Valmis kirjonta ja jatkoa 5


Sunnuntaina kirjonta tuli valmiiksi. Huomaatteko, missä kohdassa vaihdoin lankaa siihen itse värjättyyn nokkoslankaan? (En minäkään. Aivan mahtavaa, että sitä tuli niin saman väristä!)
Kehysvalmis.jpg

Kehyksestä irrotettuna isokin työ näyttää aina heti tosi pieneltä.

valmisirti.jpg

Sitten ompelin pussiin vuoren hyvästä ja tiiviistä pellavasta. Silkkipusseissa vuori oli silkkiä, mutta villapussiin ajattelin pellavan sopivan parhaiten. Oikein ohut villakin olisi varmaan käynyt.

Sen jälkeen ryhdyin ompelemaan pussia muotoonsa. Monissa tämän lajin pusseissa saumat on yhdistetty niin, että kiinni ommeltaessa syntyy samalla nauha peittämään saumaa. Modernilla logiikalla olisin ommellut sekä kirjonnan että vuoren pusseiksi ja yhdistänyt nämä.

nauhat.jpg

Pussi ja puolet saumoista tehty nauhalla. Nauhaan käytin hieman paksumpaa Pirkkalankaa, että nauhasta tuli tarpeeksi peittävä.
Mielestäni parhaita hetkiä keskiaikaisten käsitöiden parissa ovat ne, jolloin alkuun noudattaa hieman erikoiselta tuntuvaa historiallista työtapaa ja sitä tehdessä saa ahaa-elämyksen siitä, miksi näin tehtiin. Reunojen yhdistäminen nauhalla on osoittautunut työn edetessä monella tapaa nerokkaaksi hommaksi. Kirjottu pussi on aika paksu. Tämä tapa tekee siistit saumat ilman paksuja saumanvaroja, ja pussi jää sisältä hyvin siistiksi. Ulkopuolella nauha viimeistelee sauman ja peittää reunoissa pussin päällysosan ja vuorin rajan.

sisus.jpg

Pussi sisältä, puolet saumoista vielä tekemättä.

****

Finished Embroidery and Assembling the Bag

I finished the embroidery on sunday. I’m especially happy with how well the two different shades of green go together. (Can you spot where I used the new shade of green in the pictures above? Neither can I.) And needless to say, embroidering with self-dyed yarns was a thrill.

It’s funny how every embroidery piece seems so much smaller once it has been taken off the frame. I lined the embroidery with good, sturdy linen. The silk bags were lined in silk, but I thought a linen lining would do for a bag done in wool. A light wool would also have been good, but I had none at hand.

Then I started assembling the bag with the method described in Medieval Silkwork, sewing the sides together while at the same time braiding a braid onto the seam (there seems to be no english name for this technique). Should I have followed modern logic, I probably would have sewn together a lining and the bag and then combined them.

These kinds of moments are my favourite kind of thrills when learning and trying out something new in what old techniques can give us. I love it when I start out a bit confused of why one should do something in a way that seems unnecessary or difficult and then as I progress, I realise exactly why. This way of joining seams is excellent; it hides the seams, avoids bulky seam allowances and leaves the seam looking very neat also from the inside of the bag. I also like it how the lining isn’t a separate bag inside bag and doesn’t move around.


Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

5 thoughts on “Valmis kirjonta ja jatkoa

  • Louise

    Fantastic – And I can only say the same as you about using ones self-dyed threads. I also have a piece of embroidery that I have to put togeather as a purse and I have been a bit affraid of doing it. The reason is that I´m not sure that I could do it as well as I hope so at the moment I´m a bit puf off by the task. But after seeing your result I think I might give it a go.

  • Sahra

    Voi miten mukavan näköinen pieni pussi! Mä voin vaihtaa tätä treeniä siihen neulakintaaseen, joo kiitos.

  • Hiien Kissa

    Tosi nätti! Mitäs tällä nyt oli kokoa?

    Olen kanssasi samaa mieltä, elävöityksen parhaita puolia ovat just nuo oivalluksen hetket. Monissa tapauksissa sitä silloin tehtyä ja käytettyä ratkaisua ei vaan voi olla ihastelematta ja ihmettelemättä -ja samalla hämmästelemättä, miksi nykyään moni sama asia tehdään monimutkaisemmin..