Lempipuodin paluu!

Monet keskiajan ystävät muistanevat sen surkean päivän viime heinäkuussa, kun kuulimme Handelsgilletin lopettamisesta. Ruotsalainen historianelävöittämisen verkkotavaratalo sulki ovensa eikä sen jälkeen ole löytynyt vastaavaa kauppaa, vaikka olenkin surffannut tuntitolkulla erilaisten keskiaikamyymälöiden sivustolla. Kukaan ei ole myynyt loistavaa ompeluvahaa, hyviä huntuneuloja tai ruotsalaisia vaatetuskirjoja.

Kunnes:

Viime viikolla sain riemastuttavan viestin Periltä, joka oli Handelsgilletin osakas. Hänen kauppansa Historiska Rum ryhtyy nyt myymään osaa Handelsgilletin valikoimasta ja kaikenlaista uuttakin on tulossa! Jess! Sivustolla ei vielä ole koko valikoimaa esillä, mutta tulossa kuulemma on. Tuotteita voi meilitse kysellä, vaikkei niitä Historiska Rumin sivuilla vielä olekaan. Sivuston valmistumista odotellessa…

EDIT: Ja hyvät uutiset jatkuvat! Lena tiesi kommentissaan kertoa, että myös Handelsgilletin nimen alla ollaan jatkamassa toimintaa. Ja vierailu sivuilla vahvistaa uutiset. Suurin osa valikoimasta on ennallaan – tarjolla on paljon vanhaa hyvää ja uutta ihanaa. Jei! Hyviä keskiaikakauppoja ei voi olla liikaa.

***

The Return of My Favourite Shop

I and many others were sad to hear about Handelsgillet, our favourite one-stop-shop for re-enactment related handicrafts needs closing last summer. Regardless of much searching, no-one else seemed to offer all the things they had. I missed their sewing wax, veil pins and their assorment of swedish textile books, just to name a few.

So I was more than happy to hear from Per of Handelsgillet. He announced that he’ll continue to provide a selection of Handelsgillet and more at his new shop Historiska Rum. Yay! Although all the products are not yet on the site (which is under construction) they are available to customers enquiring via email. Lovely!

EDIT: More good news! Lena commented that there’s also new activity under the name of Handelsgillet and it shows on their website too. Loads of old and new things seem to be available already. Yay! There’s no such thing as too many online re-enactment-shops.

Uusi ohje hunnun pukemisesta

Sain vihdoin valmiiksi ohjeen paljon tiedustellusta aiheesta. Tällä kertaa ohjeen aiheena on hunnun pukeminen. Pahoittelen etukäteen hullunkurisia ilmeitä – on melko koomista tulla kuvatuksi pukiessaan huntua, vieläpä mustan trikoopaidan kanssa.

Toivottavasti saatte ohjeesta selvää ja siitä on teille hyötyä. Kommentoikaa ja kysykää jos ohjeessa on parantamisen varaa tai mikäli jokin siinä teitä askarruttaa.

Pahoittelen sivun kummallista lihavoitunutta tekstiä. En pääse siitä millään.

Ohje löytyy täältä: Hunnun pukeminen

15032009496.jpg
***

New Tutorial on How to Wear a Veil

I’ve finished a new tutorial on a topic I’ve often been asked about: how to wear a veil. This is naturally not the only way to wear a veil, but a way that works and that I really like. What like about this style is that it stays put amazingly well and is very comfortable. I can take naps and wake up with a neat headdress.

The tutorial describes the required equipment and shows with step-by-step pictures how I put the veil on. Unfortunately the tutorial is only in finnish so far, but I think that the pictures are pretty explanatory. And I do apologize for the funny faces – it’s a rather hilarious situation being photoraphed while putting on a veil. (And wearing a modern shirt!)
Please ask and comment if there is something you didn’t understand or something you got curious about. And if you find it useful, I may translate the tutorial into English some day.

Here it is: How to wear a veil

ps. Sorry for the supid bold fontface in the text. WordPress does it by itself and not even editing the code can remove it.

Kalaa, kävijöitä ja muita mukavia asioita

Kävin Paratiisin murusten Sanna-Marin kanssa kuuntelemassa Hannele Klemettilän luentoa meren antimista keskiajan keittiössä. Luento oli aika lyhyt, eikä sinänsä tarjonnut kovinkaan paljoa uutta jos oli lukenut Klemettilän mainion opuksen keskiajan keittiöstä (Sen 2.painos on juuri ilmestynyt) tai muita hyviä keskiajan keittiötä käsitteleviä kirjoja.

Omissa ruuanlaittokokeiluissani olen käyttänyt aika paljon myös tätä keittokirjaa.  Selkeitä ohjeita, mutta vieraita mittayksiköitä. Siinä on myös hyvät viitteet alkuperäisiin resepteihin, Klemettilän kirjassa saa hetken pähkiä, jos haluaa selvittää mikä resepti on mistäkin kotoisin.

Luennosta tarttui päähän pieniä anekdootteja, kuten se että paastopäiviä oli vuodessa noin 140 ja että suolakalassa saattoi olla kolmannes suolaa. Suolakalaa ei tietenkään syöty sellaisenaan suoloineen päivineen, vaan käsiteltynä. Yksi keskiaikaruokamyytti josta haluaisin eroon on: “Keskiajalla ihmiset söi törkeen suolasta ruokaa ja siksi joi hirveesti olutta ja oli koko ajan kännissä.”

Kiinnostavin mieleen jäänyt ajatus oli huomion kiinnittäminen suuriin yhtäläisyyksiin eri maissa säilyneiden reseptikirjojen tarjonnassa. Klemettilä painotti sitä että myös ruuanlaitossa vaikutteet kulkivat niin, että yhtäläisyyksiä on hämmästyttävän paljon. Eli uskaltaa siis ajatella, että kirjojen reseptien kaltaista ruokaa olisi syöty paremmissa piireissä esim. Ruotsissa.

Tällä viikolla Neulakossa on ollut suurensuuri kävijäryntäys, kun Neulakkoa kehuttiin Medieval Silkworkissa. Kehut noin mainiossa blogissa ovat hienoja. On ollut kiva bongata kommenteista uusia lukijoita ja uusia blogeja. Olen ollut ihan hymynaamana. Jatkan englanninkielisten tiivistelmien tarjoamista. Innoissani tuunasin ulkoasuakin omalla naamallani ja pienellä blurbilla.

Käsityörintamalla mustavalkoisesta villasta on kovaa vauhtia tulossa hihaton päällysmekko. Kangas on leikattu. Kaksi metriä riitti pienellä pyörittelyllä. Palaset on nyt yhdistelty. Seuraavana ohjelmassa saumojen kääntelyä ja mekon sovittelua. Olen suunnitellut mekkoon kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia – saa nähdä mikä näistä suunnitelmista toteutuu.

###

Of Fish, Visitors and Other Nice things
This week I went to see Hannele Klemettilä give a lecture on the use of fish in medieval food. The lecture was short, yet interesting.

Most things were already familiar, but I did manage to pick up a few interesting tidbits, like there being about 140 fasting days each year. Klemettilä has recently published a nice book on medieval cuisine (in Finnish). The most interesting thing was how she pointed out the almost astonishing similarity of recipes in actual medieval cookbooks from different countries. She claims that culinary influence travelled far in the middle ages.

Meanwhile, Neulakko has experienced a great surge of foreign visitors due to Isis’ mention of Neulakko in (the fabulous) Medieval Silkwork. (that blog actually was one of my big inspirations to start this site.) I’ve been all smiles about this and the nice comments people have left. I’ve found new interesting blogs via these comments, which is also great.  I’m definately sticking to writing the summaries now.

On the project front the black and white surcot is progressing. I’ve cut the pieces and sewn the dress together. Now it’s time to fell the seams, do a little fitting and start fiddling with some interesting details I’ve been planning. We’ll see how they turn out.

Essuja

Jokin aika sitten Neulakossa oli puhetta ns. kolmioessuista. Eli sellaisista kokoessuista, joiden yläosa ei kiinnity modernin essun tapaan niskan taakse sidottavalla lenkillä, vaan se kiinnitetään soljella eteen.

Tämän essun todellinen yleisyys keskiajalla ja erityisesti naisilla on puhututtanut elävöittäjiä. Aivan perustellusti, sillä näitä essuja ei kovin usein kuvissa näy. Tähän mennessä olen löytänyt sen vain ammattimiesten, kuten seppien, teurastajien yms. yltä.

Essumalli on kuitenkin ollut elävöittäjien keskuudessa suosittu. Siihen vaikuttavat varmaankin mm. Historiska Världarin sivujen asukokonaisuus, johon essu kuuluu sekä essun esiintyminen Hurusom man sig klädde-kirjassa. (Puhumattakaan siitä että tuollainen essu on periaatteessa hyvin näppärä ja helppo pukea huntujen kanssa.) Olen etsinyt jälkimmäisessä esiintyneen essun viivapiirroksen alkupeäräistä vaikka mistä. Nyt olen vihdoinkin bongannut sen, kiitos Historiska Världarin keskustelujen. Se on tässä!

essu.jpg
Ja sen tietojen pitäisi ainakin olla nämä: Woman by the Hearth, Guillaume de Lorris and Jean de Meun, Le roman de la Rose Ms.1126, f.115, France, 14th century, Bibliothèque Sainte-Genevieve, Paris.

Mutta ei yksi kuva vielä kesää tee. Kuva nimittäin saattaa esittää luonnon ruumiillistumaa, ts. Luontoäitiä eikä ketä tahansa naista. Lisäksi kuvan ‘hella’ voidaan nähdä myös sepän pajana, jolloin kuva esittäisi naista sellaisissa miesten hommissa, joissa tuo esiliina on tavallinen.

Omalla kevään projektilistallani on edelleen tällainen puoliessu. Tämä esiliinamalli on naisilla selkeästi yleisin. Sen yläosan kuviot on mahdollisesti tehty smokkaamalla. Smokkailin ensimmäiseen versioon vähän turhan syvät vekit, joten se meni liian pieneksi. Seuraavalla kerralla olen maltillisempi.

###

A wee english summary:
A while ago we discussed the historical accuracy of these aprons (see picture) on women. They seem to be popular among re-enactors due to appearing in some well-used sources. However, it’s possible that these aprons were mostly worn by men, in professions such as butchers and smiths. Now I finally found the picture we had been looking for on the lovely Historiska Världar-forum. This picture appears as a line drawing in Hurusom man sig klädde by Else Marie Gutarp, which was the only (poor) source I’ve had of women wearing these aprons so far. One picture doesn’t still make the case, though. The picture probably portrays Nature at her smithy, which makes it an allegorical woman in a man’s profession. So instead of this kind of apron, I’m making a smocked Luttrell Psalter-type apron for next summer.