Sananen tippeteistä

Olen aivan uskomattoman huono muistamaan kuvien ottamisen tapahtumissa. Nytkin turnajaisissa piti ottaa kuvia uudistuneesta vihreästä mekosta. Ei tullut otettua. Osittain se johtunee siitä etten osaa kaivaa puhelinta esille kun pää on keskiaikamoodissa. Onneksi joskus bongaa itsensä muiden ottamissa kuvissa, mutta olisi kiva saada Neulakkoonkin kuvia kunnon asukokonaisuudesta päähineineen kaikkineen.

No, tässä on valitettavasti kotona otettuja hieman heikkolaatuisia  kuvia melko valmiiksi tulleesta vihreän päällysmekon uudistuksesta.

16102008334.jpg

16102008335.jpg Olen tyytyväinen siihen, miten mekko istuu – napitus ei onneksi heikentänyt istuvuutta.


16102008340.jpg Tässä napitus sisäpuolelta. Nyöri on sidottu toiseen nyöriin napituksen alapäässä.


16102008330.jpg Tässä kuvassa hameessa näkyy ihmeellinen kurttu, jonka todellisuuteen pitää perehtyä. Tässä näkyvät myös tippetit.

16102008337.jpg Mekko on myös mainio kissanpeti, kuulemma.


Sanon mekkoa melkein valmiiksi, sillä teen siihen varmaankin vielä taskuaukot. Lisäksi en ole ihan varma tippetien suhteen. (Tippetit ovat nuo valkoiset liehukkeet, jotka roikkuvat hihoista.) Nyt ne ovat valkoista villaa, jota olen hiukan huovuttanut.

Tippetit kuuluvat tähän tyyliin, jota tavoittelen. Ne ovat kummallinen muodin oikku, joka katosi 1300-luvun jälkeen. Muotihistorioitsijat ovat olleet usein sitä mieltä, että ne ovat kangasta – esim. silkkiä tai pellavaa. Lisäksi on ajateltu, että ne ovat olleet irrotettava asuste.

Robin Netherton (jonka tutkimusinnoitus tuntuu tulevan useasti vanhojen tulkintojen kyseenalaistamisesta) on perehtynyt tippeteihin urakalla. Artikkeli löytyy Medieval Clothing & Textilesin ensimmäisestä osasta. Tutkimustyön keskeiset havainnot ovat, että tippetit olivat kiinteä osa vaatetta ja että ne olivat useimmiten turkista. Ensimmäinen väittämä on helppo hyväksyä. Tippetit ovat nähtävissä osana muodin jatkumoa, jossa hihan takaosasta roikkuvista ns. lärpäkkeistä kehittyvät tippetit. Lisäksi on merkittävää, ettei mistään ole löytynyt mainintaa erillisistä tippeteistä. Eli esimerkiksi testamenteissa tai tilikirjoissa ei mainita “5 paria tippetejä” tai “jätti sisarelleen yhdet tippetit”, vaan tippetit mainitaan aina vaatteen yhteydessä, tyylin vaate X tippeteillä.

Toisen johtopäätelmän kanssa onkin hieman hankalampaa. Käsityksemme tippeteistä on enimmäkseen taiteiljoiden tulkinnan ja heidän valitsemansa ilmaisun varassa. Mielestäni jotkut tippetit ovat selkeästi turkista, toisista taas en menisi sanomaan. Jotkut liehuvat tuulessa painavasti ja jäykästi (kuten turkistippetin voisi ajatella liikkuvan), mutta olen nähnyt kuvia lepattavistakin tippeteistä. Ja sitten on ainakin yksi kuva, jossa tippetit ovat valkoisen sijasta vaaleanpunaisia. Toisaalta Nethertonkin toteaa, että tippetit olivat enimmäkseen turkista, että poikkeuksia on todennäköisesti ollut. Kuitenkin mietin, ohjaako omaa ajatteluani liikaa se, että olen tottunut näkemään kankaasta tehtyjä tippetejä ja pitämään niitä ns. normaalina? Miltä turkistippetit minusta näyttäisivät? Voi olla, että lopulta kokeilen.

Vaatteissani on ylipäätänsä aika vähän karvaa verrattuna keskiaikaisiin esikuviinsa, joissa on todennäköisesti ollut turkisvuori. Osittain se johtuu angstisesta turkissuhteestani (koska olen eläinrakas, enkä edes syö eläimiä, ja turkisteollisuus on jotain aivan järkyttävää). Toisaalta sitä tukevat käytännölliset syyt. Kun leikitään keskiaikaa keskuslämmitetyissä rakennuksissa, pelkkä keskiajalla soveliaana pidetty vaatekerrosten määrä tuntuu välillä tuskaisen kuumalta. Puhumattakaan sitä, että vaatteissa olisi karvavuori!

11 Replies to “Sananen tippeteistä”

  1. Ai että tuo nappinyöri on loistava! Ja vaude mitä saumoja. Menee nyt kyllä ihailuksi.
    Aina kun katsoo näitä sun töitä, tulee hinku karata täältä töistä kotiin ompelemaan…
    Ihailen myös istuvuuttanne, rouva hyvä : )

  2. Hihii, nyt kun katsoin tuota kuvaa täysikokoisena niin onhan se aikamoinen daisarikuva. :D

    Mutta juuri oikeanlainen silhuetti sillä tulee. Joku englanninkielinen henkilö kuvaili joskus tuota tyyliä sanalla “monoboob”, mikä on aika osuva. Ylös ja yhteen!

  3. Jei, juuri kun valitin kuvien puutetta, sain Niinalta kuvan itsestäni ompeluhommissa Glimsissä.

    (Laitoin sen tuonne Mitä-sivulle.)

  4. Voi ei, ihan itku tulee kun sun blogin lueskelun jälkeen katsoo omia vaatteitaan. Olet niin taitava ompelemaan ja istuttamaan mekkoja! Ja noi napit näyttää tosi hyvältä.

  5. On kyllä upea mekko! Miten muuten nuo nappisysteemi lopulta kesti käyttöä?

    En ole ehtinyt lukea Nethertonin artikkelia, mutta tuli ihan vaan mieleen, että tippetteihin ei mene paljon kangasta, ja varsinkin jos ne olisi tehty pellavasta, niiden rahallinen arvo ei olisi ollut kovin suuri. Eli voisikohan tippettejä verrata esim. alusvaatteisiin, joita ei myöskään ole usein mainittu lähteissä, ilmeiesesti niiden kovan kulumisen ja halpuuden vuoksi? Tämä teoria lähtee kyllä ontumaan vimeistään siinä vaiheessa, kun harkitaan tippeteille kalliimpia materiaaleja…

  6. Thanks! Tack!

    (ja sama suomeksi – tänks! :D) Niina: tämän blogin tarkoituksena on aiheuttaa lukijoissaan mieletöntä ompeluvimmaa, ei lannistusta. Siihen ei ole aihetta!

    Nappisysteemi toimi aika yllättävän hyvin. Käytössä siinä ei juuri huomaa eroa toisenlaiseen napitukseen. Olen huomannut, että on tärkeää pitää nyöri tiukalla. Lisäksi on tärkeää, että napinlävet ovat napakoita, ts. melkein liian pieniä nappien tyville. Muuten napin lenkkiosa plumpsahtaa tiukimmissa kohdissa ulos reiästään toiselle puolelle. Siitä ei kyllä ole varsinaista haittaa. Sitä ei juuri ulkopuolelta huomaa, eikä se avaa napitusta tms.

  7. Tässä viitisen vuotta “myöhässä” innostun kommentoimaan tippettipostitustasi… löysin jonkin aikaa sitten Chicagon yliopiston kirjaston sivuille scannatusta “Le Roman de la Rose”sta (n. vuodelta 1365) sarjan kuvia tippeteistä, jotka ainakin minun mielestäni ovat selvästi “irrallisia” (samoissa kuvissa näkyy myös hauskasti ilmeisen lähekkäin keskellä puvun etupuolta olevat taskuhalkiot).
    Tuossa: http://roseandchess.lib.uchicago.edu/view.php?doc=1380&obj=173
    http://roseandchess.lib.uchicago.edu/view.php?doc=1380&obj=171
    http://roseandchess.lib.uchicago.edu/view.php?doc=1380&obj=175

    Saattaapi olla, että kuvat ovat asiaan paremmin perehtyneiden yleisessä tiedossa, mutta ainakin itselleni ne olivat uusia.

  8. Hei! Ihana blogi, mitä nyt olen vanhimmasta postauksesta ruvennut lukemaan eteenpäin :) Yksi kysymys, jota olen jo jonkin aikaa miettinyt: Miten keskiaikamekon saa istutettua istuvaksi? Varsinkin kun käsiäkin pitäisi vielä pystyä liikuttamaan eli hihat ei saa kiristää. . . Jos viitsit vastata, niin kiitos :)

    1. Hei, pahoittelut viiveestä – jostain syystä kauhea kasa kommentteja oli mennyt spämmiin. :/ Ehkä oletkin lukenut jo pidemmälle, mutta ehkä näistä joistain postauksista joissa on kuvia sovitusprosessista on apua: esim http://www.neulakko.net/?p=617 Villamekko on kiva istutettava, sillä villa itsessään joustaa. Yleensä teen niin (jos pitää yksinkertaista prosessi) että aloitan mittojen mukaan leikatuista aika geometrisistä kappaleista, sillä periaatteessa vaatteiden kappaleet ovat suorakulmioita ja kolmioita. Sitten on hyvä jos on apulainen, joka voi ottaa vähitellen saumoista sisään ja neuloilla sovittaa istuvammaksi, ehkä myös harsien. Hihan osalta helpottaa sinne laitettava vinoon leikattu kiila, sekä se jos hihaa nostaa himpunkin verran selän puolelle. Ohjeita-osiosta (linkki etusivulla) löytyy hihaohjeita, joista on toivottavasti apua. parhaiten onnistuu kun koettelee yrityksen, erehdyksen ja ajoittain purkamisen kautta. Lisäksi jos haluaa toiminnallisuutta vaatteelta kannattaa miettiä miten tiukaksi sen haluaakaan. Onnea sovitukseen!

      1. Kiitos, eikun kokeilemaan kunhan saan kangasta ja aika riittäisi opiskelujen lomassa :)

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.