Neulakko Rotating Header Image

neulakinnas

Varaslähtö Tekemättömien toukokuuhun / A head start on unfinished projects

Naamakirjasta löytyy varsin tarpeellinen ryhmä: Tekemättömien toukokuu. Sen jäsennet ovat historianelävöittäjiä joilla on keskeneräisiä projekteja. Yhteisenä tavoitteena on saada nämä projektit toukokuussa valmiiksi ennen kesän tapahtumasesonkia.

Omalla keskeneräisten listallani ei varsinaisesti ole mitään siellä roikkumaan jäänyttä, paitsi ehkä se lämmin villa-villa mekko olisi kiva saada valmiiksi ennen kevään ensimmäistä leiriä. Tekemättömien listalta löytyy enemmänkin sitä kaikista tylsintä: varusteiden korjailua!

Tässä omat tavoitteeni Tekemättömien toukokuulle:

  • lämmin mekko valmiiksi
  • korjaa kaksi paria housusukkia
  • korvaa vyön irronneet niitit uusilla, tee lisää reikiä
  • kiristä kaksi pellavaista aluspaitaa tukevammiksi
  • uusi nyöri rukousnauhaan
  • korjaa patiinit
  • tärkkää ryppyhuntu

Tämä siis toukokuussa.

Pääsiäisenä otin jo hyvän startin sekä projektien loppuunsaattamisessa että tarpeellisten, mutta tylsien projektien parissa.

Rullattua päärmettä

Rullapäärmettä. Kolme metriä. / Rolled hem. 3 meters

Tein ohuesta hampusta uuden pyöreän hunnun. Metrin halkaisija tekee yhteensä hieman yli kolme metriä rullapäärmettä. Rullapäärmeen tekeminen on kaamean tylsää. Lisäksi sitä on mahdotonta saada mitenkään uskomattoman kivan näköiseksi. Mutta toisaalta taas se on mainion toimiva ja todistetusti keskiajalla käytetty tapa päärmätä ohuita kankaita, kuten juuri huntuja. Pakko päärmätä.

Neulakinnasta

Neulakinnassukat saajan jalassa / Needle bound socks on the recipient

Hunnusta tuli kyllä oikein kiva, mutta päärmääminen oli niin tylsää, että sitä vältelläkseni pyöräytin valmiiksi neulakinnassukat. Lahjaksi tulleet sukat onnistuivat oikein hyvin. Oli pieni haaste tehdä sukkia ilman niiden saajaa vieressä – piti mennä perstuntumalla siitä, mikä oli sopiva koko. Mutta ihan sopivat niistä kyllä tuli. Käytössä ovat kuulemma ilmavammat ja pehmeämmät kuin tavalliset villasukat. Uudella luisella neulakinnasneulalla on ihana tehdä juttuja!

***

Finnish re-enactors have started a facebook group called Tekemättömien toukokuu, aka The May of unfinished projects (or something along those lines). The goal is to challenge and encourage people to finish projects dring May, before the summer season starts. What a great idea!

My to do-list doesn’t have a whole lot of unfinished stuff. I’d like to finish the wool/wool overdress before the first camp this spring, though. Besides that, my list mostly consists of the most boring thing ever – fixing things.

So here’s my list for May:

  • finish warm dress
  • repair two pairs of hose
  • replace missing belt studs on belt, make more holes to fit smaller waist
  • tighten two linen underdresses/shirts
  • make a new lace to string up a rosary with
  • repair pattens
  • starch frilled veil

This should all be done in May.

During Easter I took a head start on working with something not so interesting. I made a new veil with the super thin hemp that I got recently. The veil has a diameter of 1 meter, which means there is about three meters of hem to roll. I seriously dislike making rolled hems. Not only is dull, but also very difficult to get nice and neat. Then on the other hand it is a well documented and functional way to finish edges on thin materials like veils. So one must roll.

The veil turned out really well. However, making all that rolled hem was so dull I had to procrastinate a bit and do a little needlebinding now and then. I finished a pair of socks. It was interesting making socks for someone else – with only a few possibilities to see if they fit. They turned out to be surprisingly well fitting. The happy recipient has commented that they are softer and “breathe” better than the more common knitted wool socks. I used my new bone needlebinding needle. Love it.

Valmiit sukat / Finished socks

Valmiit sukat pitkien sukkien päälle puettuna, kenkä ja patiini sekä epäluuloinen kissa

Valmiit sukat pitkien sukkien päälle puettuna, kenkä ja patiini sekä epäluuloinen kissa

Sukat ovat valmiit, ihanat ja lämpimät.  Testasin niitä housusukkien päälle puettuna kenkien ja patiinien kanssa. Justus-kissa suhtautui epäluuloisesti, mutta muiden mielestä ensemble oli onnistunut. Viikon päästä pääsen testaamaan lämpimyyttä tositoimissa.

Sukan suussa on pikkuisen ristikkokirjontaa

Sukan suussa on pikkuisen ristikkokirjontaa

Koristin harmautta ristikkokirjonnalla. Kuvassa taas erikoinen valoitus kiitos kännykkäkameran. Tällaista kirjontaa on yleensä lapasissa. Punaista väriä on löydetty ns. Coppergaten sukasta, mutta siitä ei ole voitu sanoa, onko kyseessä kirjonta vai punainen neulottu kerros.

Sukan kärkeen tein hilpeän piipan, jonne mahtuu housusukan kärki

Sukan kärkeen tein hilpeän piipan, jonne mahtuu housusukan kärki

Nyt työn alla on jo toiset sukat. Helsinkiläisille tiedoksi, että tämä mainio saksalainen neulakinnaslanka on poistumassa Hakaniemen hallin Vihreän vyyhdin valikoimista (plää!) ja on loppuunmyynnin ajan alennuksessa. Hinta oli muistaakseni kuutisen euroa ja värivalikoimaa on erilaisissa lampaan sävyissä – ruskeaa, valkoista ja kahta eri harmaata. Ostin omaan varastoon harmaata ja lisäksi hieman valkoista. Toiveena on päästä värjäilemään sitä ensi kesänä.

Langan ainoa harmillinen piirre on, ettei sitä ole käsitelty villansyöjäötökän karkoitusaineella, toisin kuin suuri osa langoista ja kankaista nykyään. Siksi olen pakannut uudet sukat visusti erilleen muista keskiaikakamppeista, etteivät ne houkuttele paikalle villansyöjiä. (Joita onneksi tässä talossa asuessa ei ole vielä ollut, kop kop).  Tuntuu hieman neuroottiselta, mutta tässä elämässä on tullut investoitua aika paljon nimenomaan villaan. Infestaatio olisi paha paikka.

Tietääkö muuten joku, saako sitä myöhemmin lisättävää karkotusainetta ostettua muualta kuin Wetterhoffilta?

*****

Here are the finished socks! They’re warm and lovely. I tried them out with hose, shoes and pattens. My cat Justus was rather suspicious of my activities, but everyone else thought the ensemble worked really well. I’ll get to test it in real circumstances next weekend.

In the pictures you can see the embroidery I added. It’s a kind that is usually associated with mittens. Traces of red dye has been found in the coppergate sock, but that may have been also ared stripe, naalbound onto the sock itself.  I also took a picture where you can see the pointed toes I made in order to accomodate the pointed toes in my hose.

The yarn I used is on sale and is also soon no longer available (bleh). I stocked up on grey and white, with hopes that next summer I’ll get to dye some of it.

The only drawback to this yarn is the fact that unlike most wool yarns and fabrics, it’s not treated with bug repellant. The kind that repels the vile and evil insects that eat woolens. So, being a person that has invested a lot of money, time and effort in wool, I did the slightly neurotic thing and am keeping the new socks and thread strictly separated from all the other wool in out flat.

Btw, has anyone heard of a place you can buy the repellant stuff? The kind which you can add later?

Ensimmäiset neulakinnassukat / Naalbound socks

Ensimmäiset neulakinnassukat

Ensimmäiset neulakinnassukat

Ja nyt päästään vihdoin takaisin asiaan! (Toivon myös, että tykkäätte uudesta ulkomuodosta.) Kuvassa ensimmäiset neulakinnassukkani. Ne eivät ole vielä aivan valmiit, sillä lanka loppui ärsyttävästi viime senteillä. Toisen sukan varresta puuttuu kaksi senttiä. On mentävä ostamaan lisää lankaa Hakaniemen hallin Vihreästä vyyhdistä.

Lanka on aivan ihanaa, värjäämätöntä ja käsinkehrättyä pehmeää luksusta. Se huopui kuin unelma, joten lankojen liitoskohdista tuli aika siistit. Sukat ovat neulakinnaskliseisesti harmaat, vaikka toki tiedän että keskiajan neulakinnastodellisuus oli myös värikäs. Mutta kun olen niin suuri harmaan ystävä.  Toisaalta kyllä ajattelen, että tätä lankaa pitäisi päästä säiden lämmettyä jonnekin värjäämään.

Valmiita sukkia ajattelin koristella kirjonnalla. Varmaankin jotain aika yksinkertaista, mutta värikästä on tulossa.

Olen jotenkin liikuttavan ylpeä näistä sukista, vaikka neuleessa nyt onkin jotain nöölejä ja reikiä. Olen tohkeissani siitä, että kekkasin oman taktiikan kantapään ja varren neulomiseksi suoraan sukkaan. Ja että kantapäistä tulikin niin siistit! Näissä sukissa on paljon onnistunutta päättelytyötä – kun ohjeita nimenomaan neulakinnassukan tekemiseen ei netissä hirveän paljon ole (ja sukat on tehty enimmäkseen kokouksissa ja lentokoneessa. Sellainen kuukausi takana).  Merkittävin historiallinen inspiraatio oli Historiska Världarin 1300-luvun porvarisnaisen neulakinnassukat, joiden esikuva on 1400-luvun Uppsalasta. Toinen inspiraation lähde oli ihanat neulakinnashurahtaneet ympärilläni, niinkuin esimerkiksi Sahra (katsokaa vaikka tästä linkistä).

Lisäksi neulakinnaskammo on viimeinen käsityökammoistani, jonka halusin selättää. Nyt olen ottanut haltuun nekin käsityötaidot, joita olen tähän mennessä vältellyt. Ja siinä samalla olen huomannut, että  ne kaikki – neulakintaan lisäksi lautanauhan tekeminen ja laskettu työ – ovat ihania tekniikoita.

Enkä oikein tiedä, miksi ne edes silloin joskus vuosia sitten tuntuivat niin mahdottomille. Senkin olen tässä oppinut että kaiken voi oppia kunhan vain väsää.

************************************************

Back to business! (And I hope you like the new layout too.) I’m proud to present my new (nearly finished) naalbound socks! The first pair I’ve ever made!

I ran out of thread just when I was about to finish them, so I’ll have to get some more, which probably means I’ll have to do more naalbinding as well..

The thread is lovely, pure undyed handspun wool luxury. It felts like a dream, so joining the thread was simple. The colour is grey, which is one of my favourite colours. I chose it although I know the reality of medieval naalbinding was a lot more colourful than we’ be inclined to think.  It would also  be lovely to get to dye some of this yarn next summer.

I’ll probably add a little embroidery too, once they’re finished.

I’m somehow  ridiculously proud of my new socks, although there are some obvious slubs and holes. I’m really excited about figuring out so many things all by myself – how to bind the heel directly into the sock, how to make the heel etc. All this because there aren’t so many instructions on how to naalbind socks (and most of the naalbinding was done in either meetings and on airplanes. This has been my past month.)

My  major historical inspiration has been the naalbound socks on Historiska Världar’s 1300 bourgoisie woman. They’re based on a find from Uppsala. Another source of inspiration has been all the fabulous naalbinding-enthusiasts around me – like Sahra (see some of her naalbinding here).

Another thing is, that naalbinding has been one of my three traumatic techniques, which I have now all conquered and learned to love. (The others have been counted work and tablet weaving.) It’s been a learning experience, proving to oneself that almost everything can be learned if one just gives it a reasonable try. Now I cannot even think of what it was that put me off these techniques years ago.