Neulakko Rotating Header Image

röyhelöhunnut

Röyhelön monet olomuodot / The Many Forms of Frill

20121104-174340.jpg

Uusi röyhelöhuntu on valmis! Tämä ei ole se se aiemmin aloitettu megaröyhelö (se on vielä kesken). Tämä projekti alkoi itää mielessäni kesällä, kun koko ajan satoi. Sen takia en voinut pitää röyhelöitäni, sillä hevi-tärkkäys ja sadesää eivät käy yksiin. Viimeistään Visbyssä, kun näin Kapitelhusgårdenissa (samalla kun kiersin sadevettä omasta hunnustani) tämän Cathrinin upean hunnun, jota -tadaa- ei tarvinnut tärkätä, päätin puuttua asiaan. Edit: Lue täältä bloggaus tuosta hunnusta.

Tästä hunnusta ei tullut yhtä pientä ja sievää. Vaikka yritin tehdä pientä, tuli tämmöinen suuri ja muhkea.  Epäilen sukuvikaa, sillä tädilläni on sama ongelma korvapuustien leivonnassa. Mutta toisaalta, pieni muhkeus ei haittaa pullassa eikä röyhelössäkään.

Tämän villin ja asettelemattoman röyhelön hyviä puolia on tärkkäämättömyyden lisäksi sen muunneltavuus. Se taipuu moniin niistä muodoista, jossa röyhelöitä keskiajalla käytettiin. (Kannattaa muuten katsoa Isis Sturtewagenin tutkimuksia aiheesta!)

Pakkohan sitä oli tietenkin kokeilla.

Ylhäällä huntu U-muodossa, ilman lettejä ja sitten lettien kanssa. Pahoittelen kuvanlaatua, mutta omalta käsivaralta iPhonen etukameralla haaleassa marraskuun valossa ei tämän parempia saanut.

****

My new frilled veil is finished! It isn’t the megafrill I started earlier this year (it’s still under construction). This project began brewing in my head during the summer, when it rained all the time and I couldn’t wear my frills, since heavy-duty starch and moisture don’t go together that well. Then in Visby, there was that lecture at Kapitelhusgården where (while squeezing rain water out of my own lame non-frilled veil) I saw this lovely veil, which didn’t need starching, by and on Cathrin. Edit: Go here to read a blog post about it.

Mine didn’t turn out to so cute – it’s rather poofy and big. This keeps happening. I want to make small frills and they turn out huge instead. I suspect this runs in the family, since my aunt has similar issues when baking cinnamon rolls. But then again there really isn’t anything wrong with massive pastries or frills for that matter.

One of the perks of this wild and unset frill is it’s versatility. It can be set in many of the ways familiar from effigies and other sources. (See Isis Sturtewagen’s research for interesting types and typifications.)

This I of course had to try.

In the first picture, there is the veil in all of it’s U-shaped goodness, both with and wihtout braids. I’m sorry about the poor quality of the pictures, but this is what you get with a handheld iPhone camera in the darkness of finnish November afternoons.

Sitten piti kokeilla, miltä röyhelö näyttää toisen hunnun alla. Röyhelöhunnun alle on myös puettu myssyn päälle alushuntu tukikerrokseksi ja tuomaan volyymia päähineeseen.

Then I had to try how the frilled veil under a simple veil -look worked out. In these pictures I’m also wearing a veil under the frilled and over my cap. It gives a nice base to pin things onto and gives the entire headdress some volume.

20121104-174415.jpg

Sitten kreisiosastolle: erikoinen O-huntu leteillä, huntu kera otsapannan tai kruunun ja lopuksi jopa ns. kleeblett-kruseler, jossa röyhelö on nostettu kiekuraksi pään päälle! O-huntua saattaisin sen kaikessa kummallisuudessa joskus käyttääkin, otsapanta (ainakin ilman koristeita) tuntuu vähän pocahontasille, kruunu katoaa hilpeästi röyhelöön (toista se on isokruunuisemmalla Tanskan kuningattarella) ja viimeinen tyyli.. no se ei oikeastaan ajoitukaan 1300-luvulle. Fiu.

Then we get crazy: the odd O-shaped frill, the frill with a headband or coronet and to top it off the so called kleeblatt-kruseler, where the frill sits on the top of the head in a big poof. The O-veil I guess I could use in all it’s oddity. The headband (at least when it’s plain) made me feel a bit too much like Pocahontas. The coronet fantastically disappears into the frills (at least if you are not queen of Denmark) and the kleeblatt… doesnt’ actually date to the 14th century. Phew!

20121104-174428.jpg

U-muotoinen huntu leteillä ja leukaliinalla on suosikki ja eniten omalla mukavuusaluella. Mutta oli näidenkin kuvien ottaminen melko hysteerisen hupaisaa puuhaa.

Wearing it as a U with the braids and the wimple is my favourite style – and it remains within my comfort zone.  But taking even these pics was quite hysterical!

 

Loppuun vielä kommentti viralliselta kissa-valvoja Justukselta: “Mä olin ihan että kauanko pitää helmoissa roikkua, että saisi mahan rapsuttelua, täällä nainen vain heiluu joku torttu päässä sen sijaan”.

Justus, my cat help du jour comments: “I was all like – how long do I have to wrestle with these hems to get some tummy rubs for goddsake? This woman just goes about with some kind of poof on her head and I get no attention!”

 

Ps. Uudet sosiaalisen median jako- ja tykkäämisnappulat! / New like and share buttons! Now more than Facebook!

 

Ajattelin huntuja ja kerroksia / Veils and layers

20121015-144546.jpg

Päärmätessä ajatus lentää. Viime aikoina olen ajatellut huntuja - tarkemmin sanottuna tapoja pitää niitä. Olen ryydittänyt päärmäyssessioita katselemalla kuvia aikakauden muodista. Hautapaasissa on se mahtavuus, että niiden kolmiulotteisuus auttaa näkemään kerroksellisuutta paremmin kuin vaikkapa maalauksissa, miniatyyreistä puhumattakaan.

Tämä sivu on esimerkiksi varsinainen herkku. Silmään sattuu aina jotain uutta! (kiitos Utalle siitä, että muistin sen taas)

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, millaisia kerroksia huntujen alla näkyy. Ja miten monta kerrosta sieltä paljastuukaan, ja mitä muotoja. Melkein vakuumiin vedetyt leukaliinat, pienet rypytykset siellä täällä. Erityisesti kiinnostaa se, miten kasvojen ympärille saadaan “kulmikas” kehys. Ja on muutakin jännää - esimerkiksi joillakin on ollut tapana pukea tavallinen huntu röyhelöhunnun päälle…

Mieleen hiipii väistämättä, että olen ehkä käyttänyt liian vähän huntuja päällekkäin. Ajatusta on vahvistanut se, että aikalaiskritiikeissä muodikkaita naisia on arvosteltu niin painavista päähineistä, että kaula hädin jaksaa niitä kantaa. Mutta eihän pelkkä myssy, leukaliina ja huntu paina juuri mitään!

Kaivauduin huntuvarastooni, otin kuvista mallia ja ryhdyin kerrostelemaan ja kokeilemaan uusia tyylejä. Miten paljon kaikenlaista saakaan aikaan eri tavoin kerrostelemalla! Yllä iloksenne muutama hassu kuva koelaboratoriostani (hunnut suoraan laatikosta, mukana silmämeikki ja rillit, wheee!). Kuvassa alhaalla oikealla on röyhelön ensimmäinen koeponnistus.

Olen kiinnostunut kuulemaan, mitä te, rakkaat lukijat, olette näistä asioista mieltä? Monta kerrosta teillä on huntuja? Mitä kaikkea niiden alta löytyy? Miksi huntupäähineet painoivat paljon (arvostelijoiden mielestä?).

***

Hemming makes the mind wander. Lately I’ve been thinking about veils – or more precisely: the ways in which to wear them. While hemming, I’ve entertained myself with pictures of 14th century fashion. I like effigies because being three dimensional, they provide a beter look into the layers.

This page is pure awesomeness. Everytime I look at it, I see something new. (Thanks to Uta for reminding me to look at it again).

Looking at effigies it is hard not to see all the layers underneath veils. And I see more layers than I usually wear – and all sorts of fascinating shapes. The wimples that almost create a vacuum, the small frills and the square veil shape that surrounds the face. And other fun things – like the way of wearing a regular veil over splendid frills.

I cannot help but wonder whether I have worn way too few veils at a time. My suspicion grows stronger when I read the contemporary medieval commentators critisize women of their headdress being so heavy they can hardly keep their heads straight. But a cap, wimple and veil hardly weigh a thing!

So I dug into my veil drawer, looked at some pictures and experimented. It was so much fun! As you can see in the weirdo pics from my test lab above, you can get so many different styles with a couple of veils and some pins. If you ignore the wrinkly veils, makeup and glasses, you can see also the first tryout of the first frill in my latest set of frills coming up.

But now I want to ask you, dear readers: what do you think about veils and layers? How many layers do you wear? What do you think goes underneath? Why did / did they weigh so much? 

 

Päärmäystä ja neuloja / Hemming and Needles

20121007-105625.jpg

Käsitöistä bloggaamisessa on se, että pitäisi olla hirvittävän tuottelias voidakseen taata tasaisen päivitystahdin. Ainakin mikäli haluaa päivittää jostain valmiista ja hienosta. Mutta kuten käsityön ystävät hyvin tietävät, jokaisessa WAU-käsityössäkin on se tylsä vaihe. Yleensä siihen liityy päärmääminen tai muu saumojen kääntely.

Tässä mennään täällä nyt.

Röyhelöhuntujen edellyttää hurjasti päärmäämistä. Pitäisi jaksaa vetäistä noin 20 metriä päärmettä ennenkuin pääsen mihinkään jännittävämpään vaiheeseen. Toisaalta päärmäily on ihanan aivotonta.

Ompelua sulostuttaa se, että on hyvät välineet. Tein äskettäin tarpeellisia varastontäydennyksiä SPES medieval Marketista (mehiläisvahakynttilöitä, uusi olkipatjapussi) ja päätin samalla tilauksela kokeilla uutta ompelusettiä (alemmassa kuvassa sinisellä villalla). Se on varsin mainiota tavaraa.

Tykkään nimittäin jostain syystä kovasti kotonakin ommella reproneuloilla, eli siis keskiaikaisen esikuvan mukaan tehdyillä vs. moderneilla. Mutta hyvien neulojen löytäminen on aika vaikeaa. Useimmat ovat liian pehmeitä, toiset tylsiä, joissain neuloissa on niin karkea silmä, että lanka katkeaa. Nämä neulat eivät tunnu kärsivän mistään yllä mainituista ongelmista. Paketissa on hyvä hinta-laatusuhde, sillä siinä tulee 6 pientä nuppineulaa, kaksi ompeluneulaa ja vielä suuri parsinneula, jota voi käyttää vaikka ruuanlaitossa (kuten Hollolassa kun parsittiin ahvenella täytetyn hauen vatsa kiinni).

***

The thing about blogging about crafts ist that you’d have to be quite productive in order to keep up a decent stream of interesting updates. Especially if you want to blog about finished items or interesting phases. Like most crafts people know, even the most WOW-inducing projects have those slow and boring phases. Usually they seem to include hemming.

This is where I am now.

Frilled veils take an impressive amount of time spent hemming. I still have about 20 meters to hem before I get to the more exciting assembly phases. On the other hand, hemming is delightfully brainless.

All crafts are way more fun with good tools. I recently stocked up on necessities (beeswax candles, a new mattress bag) from SPES medieval market and decided to also get one of their sewing kits. (in the picture above, on the blue wool) It’s good stuff.

For some reason I like to sew with reproduction needles vs modern ones even here at home. Finding good needles is however a bit tricky. Most needles are way too soft and bendy, some are dull and the others have such a rough eye that they break the thread. These needles, however, don’t seem to have any of these issues. And there is a good price-quality ratio too, since the kit has six small pins, 2 sewing needles and a big mending needle (which can also be used for cooking like sewing up a stuffed fish like in Hollola).

 

20121007-113910.jpg

Bonuksena kissakuva! Kissa-apuri Verka on aivan väsähtänyt joko tylsään päärmäämisen seuraamiseen tai sitten julkisuus uuvuttaa. TV-julkkis Verkahan esiintyi Puoli Seitsemässä myös. (Kissojen varpaissa on jotain kamalan suloista. Niinkuin pieniä vaaleanpunaisia papuja.)

Bonus cat picture! My cat help Verka is really tired, either due to helping with the boring hemming or then it is the fame getting to her. Verka is now a TV celebrity, because she was also featured on Puoli Seitsemän. (I love it how cats have little toes that look like beans.)

Röyhelö on uusi musta / Frills are the new black

20120423-230109.jpg

Historianelävöityksen ydinsesonki on tuloillaan. Tapahtumia, markkinoita ja muuta tervehenkistä ulkoasumista riittää niin, ettei tiedä aina miten lomaviikkonsa asettelisi. Tänä kesänä tulee keskiaikailtua touko-heinäkuussa yhteensä noin 3 viikkoa. Huh.

Kevääseen liittyykin varustepaniikin tunne. Tietoisuus siitä, että kamoja pitäisi korjailla, tehdä ainakin tylsiä alusmekkoja ja sukkia – vaikka eniten haluaisi uuden mekon. Mieleen hiipii myös lista kaikesta, mitä viime kesänä päätti omaan leiriin hankkia tai nikkaroida. Ja kaikki pitäisi tehdä nyt, koska kesällä ei kumminkaan ehdi.

Tänä keväänä päätin (tai ainakin yritän) antaa piutpaut paniikille, koska kaiken järjen mukaan minulla nyt kuitenkin todistetusti on paljon ihan kunnollisia vaatteita ja mukava leiri. Jos en saa puoliksi leikeltyä mekkoa valmiiksi kesäksi, en siihen varmaankaan kuole.

Tänä kesänä päätin panostaa asusteisiin. Tärkeimpänä niistä röyhelöhuntu saksalaiseen tapaan: kolme kerrosta otsalle ja kaksi niskaan. Lisäksi on vetäisty silkkiloimi otsapantaa varten, valmistettu kauluri, ommeltu puolivalmis pikkuhuppu ja tilattu uudet patiinit. Niistä myöhemmin.

Hauskinta on nimittäin hunnun tekeminen. Projektissa on muutama uusi ajatus kokeilussa: huntu on malliltaan erilainen kuin koskaan aikaisemmin, kerroksia on enemmän ja lisäksi ajattelin kokeilla sen kiinni neulaamista ompelemisen sijaan. Saa nähdä, miten kaikki uutuudet toimivat. Se on jo varmaa, että siitä tulee pörheämpi kuin mikään!

Hunnun röyhelöt on nyt päärmätty (yhteensä reilu 8 metriä) ja alustavasti rypytetty, mutta lopulliseen muotoonsa asettelen ne neuloilla ja tärkillä. Nyt osaa olen kokeilumielessä neulannut, se näkyy kuvissa.

Neulaamisen idea syntyi röyhelöhuntukurssilla Jennin tudor-kaulusta tutkiessa. Olisiko hunturöyhelöitä sittenkin aseteltu samalla tavalla? Puntarissa painoi myös oma huono kokemus siitä, miten pienten s-röyhelöiden tärkkääminen muotoonsa pesun jälkeen on melkein mahdotonta. Neuloilla kootun röyhelön huolto on paljon helpompaa, mistä on hyötyä ihmiselle, jolla on taipumus pirskottaa punaviiniä päälleen.

Erinäisten kokeiluiden jälkeen päädyin samaan tulokseen kuin muutkin tätä saksalaistyyppistä huntua tehneet: alaröyhelö asettuu paremmin, kun huntua muotoilee tavanomaista puoliympyrää enemmän. Huntuun tulee siis sauma taakse, ja se on muodoltaan ikäänkuin pieni huppu. Siitä lähti ajatus hunnun kaavoituksesta. Pieni Luttrell-huppuni oli lähestulkoon passeli kooltaan ja malliltaan, joten aloitin kaavoituksen sen perusteella. Alla kuvassa näkyy kaavan kehitys hupusta paperin kautta pellavalle.

20120423-131023.jpg

Hunnun kaavoituksen muut kehitysvaiheet / other phases of the hood pattern

Välistä puuttuu tärkeä lakanakangasmallailun vaihe, jolloin ramppasin sinivalkoinen koeversio päässä peilin edessä laittamassa aina vain lisää neuloja ja asettelemassa huntua, vähän niinkuin joku raiteiltaan nyrjähtänyt smurffi. Voi olla, että tällaista huntua pitää jokaisen sovittaa itselleen sopivaksi niin, että löytyy se omille mittasuhteille sopivin ja päässä pysyvä muoto.

20120423-130947.jpg

Hunnun sovittelua lakanakankaasta, röyhelöt vain osittain aseteltuna / Drafting the veil from scrap fabric, half the frills still unpinned.

Nyt ompelelen huntua kasaan. Tärkkäyksen ja neulaamisen jälkeen nähdään, mitä siitä tulee.

 

****

The summertime high season is just around the corner, bringing about a certain panic about things to be done before all the days (alltogether 3 weeks) I plan on going medieval this summer.

It’s always the same: stuff needs to be mended, there is a need for boring things like hose and underdresses when you’d rather just make a new gown. All those plans for the encampment made last summer are still just what they were: plans. And stuff needs to happen now, since during the summer there will never be time to make things when one is just too busy using them.

This year I have decided (or I am at least trying) to take some distance from the usual panik machen. I have concluded that I have, actually, a nice medieval wardrobe of fairly nice clothes and the camp is actually pretty OK too. So should I not finish a new dress for the summer I will not a) go naked or b) perish.

Instead I have decided to focus on accessories (since they make the outfit, right?). The most important thing is a german style frilled veil, but I have also set up a loom to weave a silk headband on, made a small hood, made a collar and ordered new pattens. But more about those later.

Since the only thing I really can focus on is frills. The veil project includes a lot of new things: the veil will be shaped, I’m pinning the frills and there are more layers than before. I’m excited to see how all these things work out, but the end result will be super frilly, is for sure.

I’ve now hemmed all the approx 8 meters of frills and pleated them loosely to the desired lenght. I’ve done some trial setting (see pics) of the s-frills, but I intend to set the actual frills with both starch and pins.

I started thinking about the pins at our frilled veil class, when I was examining Jennis tudor collar, which made me wonder if the way of rsetting frills on veils could have been similar to what they did on collars. I was also tempted to try something else than sewing because of the trouble I had had with the washing of my small s-frilled veil and making the frills set. A pinned version would be easier to wash, which is a good thing if you are a person like me, that tends to frequently splash red wine on oneself.

After several tryouts, I came to the same conclusion as several others about the shape of the veil: the back frill sits where is should if you make a seam at the back of the head like a little hood. This gave me the idea of use my luttrell hood as a starting point for the pattern drafting. I think this kind of hood probably requires to be fitted to sit well. So last weekend I spent a lot of time adjusting pins, tucking in my pattern made from blue scrap fabric and looking like some kind of deranged smurf.

Now the only thing that is left is finishing the veil, attaching the frills and some starching and pinning!

Pelastuksen peili / Mirror of Salvation

Alkuperäinen sivu löytyy kokonaisena Universitäts- und Landesbibliothek Darmstadtin sivuilta Click on the link to see the original at the Universitäts - und Landesbibliothek Darmstadt

Olen syvällä tutkimusmoodissa. Puuhasteluni etenee sykleissä: uppoudun kaikenlaisiin lähdeaineistoihin kunnes löydän sieltä idean, tutkiskelen sitä ja lopulta toteutan. Tällä hetkellä toteutukseen on valittu yksi kaulus ja yksi mekko, jonka tärkein inspiraatio on yllä. Tuo punainen alas asti napitettu päällysmekko jossa nuo  komeat koristeleikatut hihat.

Hihat ovat jännät ja melko harvinaiset. Mutta pienellä penkomisella löysin kyllä riittävästi vastaavia esimerkkejä saman aikakauden taiteesta, joten aivan taiteilijan mielikuvituksesta reväistystä jutusta ei ole kyse. Mutta mitä vihreään pukeutuneen naisen kyljessä on, sitä en tosiaan osaa sanoa!

Olen tutkiskellessani löytänyt useamman ihanan käsikirjoituksen, jotka löytyvät kokonaan tai lähes kokonaan verkosta. Aikasemmin olen nähnyt niistä kaikista vain irrallisia kuvia, mutta on aina niin paljon parempi nähdä kokonainen käsikirjoitus. Aina nähdessäni jotain inspiroivaa ensin vertaan sitä muuhun käsikirjoitukseen – poikkeaako se tyylistä, millainen koko teoksen tyyli on, mistä käsikirjoitus kertoo, liittyykö kuvitus siihen, kenellä vaate on. Sen jälkeen vertaan niitä muuhun samanaikaiseen ja suurinpiirtein saman alueen materiaaliin, sekä taiteeseen että mahdollisiin arkeologisiin löytöihin.

Tässä iloksenne ja inspiraatioksenne kolme maanmainiota linkkiä:

  • Speculum humaniae salvationis Saksasta. Se on tavallaan kuin 20 suosikkia- versio Raamatun tarinoista, jossa mukana ovat mehevimmät ja usein aika väkivaltaiset tarinat. Kuva yllä on siitä hyvä esimerkki. Kuvassa on Lamech jota kahden vaimonsa, Adan ja Sellan kiusaamana. Huom. röyhelöhunnut!
  • Roman de la Rose, kaunis käsikirjoitus ranskalaisesta runosta jossa kuvataan allegorista unta.
  • Smithfield Decretals Huomatkaa kuvat tekstiilitöistä – villan kampaamisesta, kehräämisestä ja rukeista! Tässä on myös kauniita huntuja, tosin vailla röyhelöitä.

****

I’m deep into study mode right now. I seem to work in cycles – first browsing different sources, finding something that sparks my interest, looking deeper into it and finally making it. Right now I have set my sights on making a collar and a certain dress, inspired by the picture above. The red overdress with the dagged sleeves and buttons all the way.

The sleeves are exciting and a bit of a rarity – but nothing so rare that I couldn’t find some other contemporary examples of. So they seem not to be completely made up by the artist behind the manuscript. But what the lady in green has going on under her arm I cannot seem to figure out!

In my browsing, I’ve come across several “new” manuscript sites, on works I had only seen a few pictures of. It is always so much better to have the entire manuscript (or at least more than just one picture) to work from.

Whenever I see something interesting, I start by comparing it to the rest of the picures in the manuscript – how does it compare with the styles, what does the clothing in the entire piece look like compared to contemporary stuff, what the MS is about, do the illustrations go with the text and who is wearing the interesting piece. After that I compare it with other contemporary sources of all kinds, from manuscripts to sculpture to archaeological pieces.

Here are three enjoyable and inspiring links I have found:

  • Speculum humaniae salvationis from Germany. These manuscripts were a kind of a best of- version of the Bible, with the juiciest and quite often very violent stories. The picture above is a good example. It shows Lamech tormented by his two wives Ada and Sella. Note the frilly veils!
  • Roman de la Rose, a lovely MS on a French poem about a very allegorical dream.
  • Smithfield Decretals Noteworthy things: pictures of textile work – spinning and combing fibers and some spinning wheels too! Plus nice veils, although not of the frilly kind.

Ryppyilyä ja tärkkäilyä / Frills and thrills

20120226-191203.jpg

Lämpimäisiä! Koepalojen tärkki kuivuu uunin lämmössä. / What's cooking? Just some starched frills drying in the oven!

Röyhelöhuntukurssiviikonloppu on nyt takanapäin ja ainakin näin opettajan näkökulmasta se oli varsin onnistunut. Meillä oli parisenkymmentä taitavaa ja kiinnostunutta oppilasta. Piian kanssa oli hauskaa opettaa yhdessä! Viikonlopun aikana käytiin kiinnostavia keskusteluja (aiheesta ja sen vierestä), saatiin ideoita ja kehiteltiin uusia röyhelöhuntuteorioita joista joitakin ehdittiin samalla testata käytännössäkin. Kiitos kaikille osallistujille ja erityisesti Kristiinalle järjestelyistä!

Kurssi alkoi teoria- ja kuvakatsauksella huntujen historiaan, tietolähteisiin ja tyyppeihin. Siinä muuten korvaamaton lähde oli Isis Sturtewagenin tutkimus ja typologiat. Sen jälkeen kurssilaisille opetettiin sekä S- että hunajakennoröyhelön valmistusta. Sunnuntaina jatkettiin röyhelöpalojen parissa ja demosin hunnun pukemista. Iltapäivällä Jenni tuli pitämään maanmainiota työpajaa tärkin keittämisestä. Koepaloja tärkättiin ja kokeiltiin yhtä sun toista. Tulokset olivat hienoja.

Tuntui siltä, että molemmat Piian kanssa kurssille asettamamme opetustavoitteet täyttyivät. Kurssilaisille jäi toivottavasti mieleen erilaisten huntutyyppien ja röyhelöiden moninaisuus. Se, ettei ole vain yhtä tapaa ja mallia. Toisen tavoitteemme toteutumisen tiivisti kurssin loppumetreillä Minttu, joka totesi “Hei, näitä huntujahan voi ihan oikeasti tehdä”.

Lisää kuvia ja kurssikuulumisia:Hibernaatiopesäke

***

The frilled veil course weekend is over and done with and it was quite a success, at least from a teachers point of view. We had about 20 skillful and very interested students. And it was fun teaching together with Piia! We shared so many interesting discussions, came up with new ideas and even got to try out some theories. Thank you to everone that participated, and a big thanks to Kristiina for the all the organizing!

The course started with a theory bit with pictures and some history of frilled veils, sources and different types. This was all made possible because of the fantastic research and typologies done by Isis Sturtewagen. After that we taught a how-to of the S-frill and the honeycomb. On Sunday we continued with the frills and I did a little show and tell on how I wear (pin on) my veil. In the afternoon Jenni came over and hosted her excellent workshop on how to make starch and we starched some of the frills that had been finished. Impressive results, I say.

I feel like we reached both the goals Piia and I set for the course: the participants got an idea of the variety of veils and frills, that there is not only one type and one way. And then there is what Minttu said today at the very end of the course: ” Hey you can actually really make these kind of veils”

More pictures and experiences:Hibernaatiopesäke

Röyhelöhuntukurssi

Tälläistä olisi helmikuussa tarjolla!  (Frilled veil course in February – this time in Finnish only)

 

25.2. – 26.2.2011, klo 10-16

Käsityökeskus Myyrinki, Liesitori 1, Vantaa

Kurssilla perehdytään keskiaikaisten kerrostettujen röyhelöillä koristettujen huntupäähineiden historiaan, tyyppeihin, käyttöön ja valmistukseen. Luento-osuuden jälkeen työpajoissa opetellaan tekemään S-röyhelö ja hunajakennoröyhelö. Lopuksi kokeillaan huntujen viimeistelyä tärkillä.

Opettajina Piia Lempiäinen,  Jenni Alford ja allekirjoittanut!

Ilmoittautuminen kurssille alkaa maanantaina 23.1.2012 klo 12 sähköpostitse osoitteeseen freyatar (a ) gmail.com. Viimeinen ilmoittautumispäivä on perjantaina 17.2.2012.

Ilmoittautuessasi kerro: 

  • osallistujan nimi
  •  sähköposti ja puhelinnumero
  • oletko jäsen historianelävöitysseurassa?
  • ruoka-aineallergiat

Kurssimaksu 10 euroa tulee maksaa tilille FI48 5789 8520 0138 05/ Kristiina Hiltunen viimeistään perjantaina 17.2.2012. Hintaan sisältyy luentomateriaalien lisäksi kahvit ja lounasleivät.

Kurssille mahtuu 30 osallistujaa.

Kurssin alustava ohjelma:

Lauantai

Aamukahvit ja tutustuminen
Röyhelöhuntuja kuvina – erilaisia huntutyyppejä 
Missä näitä huntuja käytettiin? Ketkä käyttivät?
Mistä voidaan päätellä, millaisia hunnut olivat?

Työpajaosuus
Opastus s-röyhelöön
Opastus hunajakennoon
Ohjattua työskentelyä

Sunnuntai

Aamukahvit ja huntupalojen edistymisen tarkastelua
Huntupalojen ompelua
Tärkin keittäminen ja tärkkäys

Kun huntu on valmis, miten se puetaan?

Mukaan tarvittavien välineiden listan saat ilmoittauduttuasi. Ohjelma tarkentuu lähempänä kurssia.
Järjestäjä Kristiina Hiltunen (Lady Constancia)