Keskiaika ja ilmastonmuutos / The middle ages and climate change 2


Leirillä oli taas juurikin niin mahtavaa kuin oletin. Kymmenen päivää humahti ohi ystävien kanssa istuttujen päivien ja iltojen, käsitöiden, kiinnostavien asioiden oppimisen, opettamisen, kikattamisen ja hyvän ruoan sekä juoman parissa. Vähän niinkuin aina. Leiri oli taas vuodessa kasvanut monilla teltoilla ja telttojen varustelu herätti tervettä leirikateutta eli inspiraatiota ensi vuodelle.

Muista vuosista tämän leirin erottaa kuitenkin ehdottomasti kuumuus. Se on jäänyt tänä kesänä mieleen muissakin tapahtumissa, kuten kuulemma Grunwaldissa.

Sää oli vähän liiankin hyvä. Aurinko helotti täysillä koko viikon, päivälämpötilojen noustessa kolmeenkymppiin. Valkoisissa teltoissakin lämpötila nousi jo aamuvarhaisella kuumaksi ja varjoisia paikkoja sai hakemalla hakea. Onneksi leiripaikka on järven rannalla. Järveen menemällä pystyi välttelemään pahinta ylikuumentumista.

Järvessä tulikin oltua parhaimmillaan tuntitolkulla ja monta kertaa päivässä. Myssy päässä tietysti. Keskiaikainen järki sanoo että pää kannattaa peittää kylpiessä, moderni komppaa sillä että se estää päätä palamasta.

Muuten keskiaikaisten sopisvuuskäsitysten elävöittäminen kärsikin sitten lämpötilasta. Nämä lämpenevän ilmaston ajat asettavat omat vaikeat haasteensa keskiajan historian elävöittämiselle.

Koko alusmekko-mekko-päällysmekko-yhdistelmästä ei tietysti ollut puhettakaan paitsi aivan myöhään joinakin iltoina. (Ja muutamissa tilanteissa kärvistelin, koska sopivuus sitä ehdottomasti vaati.) Alusmekko-mekko- yhdistelmä oli liian kuuma useimpina päivinä, jopa ns. opiskelijahaalarityyliin käytettynä (eli vain mekon alaosa puettuna, yläosa roikkuu vyötäröltä vyön varassa). Mitä jäi jäljelle? Pellavainen alusmekko, huntu (mainio aurinkosuoja) ja essu.

Tässä helle-eleganssia värjäystyöpäajassa olkihatulla.

Helleasu ja värjäystyöpajan ihanat sävyt / Warm weather dress and dyeing workshop results

Aina voi lohduttautua sillä, että todisteita vastaavasta helletyylistä löytyy 1300-luvun italialaisen käsikirjoituksen kuvituksesta, mutta silti. Ensi vuodelle on pakko tehdä mekko mahdollisimman ohuesta villasta, siksi että pystyisi olemaan edes jokseenkin pukeissa. Vaikka punainen ei ole mitään maailman paksuinta villaa, se on kuitenkin täysvuorattu ja aika lämmin mekko.

Värjääminen on yksi leirin kohokohdista. Kaukameelin ja Elsebethin opastuksella syntyi tänä vuonna punaista ja oranssin sävyjä veriseitikistä, kokenillista ja krapista (värimatara). Villalankaa värjättiin sekä kirjonta- että neulakinnaspaksuutta. Lisäksi kokeilin kankaan värjäämistä. Harmaasta kankaasta tuli krappiliemessä hauska ruskeanoranssi. Eikä edes kovin läikikäs, vaikka langat eivät sille jättäneetkään paljoa elintilaa. Kaunein punainen tuli luonnonvalkoisesta kokenillilla värjätystä langasta.

Värjäämisen lisäksi piisasi hyviä työpajoja ja muita oppimisen tilaisuuksia. Oli harmillista, että kuumuus söi jonkin verran osallistujamääriä. Omakin osallistuminen hellepaahteessa vaati joskus viimeisillä voimilla riuhtomista.

Oma opetuspanos koski poimutettujen huntujen historiaa ja mekkojen istuttamista.

Villamekon istuttaminen oli melko extremeä kolmenkymmenen asteen helteellä, mutta siitä huolimatta mekkopajan urheat osallistujat synnyttivät ainakin seitsemän kaunista villamekon alkua. Odotan näiden mekkojen näkemistä valmiina.

Melkeinvalmiita mekkoja (rajattu yksityisyyttä kunnioittaen) / baby-dresses from the workshop, cropped to protect the privacy

Istutuspuuhien lisäksi käsitöiden osalta viikon aikana tuli kirjottua laskettua työtä, aloitettua uusi leukaliina, karvavuorattua yhdet hihat, tehtyä yksi lapsen mekko valmiiksi ja yksi lapsen myssy.

***

Camp was just as awesome as I had expected. Ten days passed quickly when hanging out with friends, working on crafts, learning and teaching things, giggling and consuming good food and drink. Just like always. The camp had grown in size: lots of new tents as well as well-equipped encampments that cause the good kind of camp envy, inspiration for next year.

What this year’s camp will be remembered for is the heat. This summer has been hot hot hot at other events all over Europe, like Grunwald for what I’ve heard.

The weather was a little too good. It was sunny and bright and the temperatures were close to 30 C (this is not normal for Finland). The tents (no matter how white) got really warm already in the morning and hunting for a little shade was a project in itself. Thankfully, our campsite is by a lake. Going into the lake was just about the only way to cool off.

So I spent a lot of time in the lake. Hours at a time at best and usually about three times per day. Wearing my cap of course. My medieval sense told me to cover my head when bathing and my modern sense agreed: it stopped me from getting sunstroke.

Otherwise the re-enactment of medieval sensibilities was less successful due to the temperature. This global warming meddles even with re-enacment!

The entire underdress/shirt-dress-overdress-combo was just too much, with the exception of a few very late nights (and on some difficult, select occasions where modesty and proper dress was required). Even the underdress-dress was too much on most days, even when worn like student overalls (i.e. not wearing the top part of the dress but letting it hang from my belt). So what does that leave me with? A linen underdress, veil+wimple (excellent sun protection) and an apron.

One can always get a little consolation that a similar hot weather style can be seen in a 14th century italian manuscript, but still. I’ll have to make a new dress for next year, made out of the thinnest possible wool, so that I could remain a bit dressed. Although my trusty red dress isn’t the thickest one can imagine, it is still fully lined.

The dyeing workshop (the results of which can be seen in the picture above) is something I look forward to every year. This year, hosted by Kaukameeli and Elsebeth, we created red hues with a mushroom (veriseitikki, I haven’t an idea what it is in English) cochenille and madder. We dyed wool yarns for embroidery as well as tablet weaving. I experimented a bit with madder-dyeing some fabric too, grey turned a funky orange hue – only slightly blotchy, although it didn’t really have enough room in the dye pot. The prettiest hues were from the natural white yarn + cochenille.

The dyeing workshop wasn’t the only chance for picking up new skills. It was a bit of a bummer that the weather did eat away at some of the general motivation to participate.

I taught a bit on the history of the frilled veil and had a two-day hands-on dress fitting workshop.

Fitting wool dresses in +30 C borders on the hardcore and extreme, but we managed! The brave will-stop-at-nothing attendees of the workshop created a total of seven dresses well on their way to being finished. I’m looking forward to seeing them in their future finished glory.

Besides fitting people and poking them with pins, I finished a dress for a little girl, made a baby’s cap, fur-lined a pair of sleeves, cut out and started a new wimple and did some counted thread embroidery.


Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

2 thoughts on “Keskiaika ja ilmastonmuutos / The middle ages and climate change

  • Peter & Maria

    Hey Elina!

    Seems you have been keeping busy! The camp sounds wonderful, in spite of the heat; it makes me want to come and visit some time!

    You might have noticed that I have put “Med brinnande lunta” to the grave, and replaced it with a new, better alternative. Be sure to have a look!

    /Peter (and Maria)

  • Elina

    Thanks! I see your summer has also been quite warm. And btw, it would be great to get Albrechts here for an event sometime!

    I have updated your new adress both to my reader as well as my links. And as you can see, I gave my readers a little heads up in the blog too. the new site looks great!