- Pystykangaspuiden kimpussa / Warp-weighted loom
Vietin viime viikonlopun huisin kivassa tapahtumassa. Mainioiden ihmisten ympäröimänä, käsitöiden, hyvän ruoan, laulun ja juoman merkeissä. Ei pöllömpää.
Viikonlopun kohokohta oli visiitti Euran Nauravaan lohikäärmeeseen, joka on esihistorian opastuskeskus. Se opastaa kävijänsä kiinnostavalla tavalla rautakauden elämään, josta seudulle on jäänyt runsaasti todisteita. Kuuluisin niistä on tietenkin Euran puku.
Erityismaininta keskukselle tulee pystykangaspuista joilla sai kutoa! Yleensähän museoissa on houkuttelevia kangaspuita, joissa kuitenkin lukee, ettei saa koskea. (Minkä kyllä ymmärrän, koska riski systeemien totaalisesta solmuuntumisesta on merkittävä.) Mutta olipa kivaa päästä vähän kutomaan! Se on rentouttavaa ja todella koukuttavaa. Kangaspuista irtautuminen oli yhtä vaikeaa kuin pallomerestä nouseminen viisivuotiaalle.
Karvaiset tippetit eivät muuten ole kätevin mahdollinen asu kutomiseen. Melkein kudoin itseni kiinni kankaaseen. Mutta sittenpähän ei olisi ollut pakko päästää irti puista!
Pakko saada. Nyt pitää enää keksiä, miten saadaan pystykangaspuut kerrostaloon, puolisolta lupa ja kissat pysymään erossa loimilangoista.  Haastetta kerrakseen.
Euran puvusta ja arkeologisten löytöjen pohjalta tehdyistä ennallistuksista kiinnostuneille meillä oli aivan mainio opas, yksi paikallisista Euran puvun ennallistamisessa mukana olleista naisista. Oli kiinnostavaa kuulla prosessista, kokeiluista  ja pohdinnoista, jotka johtivat nykyiseen tulkintaan. Näyttelyn vitriinissä oli liuta pikkuakkoja, jotka esittelivät erilaisia tulkintoja matkan varrelta.
Parasta oli päästä kyselemään, että mitenkäs te silloin teittekään. Minua kiinnosti tietää muun muassa se, että vaippahameen värjäyksessä oli koivunlehtien lisäksi käytetty indigoliemen (jolla alusmekko värjättiin) jälkivärjäystä. Vitriinissä esillä ollut Euran puvun ”virallisen” ennallistuksen ensiversiossa huomaa tummemman, siniseen vivahtavan sävyn, jota ei uudemmissa versioissa mielestäni näe.
Mukaan tarttui Lehtosalo-Hilanderin kirja, josta voin opiskella lisää. Nyt saadaan nähdä kauan pystyn vielä vastustamaan orastaavaa mielihalua tehdä rautakautinen asu.
***
Last weekend was spent at a really nice event with crafts, good food, wonderful people, wine and song. Not bad at all.
A special treat was visiting the Laughing Dragon, a prehistory guidance center in Eura. It introduces visitors to life in prehistoric Finland. There are a lot of finds from Eura, the most famous of which is the Eura dress (pdf).
A special perk was that the museum had set up a warp-weighted loom that one could weave on! Museums often display looms, but they are usually disappointingly off limits to visitors (which is understandable and reasonable, since visitors could easily mess the weave up totally). But boy what fun it was to get to weave a bit! It is relaxing and highly addictive. Letting go of the loom was about as easy as getting out of one of those splendid ball pits is for a five year-old.
A mental note: fur-lined tippets are not the most practical weaving outfit. I almost wove myself into the weave. But then again, if I had, they could not have made me leave the loom! Ha!
I would really want a warp-weighted loom. Just a few obstacles to be dealt with: how to fit one in our apartment, convince the spouse to that this is a great idea AND make the cats leave the tempting warp weights alone. Hmm…
We had an excellent tour guide, a real treat for a group with a special interest in the recreation of ancient and archaeological costume. She was one of the local women that had participated in the recreation process of the Eura dress, along with the researchers. It was really interesting to hear about the process and the thoughts, experiments and theories that led to the current interpretation of the dress. There was a display of precise small scale models wearing different interpretations.
The best part was getting the chance to ask how they did what back then. I thought it was really interesting to know that the overdress was dyed not only with birch leaves but it had also been placed in the afterdye of the indigo bath that was used to dye the underdress. The indigo hue is clearly visible in the first version of the dress, which is slightly darker than the ”official” colours of the newer versions of the dress.
I bought a book on the dress (by Lehtosalo-Hilander). Now we’ll just have to see if I can fight the urge to make one.
Wow. What a wonderful opportunity. I’m not much of a weaver, but I would love the change to touch, and try a real warp-weighted loom.
Long before I had a copy of Lehtosalo-Hilander’s book, I made myself a Eura outfit, based on a second-hand account of the book from an SCA pamphlet. Maybe sometime I’ll have my spouse take a photograph of me in it, so you can be amused at the inaccuracies.
>Maybe sometime I”™ll have my spouse take a photograph of me in it, so you can be amused at the inaccuracies.
I see this as a meme-idea in the works – showing some really awful old stuff to show what has been learned since then. I have some really amuzing pictures of my first outfits. :D
Eikös pystykangaspuut ole paljon helpompi saada mahtumaan kerrostaloasuntoon kuin vaakamalli? Itsekin haluaisin joskus kokeilla, mutta en aikanaan opastetulla kierroksella Lohikäärmeessä älynnyt tarttua tilaisuuteen. Kansallismuseon Vintillä kyllä paukutin räsymattoa vanhasta muistista turhankin pitkän pätkän. (Täytyy etsiä käsiini uudelleen se historiakirja, jossa vakuutettiin, ettei Suomessa ole koskaan ”neekerimallisilla” puilla kangasta kudottu.)
Pystykangaspuut saa kyllä hyvin mahtumaan kerrostaloasuntoon, joten suurimpana ongelmana luultavasti ovat puoliso ja kissat. Puolisonkin voisi vielä suostutella, mutta kissan kanssa on vaikeampi käydä kauppaa. Eipä tosin mullakaan vielä ole pystypuita, vaikka kurssista on kulunut jo vuosi. Ei tämä puolison suostuttelu toimi, kun kohta asunnon koko seinäpinta-ala on kirjahyllyä :D
Kutominen ja kehrääminen ovat kyllä molemmat todella rentouttavia ja koukuttavia käsitöitä. Kutomisessa tosin loimen luominen on äärettömän ärsyttävää ja työlästä, kehräämisen voi huovutusvillalla aloittaa suoraan.
I see this as a meme-idea in the works ”“ showing some really awful old stuff to show what has been learned since then.
You have a point. Unfortunately, my blogging problem right now is lack of energy, not lack of ideas. I will keep it in mind for the future, though.
Minäkin meinasin ihmetellä samaa kuin Kaisa että luulisi pystypuiden mahtuvan paremmin kuin tavallisten. Tai että niiden kanssa vois olla sentään jotain mahkuja saada sopimaan, tavalliset puut kun melkein vie yhden huoneen :) Ite en ole koskaan päässyt pystypuita vielä kokeilemaan vaikka tavallisilla olenkin kutonut kaikenlaista. Lointa en kumminkaan osaa yksin laittaa, äitini sen homman hoitaa leikiten ihan yksinkin :D
Toki pystykangaspuut ovat helpommat saada kerrostaloon vs. tavalliset kangaspuut. (liitän tämän argumenttilistaan perheneuvotteluja silmällä pitäen)
Ongelma onkin enemmän asunnon koossa ja vapaassa seinätilassa (tai sen puutteessa). Ja siinä kissa-avun loppumattomassa mahdollisuudessa. :) Tosin kaveri sanoi että sen kissat ovat oppineet jättämään pystypuut rauhaan pienien alkuvaikeuksien jälkeen, mutta meidän kissat ovat cornish rexeinä saaneet aivan *erityisen* lahjan avuliaisuuteen.
Joopa, ja jos perheeseen ilmaantuu pieniä keskiaika-ipanoita saattaa reikätuoli olla viisas hankinta. ;) Mulla ei ole kuin modifioituja nukenkangaspuita, mutta nekin viihtyy ylähyllyllä.
Nuo pystypyyt on sen verran yksinkertaisia, että itsetekeminenkin onnistuu varmasti. Varsinkin jos on iso annos ”pakko saada” -asennetta. :)
Elina, is that a photograph you took of the recreated Eura dress? I’m preparing a blog post for which I need a good photograph of a recreated Eura dress. May I have permission to use it?
Yup, I took that picture and you can use it. I can also send you a higher-resolution one if needed! I also have pictures of the actual one (through a display case) from the Finnish National Museum if you have use for them.