Neljä kerrosta villaa / Four layers of wool 4


 

pukkisaari2

 

 

Juuri kun Exploring the medieval huntin (mahtava blogi, suosittelen!) tyypit ovat nostaneet keskiaikaisen talvipukeutumisen trendikkääksi aiheeksi, sattui Iloisen joutsenen talviulkoilupäivä Hiidenhirvenhiihtoon juuri sopivaan aikaan.

Joukkueemme täydennyksineen ylsi pronssille primitiivihiihto/jousiammuntakisassa ja kannustusjoukoissa päästiin testaamaan talvivarusteita aurinkoisessa mutta kirpeässä -8 C:n pakkassäässä.

***

Now that the guys over at Exploring the medieval hunt (an awesome blog that I recommend massively) have made medieval winter gear a trending topic, I’ll throw in pictures and experiences from Merry Swan’s winter outing to Hiidenhirvenhiihto, a primitive skiiing and archery competition.

Our team (with some extras) came in third! And those of us that were tasked with cheering on the brave skiers – we had a chance to test our winter gear in a crisp -8C and beautiful sunny weather.

 

eeppinen

 

Jäällä oli pelkkää jäätä, hiihto muistutti enemmän luistelua! Kuvauspaikka on Pukkisaari Helsingissä, kuvat otti Antti Kuparinen / Mervi Pasanen.

 

***

Skiing was actually more like skating, since there was no snow on the ice. These pictures were taken in Pukkisaari in Helsinki, by Antti Kuparinen /  Mervi Pasanen.

 

aitta

 

Tavoitetila eli lämmin, kuiva ja iloinen saavutettiin seuraavilla varusteilla:

  • pellavainen paitamekko (koska villan ja tissien väliiin tarvitaan jotain pehmeää)
  • villamekko
  • toinen villamekko (lyhyet hihat, ilmavaa löyhää villaa)
  • kolmas villamekko (villalla vuorattu villamekko) joka on edestä auki ja muistuttaa siis takkia.
  • huppu (jonka hartiaviittaosa oli puettu päällimmäisen mekon alle – tämä on tärkeää ja ah miten lämmintä <3)
  • viitta (jonka puin kun en puuhastellut mitään ja tarvin silloin lisälämmikettä)

Päässä oli hunnut, koska niin pitää ja kuuluu olla. Villainen huntu olisi talvella kyllä mahtava, parempi kuin pellavaiset.

***

So you need to be warm, dry and happy. And I was! Wearing:

  • a linen shift (because you need to put something soft between your boobs and wool)
  • a woolen dress
  • another woolen dress (loosely woven, airy wool and this one had short sleeves)
  • yet another woolen dress (wool lined with wool, buttoned up the front)
  • a hood, which I wore so that the cape was worn under the topmost dress layer – wearing it like this makes a world of a difference and is oh so warm <3
  • a cloak, which I put on when I was not doing much and needed that one extra layer

And of course I wore my veils, because this is what I do. Being grown up, married and all. I did think that a woolen veil would be really great, compared to the linen ones I had now.

 

kohu

 

Lämpimänäpysymisen ongelmakohta: jalat. Tässä kohisuttavassa keskiaikaerotiikkaa huokuvassa kuvassa näkyy, mitä jaloissa oli. Polvimittaiset villasta ommellut sukat ja villaiset neulakinnassukat, niiden päällä riittävän isot nahkakengät. Mervillä ihanat varrelliset ja punaiset, minulla matalat ja räjähtäneet.

 

Kengissä on ohut pohja, jonka läpi kylmä aina pääsee hiipimään. Patiinit eli puupohjat ovat avuksi, mutta jäällä ja kivisessä saaressa niiden kanssa seikkailu on itsetuhoista. Siksi jalkojen alle piti aina haalia milloin mitäkin eristettä: ruohomätäs, suksi tai viltti (joka tässä kuvasa näkyy).

 

***

The most problematic spot when it comes to staying warm: feet. In this nearly explicit picture, oozing with medieval erotica, you can see what we wore on our feet. Knee-high woolen hose, woolen needlebound socks and shoes that were big enough. Mervi had some lovely red boots and I had old, rather beaten up shoes.

The thing is that medieval shoes have thin leather soles, and the cold always creesp through. Pattens aka wooden tie-on soles would help, but wearing them on ice and in a little island full of rocks etc – would be classified as self-harming. This is why we were constantly on the lookout for something to stand on: a little dry grass, a ski – and even a blanket (which is what we are standing on in the picture)

 

katsomo katsomo2

 

Kisakatsomossa lämmitti lampaantalja ja ihana keväinen auringonpaiste. Ja neulakintaat!

Näissä kuvissa näkyy uusi viittani, joka on oikeastaan aika kesäinen viitta. Se on keskipaksua villatoimikasta, eli siis hieman ilmava ja pörheä. Laskeutuva, ei painava. Simppelinmuotoinen asuste pysyy paikallaan yhdellä soljella, jonka paikkaa vaihtelemalla saa viitan istumaan eri tavoilla. Ja aika mukavasti! Ensimmäinen viitta, jota en ole halunnut polkea suohon. Se pysyy menossa mukana eikä yritä kuristaa. Krapinpunainen kangas on Tippetiltä.

****

When watching the skiing we were kept warm by a sheepskin and the sun. And needlebound mittens!

In these pictures you can see my new cloak, which is actually more of a summertime cloak. It’s made of a medium weight wool twill, so it is slightly airy and light. It falls nicely and is not too heavy. It’s a simple half circle which stays in place with one brooch. And I can have the cloak sit differently depending on where and how I set the brooch. And it si wearable! Seriously, this is the FIRST cloak I do not want to bury into the nearest bog after 15 minutes of wearing it. It doesn’t get in the way and it doesn’t try to strangle me. The madder-red wool is from Tippet.

 


kaava

Kiinnostuneille tiedoksi viitan kaava 150 cm leveästä kankaasta leikattuna. Ei yhtään saumaa, mutta paljon päärmäämistä!

***

Here is the cloak pattern – if you cut from 150cm wide wool. No seams, just a whole lot of hemming!

pukkisaari

 

 

 


Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

4 thoughts on “Neljä kerrosta villaa / Four layers of wool