Palavyö / Plaque belt 7


Vyön valmistus kera kissa-avun / Making the belt with cat help

Palavyön (joka näkyy keskiaikavaatteiden kanssa tässä kuvassa) tarina alkoi vuonna 2010, jolloin osallistuin Ruotsissa inspiroivan Adriellen maanmainiolle palavyöluennoille. Kuten sielläkin kävi ilmi, palavöitä on moneen lähtöön: metallikoristeet ovat eri muotoisia, eri tavoin koristeltuja ja kiinnitetty monin tavoin ja erilaisiin materiaaleihin. Palavöiden yhdistävä tekijä, joka erottaa ne muista metallikoristellusta keskiajan vöistä on se, että niissä metallikoristeet ovat suuria ja vyön näkyvin osa.

Omaa silmääni on aina eniten miellyttänyt perinteisin ja yksinkertaisin malli, jossa kohollaan olevat neliskanttiset palat on kiinnitetty vyöhön. Eikä tietenkään vähiten kuningatar Helvigin takia. Palavöitä näkyy naisilla miehiä harvemmin, ja Helvig on yksi harvoista pohjoismaisista esimerkeistä.

Palavyön ilmestyminen liittyi vaatteiden leikkauksen muuttumiseen vartalonmyötäiseksi. Se oli keskiajalla kovasti puhuttanut asuste, erityisesti naisilla. Se aiheutti närää siksi, että sitä pidettiin vyötärön sijasta lanteilla, kohdassa jossa oli ennen totuttu näkemään vain vöistä maskuliinisin, miekkavyö. Palavyö naisen lanteilla nähtiin siksi pyrkimyksenä tavoitella miehen asemaa.

Codex Vindobonensis 2762 - Wenzel Bible Fol 56v

Palavyöt lanteilla sekä miehillä ja nasilla / Both sexes wearing hip belts Kuvan lähde: Manuscript miniatures

Palavyön tekijän suurin haaste näinä päivinä on se, että sopivia paloja on vaikea löytää. Upeita paloja on saatavilla, mutta niillä on tietenkin hintansa (joka ei ole ihan halpa). Adriellen oman vyön tapaan tehdyt palat tulevat edullisemmiksi, sillä niitä ei ole kokonaan valettu metallista, vaan ne on lyöty metallilevystä muotin avulla. Aloitimme Sahran kanssa tekijän suostuttelun heti Ruotsinmatkalta kotiuduttua ja viime kesänä sain palat hyppysiini.

Sen jälkeen oli enää tehtävä hieman nahkatöitä. Olen siinä mielessä onnekas, että naapurini  Eme on varsin ansioitunut nahkatöiden tekijä ja ennen kaikkea kärsivällinen työnohjaaja. Leikkelin naapurin vuodista vyön molemmat nahkakerrokset: itse vyö on paksua kasviparkittua nahkaa ja se on vuorattu ohuemmalla kasviparkitulla nahalla. Lisäksi sain lainata nahkatyökaluja ja nauttia kissa-avusta. Kuva yllä ei siis ole lavastettu, vaan kuten uskoa saattaa, naapurin kissa tunkemalla tunki itsensä tuohon väliin. Juuri siihen, jossa piti keskittyneesti käyttää hyvin teräviä työkaluja.

Kun kaikki palat oli taivuteltu (kuvassa yllä näkyy paloja ennen kiinnitystä, kiinnityssiivekkeet auki) paikalleen niille leikatuille paikoille, vuorasin vyön toisella nahalla niin etteivät palojen siivekkeet tartu mekkoon ja että vyö laskeutuu villavaatteiden päällä mukavasti mahdollisimman alas lanteille.

Vyön kiinnitys oli varsinainen aivopähkinä. Kuvissa ei yleensä näy kiinnitystä. Se lie siis totetutettu jollain varsin näkymättömällä tavalla, todennäköisesti niin että pari palaa on erikseen kiinnitykseen tarkoitettu ja että ne kiinnittyvät toisiinsa huomaamattomasti. Omissa paloissani ei tälläisiä ollut, joten jouduin soveltamaan. Käyttämäni materiaalit ovat keskiaikaisia, mutta (toim. huom.) tämä ei ole mihinkään muuhun kuin tarpeeseen ja käytäntöön perustuva oma ratkaisuni kiinnitysongelmaan.

Valmis vyö vuorineen ja kiinnityksineen. Klikkaa suuremmaksi! / Finished belt with lining and buckles. Click to see the full size!

Olen omaan vyöhöni aika tyytyväinen. Se näyttää juuri siltä miltä pitääkin. Metallilevyjen hapettuessa niistä tulee minusta vielä kivemman näköisiä, sillä en ole erityisemmin kullankiiltävyyden perään. Kahden soljen kiinnitys on osoittautunut käytössä toimivaksi, sillä sen avulla saa vyön kokoa säädettyä sen mukaan, miten paksuja mekkoja ja monta kerrosta sattuu oleman päällä.

Tällä tavalla tehtynä palavyöstä tulee paljon kevyempi kuin valetuista metallikappaleista. Siinä on sekä hyviä että huono puoli. Keveydessä on etu sekä käytössä että matkustaessa. Kun pelkät vaatteeet tuovat jonkun lisäkilon, ei erityisemmin kaipaa metallista sukellusvyötä tuomaan askeleeseen lisää arvokkuutta. Toisaalta keveys on tämän vyön huono puoli: sen sijaan että se pysyisi alhaalla lanteilla, vyö on osoittanut pientä taipumusta nousta ylöspäin, jos se päällä touhuaa kovasti.Epäilen, että jos se painaisi vähän enemmän, tätä ongelmaa ei olisi.

Jatkossa saatan tuunata sille lisää painoa ja ehkä kehitän kiinnitystä, mutta jo tälläisenäkin se on varsin komea asuste, joka sopii erityisen hyvin röyhelöhuntujen ja istuvien mekkojen kanssa.

Tadaaa!

*****

The story of this plaque belt begins in Sweden in 2010, when I participated in a very interesting class on plaque belts by the inspiring Adrielle. It was pointed out again, that plaque belts came in many different shapes and sizes, in and on different materials. I guess I could say that what makes a plaque belt (as opposed to a normal girdle with metal decorations) is that in a plaque belt the metal decorations are large and make up the most of the visible surface of the belt.

The style that has always appeared most pleasing and appealing to my eye, has been the most common and simple kind of plaque belt: one where simple square metal plaques are attached to a belt quite close to each other. The fashionable Queen Helvig of course has quite a lot to do with this style inclination of mine. These belts are seen more often on men than women and the stylish queen is a rare nordic example of this style.

The appearance of plaque belts in fashion is closely linked to clothing becoming more fitted. And both these changes were very debated styles in medieval society. Especially women wearing these belts on their hips caused a stir.  Belts on the hip had been seen only on men, as the hip was the place for the most masculine belt of them all, the sword belt. So women wearing these hip belts were seen to aspire to the status of men.

These days the biggest challenge someone making a plaque belt faces is fnding the proper plaques. Now there are some absolutely fantastic plaques out there, which come at a (steep) price. The benefit of making a plaque belt like Adrielle’s own is that the plaques are not cast out of solid metal, but stamped out of sheet metal. Me and  Sahra started to persuade a smith almost immediately on arrival home from Sweden and this summer I got my hands on my plaques at the Turku medieval market.

After that, it was time for some leatherwork. I’m lucky since my neighbour Eme happens to be very good with leather, has all the tools and most importantly, is a patient teacher. So I cut out the belt from leather in her stash: the top is thick vegetable tanned leather, the inside a thinner one. My neighbours cat was also very helpful, placing himself right in the middle of things, especially cutting the leather with very sharp tools.

When all the plaques had been placed (in the picture above you can see how it works when you see the plaques with their wings open) on the belt, I lined the belt with the thinner leather so it can slide easily down onto my hips on the wool.

The belt attachment was a bit of a brain puzzle. The pictures of plaque belts don’t really show attachments, which means they were probably done in a way that made the attachment invisible on the outside. This can be done with a pair of special plaques that clip onto each other. I unfortunately didn’t have plaques like this, so I made the best of what I had available. I added two small replica brooches. This looks good and works just fine, but regardless of medieval materials and methods used, is not based on any source. It was more a choice of necessity and availability.

All in all, I am very happy with how the belt turned out. It looks like it should and as the plaques get darker, they look even nicer to my eye, because I’m not so into golden glimmery things. The two buckles have proven practical, since they allow adjusting the belt to the amount of clothing you are wearing it with.

Stamped plaques are a lot lighter than cast ones. This has its pros and cons. The belt is light so it is easy to travel with and move in. When you clothes alone add a kilo or two, you do not really miss a diving belt to weigh you down. However, the lightness makes the belt not stay put on the hips as well as I assume a slightly heavier one would. If it was a bit heavier, it wouldn’t hike up like it does now.

Sometime I may improve the belt with a new attachment system and by weighing it down a bit. But for now I am happily wearing it, as it looks smashing with fitted dresses and frilled veils!


Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

7 thoughts on “Palavyö / Plaque belt