Neulakko Rotating Header Image

Moy Bog

Vanhaa roosaa / Effigy dress

 

Mekko väritettynä / The original brass colored

Tänä keväänä työn alla on ollut mekko joka on väriltään vanhaa roosaa. Ompelutöitä on kovasti haitannut työ, joten kaikki on edistynyt hyvin pikkuhiljaa ja spurtti kerrallan.

Uuden mekkoprojektin inspiraationa ja tavoitteena on tämä Blanche Bradstonen (n. 1370) hautamuistomerkki. Siinä viehättää mekon vähäeleinen mutta kaunis malli ja se, että sitä voi käyttää vaihdellen joko väli- tai päällimmäisenä kerroksena. Väritin kuvan kankaiden mukaan, että saatte paremman käsityksen siitä, millaiselta lopputuloksen pitäisi näyttää.

Haluan tehdä myös asuun kuuluvan päähineen, mutten ole vieläkään saanut ideoitua, mitä tuolla hunnun alla on. Miten saadaan kangas asettumaan niin kuin kypärän aukko? Ideoita?

Tässä making of-kuvia vielä työn alla olevasta projektista. (Klikkaa pikkukuvasta koko kuva näkyviin.) Kangas näyttäytyy taas valosta riippuen aivan erilaisena, mutta sama mekko se on! Parhaiten väri näkyy kuvassa jossa mekko toimii erinomaisena kissanpetinä.

***

This spring I’ve been working on the effigy dress or the pink dress. Being really busy at work has slowed down my projects a bit. I’ve been making process little by little.

My dress is inspired by the dress on Blanche Bradstone’s (ca. 1370) funeral brass. I like the simple elegance of the dress, the fit that flares into rich folds at the hem. I’m planning on putting it to good use as an interchageable layer, both as a middle layer and a top layer. I colored the brass so you can see what I hope the overall effect will be.

I’m going to make the headress too. So far I am stuck on the thing worn under the veil. What do you think it is? How can one set fabric like that, like an opening on a helmet?

Here are some making of – pictures of the dress that is still in progress. (click to enlarge) The shade of the wool changes with the light. But it is the same dress! The color is closest to reality in the picture with the cat-assistant.

Kirjallisuutta ohjaamassa / Having literature at hand is a good thing

Mekon kappaleet (ei hihoja) leikattuna / Dress pieces cut out (no sleeves yet)

Kissa-apu mekkoa kokoamassa / Cat-assistance assembling the dress

 

 

 

 

 

 

Mekon kaavaa on työstetty mahdollisimman tarkasti Herjolfsnesin D10584-mekon kaavalla. Olen pitänyt mukana sekä Woven into the Earthia että uutta Medieval Garments Reconstructedia. Yhdessä ne toimivat mitä parhaimmin! Kaavaa on pitänyt tietenkin muokata, että lopputulos muistuttaisi enemmän inspiraatiokuvaa – lisätä istuvuutta mutta jättää tilaa pukemiselle pään yli. Lisäksi tein etukiilaan valesauman, koska se oli kankaan menekin kannalta järkevintä.

*

I’ve been working on the dress pattern from both Woven into the Earth and Medieval Garments Reconstructed. They work really well together, complimenting each other. I’ve tried to follow dress D10584 as precisely as possible – but to achieve the look on the inspiration picture, I’ve had to make some alterations. I’ve fitted the dress more closely, taking in both the gores and the front and the back, but leaving still enough room that I can pull the dress on over my head. I also made a false seam in the gore on the front to save fabric.

Puolivalmiissa mekossa eläytymässä alkuperäiseen / Dress in assembly, me channeling the original

Sivuprofiili / Side view

Vale- ja muita saumoja sisäpuolelta / False and actual seams from the inside

 

 

 

 

 

 

Mekko on vielä varsin kesken, mutta pääpiirteissään näkee jo silhuetin muodostuvan. Vaikka sivusaumoja pitää vielä säätää ja kaula-aukkoa leikata, tykkään siitä että mekkoon on muodostumassa alkuperäisen ominaisuuksia. Siinä on mukava muutta istuva yläosa joka lantion ja vyötärön mailla levenee runsaisiin jalkoihin kertyviin laskoksiin. Kangas on myös ihanaa. Se on sen verran paksua, että voin hyvin kääntää saumat sivuun vain kertaalleen pelkäämättä purkautumista.

Lopuksi vielä kuva kaikille niille, jotka miettivät sitä että onko keskiaikaisissa vaatteissa jotenkin epämukavaa ja rajoittavatko ne hirveästi olemista. No ei. Aika hyvin pystyy esim. killumaan jumppapallon päällä jos mekkoa sovitellessa  meinaa selkä jumittua. (Sovitusvaiheessa kannattaa pukea alle ne vaatteet joiden kanssa mekkoa aikoo käyttää. Moderneissa vaatteissa vartalo on usein niin eri muotoinen, että istuvuus ei ole sama. )

*

The dress is still very much in progress, but you can see the silhouette taking shape. I have to work on the side seams and the neckline, but I do like seeing how the dress is starting to look like the inspiration picture. The bodice has a snug fit yet it’s comfortable and the hem falls in those heavy folds and pools at my feet. I love the fabric too – it is so well felted that I can turn the seams to the side just once, without fear of the edges fraying.

To conclude, a picture for thos who wonder whether medieval clothes are uncomfortable and restricting. Well, no. You can quite easily strech on top of a gym ball, for an example. (And this picture is also here to remind that when fitting an overdress it is important to do it wearing the correct underpinnings.)

Jumppapalloilua Moyn mekossa / Gym ball and Moy Bog gown

Valmis Moyn mekko / Finished Moy Bog gown

Ensimmäisellä käyttökerralla unohdin täysin ottaa kuvia valmiista Moyn mekosta. Kolmas kerta toden sanoo: olin viikonloppuna tapahtumassa ja muistin käydä kuvauttamassa itseni.

Mekko on osoittautunut käytössä oikein hyväksi: se on kevyt ja hihat antavat mainion liikkuumavapauden. Se ei ole täydellinen replika alkuperäisestä, vaan olen muokannut sitä käyttötarkoituksen mukaan. Sekä napituksessa että nyörityksessä on omaa versiointiani. Ompelu- ja viimeistelytekniikoita olen ottanut mukaan muista keskiajan vaatekappaleista.

Tässä siis valmis mekko ja pöljäkkeitä ilmeitä. Kuvat saa klikattua isommaksi.

***

The third time is the charm – at the event this weekend I finally remembered to have pictures taken of my finished Moy bog gown.

Using the dress has proved it to be a very good dress. Comfortable and easy to be in. The way the arms and the armscye are cut provides great movement. My dress isn’t an exact replica of the original – I have made some alterations to the fastenings to best suit the way in which I plan to wear it. I have also picked up some sewing and finishing techniques from other medieval clothing items.

I’m happy to present me making goofy faces in the finished dress. Click on the pics to enlarge.

Yleensä mekosta ei näy tämän enempää, sillä pidän mekon päällä päällysmekkoa.

Usually this is all you can see of the Moy dress, since I wear an overdress on top of it.

Tämä siellä kuitenkin on alla. Kuvassa hiha menee hassusti kierteelle, napitus asettuu normaalisti ihan eri paikkaan.

This is what I wear underneath the overdress. My pose twists the sleeve a little oddly, usually the buttons settle completely differently.

Kangas oli jotenkin semmoinen hassu, että siitä oli vaikea saada oikean väristä kuvaa. Luminen ympäristö toi siniset sävyt esiin. Mekko tallentui joihinkin kuviin ihan violettina.

Tässä kuvassa on nyöritys, johon päädyin alkuperäisen mekon napituksen sijasta. Päällysmekon alla nyöritys on huomaamattomampi kuin napit.

The fabric is special in the sense that it was hard to get a picture of it where the color would appear normally. The snowy background made the blue hues stand out and in some pictures the dress was almost purple.

I chose to make a lacing instead of buttons like on the original since I knew I’d like to wear it under an overdress. The buttons would have shown too much.

Kainalokiila on pieni mutta tarpeen.

The gore in the armpit is small but very necessary.

Nappeja! Napinläpireuna on huoliteltu silkkinyörillä. Napitus on hieman tiheämpää kuin alkuperäisessä mutta päättyy kyynärpään kohdalle, kun alkuperäisessä se ulottuu melkein hartiaan. Tämäkin valinta siksi että mekko kävisi toisen alle.

Buttons! The buttonhole edge is finished with a silk braid.  The buttons are a little closer together than on the original and end at the elbow instead of going all the way up. This is also because I wanted to wear it under another dress.

Mekon tekemisessä näistä sivuista oli valtaisa apu – jos oma Moymekko houkuttaa, käy kurkkaamassa:

These pages were very useful resources when making my dress – have a look if you’d like to make one for yourself:

A Reconstruction of a Garment from the Moy Bog, Co. Clare, Ireland

What the Irish Wore. The Moy Gown — An Irish Medieval Gown

The Moy Gown

Työn alla / Making of

Jos on vapaa-ajan ongelmia, kannattaa päättää tehdä rutkasti keskiaikavaatteita kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Tavoitelistalla on saada marraskuun loppuun mennessä uusi mekko, uusi päällysmekko ja uusi huntu (+ leukaliina).

Kaikki vapaa-aika (joka tietenkin on viime aikoina sekin ollut aivan kortilla) on mennyt ommellessa. Mutta onhan se ollut aika ihanaakin, koska ompelu nyt vaan on. Tässä kuvia Moyn mekon etenemisestä joka on mennyt tosi hyvin.

***

If you have excessive amounts of free time, it’s a good idea to plan on a new outfit in 2,5 months. My plan is to make a new dress, a surcot aka overdress and a frilled veil (+ a wimple).

So lately, I’ve spent all of my free time (which I definately don’t have a lot of, boo) sewing. But then again, I love sewing so this really isn’t so bad. Here are some pictures of the making of the Moy Bog dress, which has gone delightfully well.

Puikot venyttämässä nyörinreikiä / Knitting needles stretching lacing holes

Nyöritys on vahvistettu sisäpuolelta tukevalla pellavalla sekä silkkisellä nauhalla, sillä villa on melko pehmeää. Nyörinreiät kannattaa ehdottomasti venyttää rikkomatta kankaan kudetta ja siinä puikoista on hyvä apu. Aukot huolittelin silkkilangalla.

The lacing is lined with a strip of really sturdy linen and some silk, since the wool is fairly soft and would probably stretch without any reinforcement. The best way to make lacing holes is to stretch them open without breaking any threads in the fabric. Knitting needles are very handy in this. Then I finished the holes with silk thread.

Valmis nyöritys / Finished lacing

Nyöriksi iskin silkkilangasta pyöreän iskunauhan jonka viimeistelin messinkisellä metallipäällä. Halusin tehdä pitkän nyörityksen, kuten tässä keskiaikaisen tyyliguruni Katherine Mortimerin hautamonumentissa. Nyöritys on poikkeus alkuperäisestä mekosta, joka oli napitettu. Kuvassa näkyy toivottavasti myös, että mekko istuu todella kivasti, vaikka se on istutettu nainen-neuloja-peili-menetelmällä.

For the lace, I made a round fingerlooped braid, which I finished off with a brass tip. I wanted a long lacing like my medieval style guru Katherine Mortimer has on her tomb. The original dress had buttons instead of a lace, so this is a deviation because of personal preference. The picture also (hopefully) shows the really nice fit of the dress, although I fitted it myself using the pins-and-mirror-method.

Lautanauha vahvistaa kaula-aukkoa/ Tablet weaving helps the neckline stay put

Kaula-aukkoon väänsin kapean (noin puoli senttiä) lautanauhan, johon en ole ihan supertyytyväinen. Mutta se toiminee hyvin kaula-aukon vahvikkeena ja estää sitä venymästä. En ehkä henno korvata sitä toisella siksikin, että kuteessa on hirvittävä sotku siinä kohdassa jossa kutoessani kuulin siitä laurelihommasta. Ällistyksen jäljet!

The neckline is finished with a narrow tablet woven band (about half a cm), which I’m not super happy with. But I’m sure it’ll do what it is supposed to despite the annoying unevenness. It helps the neckline keep it’s shape. And actually I think I’ll never change it for another because it has this huge mistake in the weave which I made when I heard about the laurel thing when weaving. The traces of shock and awe!

Hihan kaavan tekemistä ja sovitusta / making and fitting the sleeve pattern

Moyn mekon hiha on simppeli ja hyvin monimutkainen. Lopulta kaava kuitenkin tuli melko helposti. Siinä on hihakappaleen lisäksi pieni etukiila ja suuri, lapaluun päälle ulottuva takakiila. Mallasin hihaa ensin lakanakankaalla itse ja houkuttelin ystävän tekemään lopullisen istutuksen niin, että siitä saatiin riittävän kireä.

The Moy bog dress has a simple and very complicated sleeve. In the end, making the pattern was relatively easy. The sleeve consists of the actual sleeve piece and a small front gore and a larger back gore that goes over the shoulder blade. I first drafted it on an old sheet and then lured a friend to do the final fit so that the sleeve will turn out nice and snug.

Hihat paikoillaan / Sleeves set in their place

Hihojen istutuksessa kaivattiin asiantuntevaa ja näppäräsormista apua. Olen lopputulokseen aivan tosi tyytyväinen. Mekko näyttää nyt niin paljon valmiimmalta! Neuloitimme hihat paikalleen, sitten harsin ne kiinni ja ompelen sauman päätäpäin. Juuri nyt on ompelu kesken. Mietin että tekisinkö takakiilaan sellaisen pienen paikan, joka alkuperäisessä on kiilan kärjessä. Siitä ei tiedetä onko se siinä koska mekkoa on korjattu vai onko se ollut siinä alun perinkin.

Setting the sleeves also needed assistance of a friend’s able fingers. I’m really happy with the result. The sleeves make the dress seem so much more finished! We pinned the sleeves into place, I basted them put and now I’m sewing them in place, sewing them from the outside. I wonder if I should put a little patch onto the tip of the back gore like on the original. It’s not known if the patch was a repair or if it was put there when the dress was made. That point takes a lot of stress, so it may be necessary.

Mekko päällysmekon kankaiden kanssa / The dress with the fabric for the overdress

Päällysmekkoon hankin kankaat Medeltidsmodelta. Selasin kangasnäytteitä ajatellen, mikä keskiajalla olisi ollut kalleinta. Lopputulos on ylellisen värinen, paksu ja raskas tiiviisti huovutettu villa. Valkoinen on mekon yksityiskohtiin. Päällysmekko on leikattu ja on sitä hieman ommeltukin. Paksun kankaan ompelu ottaa sormien päälle!

I got the fabric for the overdress from Medeltidsmode. I chose it thinking of what would have been the most expensive option: a heavy, fulled wool in a luxurious shade. The white is for the details. The surcot is now cut and waiting to be sewn. That heavy wool will be hard on the fingers!

Sovituksessa ei pitäisi käyttäytyä näin / How not to be fitted

Loppukevennyksenä kuva siitä, miten sovituksessa ei pitäisi menetellä. Itse aina hoen sovitettavilleni “seiso suorassa, älä liiku” (koska muuten voi kaikki mennä vinksalleen). Ja heheheee, itse maistelin viiniä! Onneksi Sahra on niin taitava ettei se haitannut. Kompensaationa sovitin yhden alusmekon ja päällysmekon.

Ending on a humorous note: how not to behave when being fitted. I always tell the people I fit “don’t fidget, stand up straight” (because fidgeting leads to an odd fit) and hee hee, here I go drinking wine while being fitted! Lucky for me, Sahra is so talented that despite my unruly behaviour the sleeves turned out great. To compensate I fitted her an underdress and an overdress.



Suomekko työn alla / Bog dress in progress

On ollut vaikea malttaa kirjoittaa kun olen niin kovalla touhulla tehnyt uutta Moy-mekkoani. Moy-mekko on nimeltään Moy-mekko, koska sen esikuva on löydetty Moyn suosta Irlannista. Homma on haastavaa siksi, ettei tästä mekosta ole julkaistu kirjaa. Onneksi siitä on verkossa aika paljon harrastajien hankkimaa arvokasta tietoa. Niillä mennään!

Monet ovat tehneet mekon hieman erikoisesta yläosasta kaavan mekkoa tehdessään, mutta ajattelin itse tarttua vähän toiseen lähestymistapaan. Teen ensin mekon vartalo-osan ja sitten hihat. Istutan hihat  asiankuuluvasti ja sitten leikkaan ylimääräisen pois. Tässä on suunnitelma tähän asti. Tuntuu vähän anarkistiselta mennä heti villan kimppuun, mutta hyvin se on tähän asti mennyt.

Kuvia:

Mekko selkäpuolelta sivut kiinni Dress with sides fitted from the back

Kainalo, sivusauman istutus / Armpit view, fitting the side seam

Mekossa ei ole olkasaumaa, vaan etu- ja takakappaleet ovat kiinni toisissaan rintakehän päällä.

En tanssi zorbasta, vaan esittelen mekkoa ennen sivujen sovitusta / Not doing the zorbas but showing the sides of the dress before they're fitted

En tanssi zorbasta, vaan esittelen mekkoa ennen sivujen sovitusta / Not doing the zorbas but showing the sides of the dress before they're fitted

Mekossa on paljon vähemmän saumaa kuin Herjolfsnesin mallin mukaan tehdyissä mekoissa – sitä myötä vähemmän  mutta silti riittävästi helmaa. Sen hyvä puoli on keveys, jota vuorittamattomuus korostaa entisestään.

Näiden kuvien jälkeen olen leikannut kaula-aukon,  kääntänyt saumaa, tehnyt silkkinyörin metallikärjellä, vahvistanut ja huolitellut kaula-aukkoa ja nyörityksen paikkaa. Nyt mekko on tökitty täyteen paksuhkojoa sukkapuikkoja, jotka venyttelevät nyörinreikiä. Kohta alkaa olla hihojen kaavoituksen aika!

***

I’ve found it hard to concentrate on blogging when I’ve been so busy working on my Moy bog dress. The dress is named after an Irish bog, where the original piece was found. There is unfortunately no literature available on the dress, but fortunately there is quite some valuable info online that has been compiled by re-enactors and other aficionados.

A lot of people that have made a similar dress have made a mockup to draft a pattern for the top part of the dress. I decided to try another route. I’ll make the dress and the sleeves and then fit them to each other and so far at least my logic says that should result in a similar result than drafting a separate pattern and working from that. It seems slightly anarchistic to hit the wool to begin with, but this far it has gone well.

After these pictures were taken I’ve cut out the neckline, reinforced it and the front opening,  made a silk lace with a brass tip and finished quite a few seams. Right now the dress is poked full of knitting needles that are stretching the lacing holes open. (I decided to make a laced dress instead of a buttoned up one) Soon it’ll be time to move on to making the sleeves!

The pics illustrate various phases in the making of the dress. As you can see in them, there really is no shoulder seam, but the seam is placed lower, on the chest. Compared to the Herjolfsnes patterns this has a lot less seams, a little less hem and what feels most important – it is a lot lighter, especially since it isn’t lined.

Ällistys / Astonishment

Yllätys! Ällistys! / Suprise! Astonishment!

Aloittaessani Neulakon tein toimituksellisen päätöksen julkaisun linjasta. Päätin etten mene harrastuksen sellaisiin yksityiskohtiin, jotka eivät avaudu helposti. Esimerkiksi en uppoudu detaljeihin harrastuksen paikoista, tavoista, eri seurojen sisäisistä jutuista ja muusta sellaisesta. Ihan siksi että käyn erilaisissa jutuissa ja etten kyllästytä hengiltä osaa lukijoista.

Se on ollut hyvä ratkaisu, sillä lukijoita on ymmärtääkseni kovin erilaisista lähtökohdista. Ympäri maailmaa, osa keskiajan, osa käsitöiden harrastajia. Aion pitäytyä tutussa linjassa – kunhan saan tämän jutun kerrottua.

Torstaina tein lautanauhaa mekon vahvikkeeksi ja selasin puolihuolimattomasti meilejä toisella kädellä. Kunnes bongasin eurooppalaiselle listalle meililipsahduksen kautta tulleen uutisen, joka piti lukea kahteen kertaan.

Minä (tai joku samanniminen, mutta tarkistin ettei se ollut) tulen Laakeriseppeleen ritarikunnan jäseneksi eli fingliskaksi laureliksi tapahtumassa marraskuun viimeisenä viikonloppuna! Ällistys!! Kujerrus!!!

Kyseessä on jonkin verran kansainvälisesti tunnettu seuran sisäinen käsityöprenikka, jota on vähän vaikea selittää. Koko jutun suuruutta kuvaa se, että tapahtumaan marraskuussa on tulossa sitä varten kavereita Suomen lisäksi Irlannista, Saksasta ja Ruotsista ainakin. Puhumattakaan siitä että ystävät täällä vaikuttavat olevan ihanasti innoissaan ja minä kaiken keskellä olen edelleen hieman pöllämystynyt. Olen yhtä aikaa häkeltynyt, kiitollinen ja aivan valtavassa jännässä. Ja liikuttunut niiden viestien sisällöstä joita olen saanut tähän mennessä.

Tästä tulee kivaa! Selkäni takana kihelmöivän salaperäisest valmisteltavien juhlien jälkeen olen mestarisnainen ja varmana otan oppilaita yms. Mutta muuten siis business as usual. Käsitöitä, museoita, tapahtumia, kirjoja ja ohjeita. Sitä ei ole syytä muuttaa.

Mutta se on sanomattakin selvää, että tilanne vaatii uusia vaatteita.

Nyt takaisin normiohjelmaan, jossa on muutamia ällistyttäviä ilahduttavia uutuuksia sielläkin:

***

Back when I started Neulakko, I made this editorial decision. I decided to try to keep out those details of the hobby that aren’t really of general interest or easy to understand for those not involved.  This mostly applies to details about the places, groups and ways in which I practice this hobby. I try to leave out group specific internal stuff just because I go to and do different stuff and generally don’t want to bore some of my readers to death.

I’ve been happy with this decision since as far as I know I have readers not only from different countries but from different interests. Some are interested in history, others in crafts. I’ll stick to this principle again once I have shared this one story with you.

On Thursday I was weaving a tablet woven band to go on my new moy bog style dress as reinforcement (more on the moy process to come) and casually reading my email. Then I spotted a little email slip on a european list I’m on. I had to read it a couple of times.

It seems that I will be elevated to the Order of the Laurel on the last weekend of November! Suprise!! Astonishment! Squee!

So I’m getting this recognition in the field of arts that is kind of hard to put into general terms. The magnitude I guess is best represented by the fact that wonderful people from Ireland, Sweden and Germany are booking tickets and flying over just to be there. And not to mention the lovely buzz this has my darling friends in. I am in the middle of this and very astonished and still a little out of it. I’m surprised, moved, thankful and very pleasantly excited. And sort of emotional from all the feedback I’ve gotten in the past few days.

This will be cool! After the mischeviously and secretively planned festivities are done with, I’ll get to take on students and other fun stuff. And also the business as usual: museums, projects, books, events and inspiration. No need to change any of that, eh?

But this naturally calls for new clothing!

And now to more normal stuff, where a lot of astonishingly good stuff has happened too:

  • A lot of you have asked where to get embroidery frames like mine and now I can point you to  Lankadontti.
  • Maikki Karisto’s book on tablet weaving is out (in Finnish). It is thorough and pretty to look at. It is the first of it’s kind in Finnish and an excellent source to get you started, but also a useful resource for more advanced weavers.
  • Hibernaatiopesäke aka Sahra’s blog, which I often point to especially in matters concerning tabletweaving and needlebinding and Finnish Iron Age stuff, is now also available in English!
  • Medieval Silkwork has a ton of interesting new posts, but the cream of the crop is a link to Isis’ reseach on frilled veils (My favourite part being on page 6, hee hee ;).)

Kultaisia tuokioita / Golden moments

Olen monesti määrännyt itselleni porttikiellon Turun Aboa Vetuksen kirjakauppaan. Se on paha paikka. Keskiaikaa käsittelevien kirjojen ostaminen häilyy muutenkin jossain siinä addiktion ja harrastuksen rajamailla, ja tuolla ne ovat kutkuttavasti selattavissa ja hypisteltävissä.

Edellisellä visiitillä tuli vihdoin ostettua (eikä tavallaan edes kalliilla, jos ajattelee että siinä on kaksi kirjaa) Visa Immosen väitöskirja Golden Moments: Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200–1600.

Nimensä mukaisesti kirja kattaa laajan kirjon suomalaista jalometalliesineistöä. Tutkimus nivoo suomalaisen koruesineistön osaksi eurooppalaista esinekulttuuuria ja katsoo myös esineiden merkitystä niiden käyttäjälle.

Keskiaikaisen pukeutumisen ystävälle sen herkullisin anti on erilaisissa asusteissa: soljissa, napeissa, sormuksissa, koristeniiteissä, pukuneuloissa, koukuissa ynnä muissa. Ja on siellä yksi neulakkokin.

Teos koostuu itse väitöskirjasta ja katalogista, jossa aineisto on esitetty kuvin ja tiedoin. Kuvastossa on jokaisesta esineestä ne tiedot, joita aina museoissa jää kaipaamaan. Jos vitriinissä lukee ‘sormus’, tämä kirja kertoo mistä se on löydetty, mille ajalle se on ajoitettu ynnä muut kiinnostavat deltajit.

Suuri osa kirjan pukukoruesineistöstä on sellaista, jota en muista suomalaisissa museoissa koskaan esillä nähneeni, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (törmäsin esimerkiksi yllättäen yhteen sormukseen Helsingin kaupunginmuseossa.). Eikä tämä välttämättä johdu siitä, etteikö museoissa olisi tullut luuhattua.

Erityisesti Kansallismuseossa tulee tunne, ettei Suomessa keskiaikaa oikeasti eletty kirkon ulkopuolella. Keskiajan kuvauksista välittyy muutenkin kuva takapajuisesta ja parhaimmillaankin vaatimattomasta meiningistä. Olkoonkin, ettei täällä  eletty uuden aallon harjalla, mutta jotenkin tuntuu että yleinen mielikuva suomalaisesta keskiajasta sisältää liian vähän vivahteita. Johtuisikohan tämä osittain siitä, että kokoelmissa on pyritty korostamaan Suomelle ominaisia tyylejä ja esineiden erityistä suomalaisuutta? Onko tämä jättänyt nämä selkeästi eurooppalaista tyylisuutaa ilmentävät esineet arkistojen hämärään?

Vaikka kirjan esittelemät luksusesineet olivat harvojen ja valittujen omaisuutta, on ihastuttavaa nähdä millaisia valloittavia asusteita täälläkin on paremmissa piireissä käytetty. Kuten vaikka näitä hopeasta ja kullatusta hopeasta valmistettuja koristeellisia ja melko mielettömiä 1300-luvulle ajoitettuja nappeja.

Tälläistä löytyy kuvastosta / This kind of stuff is in the catalogue

Kultaisia tuokioita on tämän kirjan lisäksi ollut kesäreissussa ystävien kanssa. Maanantaina kävin Tallinnassa Annikan kanssa. Annika on uuden Textile Time Travels – blogin kirjoittaja – siihen kannattaa tutustua! (siellä myös lisää reissustamme ja sen parhaasta ja ainoasta  kangaslöydöstä.) Eilinen hurahti toisen keskiaikabloggaajan eli Sahran luona. Olin reipas vieras ja leikkelin punaisen villakankaan Moy Bog-mekon kappaleiksi. Mutta siitä lisää myöhemmin!

****

I’ve tried to give myself a ban on going to the museum shop at the Aboa Vetus museum in Turku. It is an evil place, especially for us that have an interest in books a book addiction, especially when it comes to books on medieval topics.

On my last visit, I ended up giving in and finally getting a copy of Visa Immonen’s Golden Moments: Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200–1600 (which is in English, as the title suggests).

The book lives up to it’s name, covering a large catalog of Finnish precious metal objects. The study links Finnish objects to European material culture (the similarities are very obvious) and also explores what the items meant to their wearers.

The chapter on dress accessories is the most interesting bit to the re-enactor. It covers Finnish brooches, rings, buttons, hooks, pins, studs etc.  And also one needlecase (=neulakko in Finnish).

The study consists of the book and the catalogue.  The latter presents the source material with pictures and details.

Most of the dress accessories in the catalogue are items I’ve never seen on display in museums. And this is very probably not due to me not visiting them enough.

Especially the National Museum here in Helsinki can make it seem like there was nothing here in the Middle Ages besides churches. And in general the depictions give a feel of a secluded, almost back-of-woods kind of place. Even if this place really and honestly wasn’t a major metropol, it feels like the image of the Finnish medieval times doesn’t really give an accurate picture of the variety of lifestyles here. I wonder if it is because the museum exhibitions have been compiled trying to emphasize objects and styles that are somehow originally finnish in their style, leaving these items with a clear European influence and style in the dark?

Although the luxury objects in the book were used by a select upper class, the book sheds valuable light on the diversity of material culture and lifestyles. And it has some pretty fascinating items, like these (see pic) silver and gilt silver ornamental buttons from the 14th century.

Some other golden moments have been spent with friends and bloggers. On Monday I went to Tallinn with Annika, who just started a blog called Textile Time Travels – a very good read! She shares the the trip highlights and the best (and only) fabric find on our trip. Yesterday was spent with Sahra. I was a brave quest and chopped my red wool fabric into bits that will become a Moy Bog gown. More on that to follow!