Keskiajan herkkuja kotikeittiössä / Cooking medieval at home


 20120716-205742.jpg

Olen hehkutellut, fiilistelly, juhlinut ja Turussa myynytkin ystävieni keskiaikaista keittokirjaa Sahramia, munia ja mantelimaitoa. (jossa minutkin muuten mainitaan sivulla 37, hahaaa!) Tänään illalla laitoin kirjan viimein testiin siinä, mihin se on tarkoitettu ja valmistin sen reseptillä ruokaa.

Keskiaikainen illallinen oli hyvää lääkettä vuosisadanvaihtorasituksesta toipumiseen 10 leiripäivän jälkeen. Nuijasodassahan on se, että leiriviikon hyvien ruokien jälkeen kotiruoka maistuu uskomattoman tylsälle.

Onneksi nyt tähän löytyy ratkaisu kovissa kansissa. Saaran kädenjälki näkyy sekä leirin ruokalistassa että keskiaikaharrastajan keittokirjassa (muiden keittokirjailijoiden rinnalla), joten samoja herkkumakuja voi maistella kotonakin. (Jossa lattiasta ei puske kastematoja eikä se sano squish squish, mikä on ihan kiva.)

Kuten kuvasta näkyy, tein kirjan mukaan lohta saksanpähkinäkastikkeessa ja lisukkeena tarjosin hernemuhennosta. Välineinä oli tavallinen keittiö ja aivan tavallisen Valintatalon antimet. Siinä ollaankin Keskiaikaharrastajan keittokirjan parhaudessa: reseptien ainekset löytyvät ihan tavallisista kaupoista. Monien keskiaikakeittokirjojen heikkoutena ovat ainekset, joita joutuu metsästämään kauppahalleista ja etnisistä kaupoista, joita kaikilla ei ole kulmillaan. Lisäksi on mahtavaa, että ohjeissa ei vaadita 30 eri ruoka-ainetta vaan maut voi koostaa paljon lyhyemmällä ostoslistalla. Tämä sopii minulle, sillä kotikokkina teen ateriat yleensä melko pienellä ennakkosuunnittelulla. Teen siksi ostokset yleensä marketeista joissa on joustavat aukioloajat mutta heikohko valikoima.

Alkuperäisiin reseptilähteisiin verrattuna kirjassa on se kotikokkia helpottava etu, että alkuperäisten reseptien ylimalkaisuus “ota saksanpähkinöitä ja vähän valkosipulia” on muutettu desilitroiksi, teelusikallisiksi ja muiksi täsmällisiksi ohjeiksi. Ja kaikkea tätä komistavat herkulliset ja hauskat kuvat. Keskiaikaharrastajalle keittokirja toimii samalla selailukirjana, jolla kelpaa esitellä vaikka sukulaisille omaa harrastustaan.

Lohesta saksanpähkinakastikkeessa (s. 83) hernemuhennoksella (s. 85) tuli hurjan hyvää! Suosikkini oli saksanpähkinäkastike, jota tein rohkeasti 10 hengen annoksen. Soosi oli niin hyvää, että söimme sen kahdestaan melkein kokonaan. Sen 1400-luvun englannista peräisin oleva resepti löytyy myös Let hem boylesta täältä.

***

I have been going on about the cookbook my friends have put out (which mentions me on page 37, oh the fame!) for quite the while already, but tonight I finally put to book to it’s inteded use and used it to make dinner.

A medieval dinner helped in adjusting from the time warp I took yesterday, returning from 10 days of camping at Cudgel War. And while I enjoy lots of things like the floor not going squish or pushing out earthworms, I do miss the food. The food at Cudgel is so yummy, that returning home everything tastes a bit blah.

But this is where the cookbook steps in! Saara/Eva, who is one of the authors of the book is also behind the menus at Cudgel, so I can now take the same taste palette home too.

As you can see in the picture above, I made salmon and walnut sauce and a pea mush as a side dish. I used a regular kitchen and very easily obtainable ingredients from the supermarket around the corner. That is one of the things I like best about the book: all the ingredients are easily available, even to those that have no farmers markets or ethnic stores close by. Many other medieval cookbooks have a much more complicated ingredient list. And the recipes are simple – no 30 different things required, but just a few that go ah so well together. This is good for me, since I like to cook and design dinners on a whim and usually rely on the selection of supermarkets with flexible opening hours.

Compared to the actual medieval recipes, the vagueness of the instructions “take a few walnuts and garlic” has been transformed into more accurate measurements like deciliters and teaspoons that guarantee tasty results.

And it does have lovely pictures too – not only of food but also of cooking and living the medieval way. For any medievalist, it does double duty as a coffee table book that you can use to introduce friends or relatives to your hobby.

The food turned out very yummy! My absolute favourite was the walnut sauce – I made a portion that is said to be for ten, but we nearly finished it although we were just two people at the table! The recipe comes from 15th century England. You can also sample it on Let hem boyle.

 

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*