Nurinperin ja oikein päin


Uudessa punaisessa on nyt hihat kiinni. Enää pitää huolitella hihat sisäpuolelta ja sitten mekko on käyttövalmis. Jihuu! (Glimsissä minut tunnistanee leteistä ja muikeasta punaisesta mekosta, jonka hihossa on pienenpieniä nappeja.)

Alan olla siinä vaiheessa, että vaikka maksaisin siitä että saisin vaihteeksi tehdä päällysmekkoa. Tuntuu kuin mekkokerroksessa ei olisi mitään kiintoisaa tai antoisaa. Se nyt ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta tässä ompeluksen vaiheessa se on ihan normaali ajatus.

Ommellessa ajatus lentää. Sitä mietiskelee erinäisiä asioita, kuten miten ihana seuraava projekti onkaan tai että miksi jos rasiassa on yksi (1) käyräksi taipunut nuppineula, juuri se tulee aina sieltä noukituksi (ja miksei sitä neulaa heitä roskikseen).

Ajattelin myös sitä, miten ompelukoneen tulo kuvioihin on mullistanut tapamme koota vaatteita. Käsinompelun yksi hauskimpia puolia on, että se mahdollistaa vaikeiden kohtien, kuten hihan kiinnityksen tai kiilankärkien ompelun ulkoapäin ts. oikealta puolelta. Oikealta puolelta ompelu on huippukeksintö. Koko ajan näkee missä mennään, eikä tule vahingossa tyrittyä. Saumavaraakin voi jättää aika minimaalisesti. Keskiajalla mahdollisesti suurin osa saumoista tehtiin juuri tällä tavalla. Nykyään, luultavasti juuri ompelukoneen vaikutuksesta, vaatteet tehdään enimmäkseen nurjalta puolelta ommellen. Ja moni juttu on nurinperin hankalaa, on kuin ompelisi silmät kiinni.

Eri puolilta ompeleminen on kiehtova esimerkki siitä, miten paljon keskiaikaista ompelutyötä jäljilttelevällä on unohdettavanaan. On tehtävä rutosti työtä karistaakseen ne lapsena sitten opitut tottumukset ja käytännöt, joiden mukaan vaatteita on tottunut ompelemaan ja ennen kaikkea ompelemista ajattelemaan.

Minulla on siinä mielessä onnekas asema, että olin aivan surkea koulun käsitöissä. Onnistuin raahautumaan käsityön pakollisen oppimäärän läpi oppimatta siellä juuri mitään. Miksikö? Minun oli vaikea löytää motivaatiota koulussa, sillä vaatteitahan sai kaupasta rahalla. Teini-iässä havahduin karusti siihen, ettei missään ollut keskiaikaosastoa ja keskiaikavaatteita tarvitsi silti. Aloitin aika lailla nollasta (kantapäämenetelmällä). Opittavaa oli paljon, mutta unohdettavaa vähemmän.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*