Odottelua


Postimyyntipakettia odottelevan aika venyy. Jossain tuolla reissaa paketti, jossa on tinaniittejä, silkkilankaa, villoja, pellavia, ompeluvahaa ynnä muita ihanuuksia. Kimppapaketissa juuri minua odottaa 4 metriä sekä pellavaa että villaa. Toivottavasti ne ehtisivät pääsiäiseksi!

Muutakin odoteltavaa näemmä on: Medieval Textiles and Clothing-sarjan seuraava osa vaikuttaa todella kiinnostavalle. Numerossa keskitytään päähineisiin, mm. pyhän Birgitan myssyyn. Askartelin itselleni sellaisen pari vuotta sitten Birgittareliikkien luettelon avulla. Se oli vaikeaa, sillä artikkelin kuvituksen perusteella oli todella hankalaa saada käsitystä siitä, minkä muotoisista kappaleista myssy on tehty. Omastani tuli lopulta vähän liian iso. Ystävä sai tehtyä sievemmän, pienemmän ja napakamman version. Sellaisen minäkin vielä joskus teen. Toivottavasti tuosta artikkelista on siinä apua!

Myssy on sinänsä todella hurmaava pikku vaatekappale, jossa on monia kiinnostavia arvoituksia. Miten päälaella tehty “pitsi” on tehty? Missä tilanteissa sitä on käytetty? Monesti kuulee sanottavan, etteivät naiset olisi käyttäneet tällaisia pieniä pellavamyssyjä ollenkaan, mutta miksi sellainen olisi nimetty naispyhimyksen jäännökseksi?

Lisäksi lukijaa hemmotellaan katsauksilla pohjoismaisiin tekstiiliarkeologisiin löytöihin. Mukana on juttuja myös Suomesta! Samaa aihepiiriä käsittelee myös artikkeli, johon suhtaudun jo valmiiksi ristiriitaisin fiiliksin. Robin Netherton kirjoittaa Herjofsnesin puvuista. En vielä tiedä yhtään mitä hän niistä aikoo kirjoittaa, mutta vuosien takaiset kokemukseni Robinista sähköpostilistoilla nousevat mieleen. Silloin hänen argumentointinsa ydin oli, ettei Keski-Euroopassa tietenkään voitu tehdä vaatteita samanlaisilla kaavoilla. Ja se argumentointi meni jääräpäisen jankutuksen puolelle. Muistokin alkaa ahdistaa.

Itse olen aina ollut sitä mieltä, ettei keskiajan käsityöjutuista kannata antaa mitään uskomattoman lopullisia lausuntoja. (Vaikka niitä aina kysytään, että oliko keskiajalla niin tai näin.) On niin paljon sellaista, mitä emme ehkä koskaan voi tietää. Siksi pitää välttää sanomasta “varmasti” ja “ei koskaan”. Tietenkin sellaista voi sanoa, ettei varmasti ollut vetoketjuja. Mutta kysymykset pellavan värjäämisestä ja vaikkapa turkisten käytöstä ovatkin sitten jo ihan eri juttuja. Niistä voi mielestäni jokainen tehdä vain senhetkiseen tietoonsa perustuvan sivistyneen arvauksen.

Ja se onkin asia, joka tässä jutussa on niin äärimmäisen kiehtovaa.

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*