Vaatteet tekevät miehen ja naisen


Sukupuolierot sydänkeskiajan pukeutumisessa

Vaatteet välittävät tärkeitä viestejä kantajastaan. Pukeutumisella kerrotaan mm. sukupuolesta, sosiaalisesta asemasta, iästä ja ammatista. Muodin seuraaminen ja itseilmaisu pukeutumisen avulla eivät ole moderneja keksintöjä. Vaatteiden viestit ovat olleet yhteiskunnallisesti merkittäviä lähes koko pukeutumisen historian ajan.

Vaatekappaleille annetut merkitykset ovat kulttuurista riippuvaisia. Nykyisinkin kulttuurien välillä on suuria eroja siinä, millaista pukeutumista pidetään sopivana tai epäsopivana. Keskiajan kulttuuri eroaa paljon omastamme, myös pukeutumiskulttuuriltaan.

Historian uudelleenelävöittäjän onkin hyvä tuntea keskiajan pukeutumiskulttuuria valmistellessaan persoonalleen sopivaa asukokonaisuutta. On hyvä tietää, millaisia viestejä vaatteilla välitettiin ja miksi. Tärkeimmät vaatteista välittyvät viesti koskevat käyttäjän sukupuolta, sosiaalista asemaa ja ikää. Tässä artikkelissa keskitytään siihen, miten vaatteet kuvastivat kantajansa sukupuolta.

Samankaltaiset vartalot

Nykyään miesten ja naisten välisiä eroja pidetään ensisijaisesti biologisina. Siksi vaatetuksella tuodaan esiin erityisesti fyysisiä eroja: miesten vaatteilla korostetaan leveitä hartioita, naisilla tiukat trikoovaatteet tuovat esiin naisellisia muotoja.

Keskiajalla sukupuolten välistä eroa ei nähty biologisena, vaan enemmänkin yhteiskunnallisena. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että sukupuolirajat olisivat olleet nykyistä häilyvämpiä. Erot liittyivät Raamatussa määriteltyihin sosiaalisiin rooleihin, jotka olivat siten jumalalta peräisin. Rikkomalla näitä rajoja rikkoi paitsi vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä, myös Jumalan tahtoa vastaan.

Sydänkeskiajalla miesten ja naisten vartaloita ei nähty erilaisina, vaan sukupuolia pidettiin fyysisesti samanlaisina. Eroavaisuuksien ajateltiin johtuvan eroista kehitysasteessa ja elementtien tasapainossa. Tätä ajattelutapaa kutsutaan ns. yhden sukupuolen malliksi. Sen rinnalla esiintyi toki muitakin tulkintoja ja käsityksiä sukupuolesta, mutta tämä ajattelutapa auttaa parhaiten ymmärtämään sydänkeskiajan miesten ja naisten pukeutumisen eroja – sekä erityisesti sen samankaltaisuutta.

Koska sukupuolet koettiin fyysisesti samankaltaisina, myös kauneusihanne oli samanlainen. Vaatteet pyrkivät korostamaan samoja piirteitä molemmilla sukupuolilla: solakkuutta, kapeaa vyötäröä ja pyöreää rintakehää. Monet keskiajan miesten vaatteet saattavatkin silmissämme näyttää naisellisilta. Käsikirjoitusten kuvituksesta voi olla vaikeaa erottaa miehet ja naiset toisistaan: molemmat ovat pitkiin mekkoihin pukeutuneita ja ruumiinrakenteeltaan samankaltaisia.

Sydänkeskiajan vaateparsi

Sydänkeskiajan asukokonaisuus koostui samankaltaisista vaatekappaleista. Harvoilla selkeästi sukupuolittuneilla vaatekappaleilla ei korostettu fyysisiä eroja, vaan sosiaalisia rooleja.

Alusvaatteiden ulkonäöstä ei ole tarkkaa tietoa, eivätkä ne juuri näkyneet muiden vaatteiden alta. Todennäköisesti sekä miehillä että naisilla oli käytössä pellavaisia paitoja ja paitamekkoja. Miehillä oli pellavaiset alushousut, naiset eivät luultavasti käyttäneet niitä. Jaloissa pidettiin villakankaasta ommeltuja sukkia. Naisten sukat ulottuivat polvitaipeeseen ja pysyivät ylhäällä säären ympärille solmitun sukkanauhan avulla. Miesten sukat olivat pidemmät, ja ne kiinnitettiin vyötärölle nyöreillä.

Alusvaatteiden päälle puettiin mekkoja ja tunikoita. Nämä vaatteet istuivat alusvaateita napakammin. Tämän välikerroksen päälle puettiin päällimmäinen kerros. Päällyskerroksen vaatteet olivat pukeutumisen julkinen kerros. Siksi erityisesti päällyspuvuissa oli erikoisia hihoja, näyttäviä kiinnityksiä ja kalliita materiaaleja. Väli- ja päällyskerroksen vaatteet olivat pitkälti 1400-luvulle asti melko samanlaisia. Samaa vaatetta saatettiinkin käyttää sekä väli- että päällyskerroksessa.

Nämä mekot ja tunikat olivat jokseenkin samankaltaisia miehillä ja naisilla. Niitä ei käytetty sukupuolen korostamiseen. Myöskään ulkovaatteissa ei ollut suurta eroa. Viitoissa merkittävin ero oli pituus: miehet saattoivat käyttää myös lyhyttä viittaa.

Miesten ja naisten vaatteiden samankaltaisuus näkyy myös siinä, että niiden testamenttaaminen sukupuolirajojen yli oli varsin yleistä. Väreilläkään ei ollut sitä sukupuolittavaa merkitystä kuin nykyään. Värit jakautuivat miehekkäisiin ja naisellisiin väreihin vasta myöhemmin.

Vaikka miesten vaatteet lyhenivät jalat paljastaviksi 1300-luvulla, uusi muoti levisi hitaasti. Se ei saavuttanut suosiota kaikissa ikäluokissa tai maissa. Vaatteiden leikkaus ja niiden tuottama vartalonmuoto olivat pitkälti samanlaisia. Samankaltaisuus käy ilmi myös keskiajalta säilyneistä vaatekappaleista. Esimerkiksi Grönlannin Herjolfsnesin hautausmaalta löytyneitä vaatteita tarkastelleiden tutkijoiden on ollut vaikea erottaa miesten vaatteita naisten vaatteista. Vaatteiden leikkaus ja pituus ovat samanlaisia. Päätelmiä on jouduttu tekemään vaatteiden mittasuhteiden, kuten hihojen pituuden perusteella.

Pukeutumisen pääasiat

Tärkein sukupuolen merkitsijä asukokonaisuudessa oli päähine. Päähine oli tärkeä osa sekä miehen että naisen asua. Vaatteiden käyttöön liittyvät tavat kertovat niiden sosiaalisesta painoarvosta. Keskiajalla päähineellä oli niin suuri merkitys, ettei sitä riisuttu sisälle astuttaessa eikä edes ruokapöydässä.

Naimisissa olevien naisten tuli peittää päänsä hunnulla. Huntupäähineestä on monia erilaisia variaatioita, joista toiset ovat peittävämpiä,toiset paljastavampia. Kirkon piirissä naisten pään peittämiselle esitettiin useita perusteluja. Hunnun sanottiin muun muassa symboloivan naisen alisteisuutta miehelle. Huntu välitti tärkeitä viestejä naisen seksuaalisesta statuksesta. Se oli merkki aikuisuudesta ja samalla kunniallisuudesta. Prostituoitujen päähineistä säädettiin monien kaupunkien laeissa, monesti hunnun käyttö oli kielletty. Hunnun repimisestä naisen päästä joutui maksamaan huomattavan sakon. Teko oli loukkaus, sillä se sisälsi syytteen kunniattomuudesta.

Toisin kuin naisten päähineille, miesten hatuille ei esitetty uskonnollisia perusteluita. Siitä huolimatta jokaisella miehellä kuului olla hattu tai muu päähine. Se puuttui vain kaikkein köyhimmiltä. Päähineellä kertoi siis sukupuolen lisäksi myös kantajansa varallisuudesta.

Vaikka molemmat sukupuolet käyttivät huppuja, niitäkään ei keskiajalla mielletty unisex-päähineiksi. Miesten ja naisten huput on erotettu omiksi kategorioikseen jopa testamenteissa ja tilikirjoissa, vaikka samoissa lähteissä listattuja tunikoita ei aina eroteltu sukupuolen mukaan. Vielä ei tiedetä, mitkä kaikki piirteet erottivat miesten ja naisten huput toisistaan. Mahdolliset erottavat piirteet liittyvät hupun kiinnitykseen. Naisten huput olivat usein napitettuja, minkä ansioista ne sai puettua huntupäähineen päälle. Lisäksi naiset käyttivät edestä täysin avoimia huppuja.

Lopuksi on muistutettava, että vaatteiden viestit tai niiden saamat tulkinnat eivät olleet keskiajallakaan pysyviä, vaan ne muuttuivat ja kehittyivät jatkuvasti. Koska pukeutumisen viestit ylläpitävät eriarvoisuutta korostaessaan luokkaeroja siinä missä sukupuolten välistä erotteluakin, niitä kyseenalaistettiin, muutettiin ja haastettiin. Hyvä esimerkki tästä ovat luokkaerojen ylläpitämiseen pyrkineet ylellisyyslait. Ne kertovat siitä, kuinka vaurastuva porvaristo koetteli pukeutumisellaan sopivana pidettyä rajapintaa aatelin ja porvariston pukeutumisen välillä.

Myös sukupuolirajoja koeteltiin, vaikkakin vähemmän kuin luokkarajoja. Papisto mainitsi näitä rajanylityksiä moraalikritiikeissään. Esimerkiksi vyön käyttämistä lanteilla miesten asevyön tapaan pidettiin paheksuttavana.

Pukeutuminen heijastelee aina oman aikansa sukupuolikäsityksiä. Nämä käsitykset ovat meissä niin syvälle juurtuneita, että niitä on vaikea kyseenalaistaa. Onkin kiinnostavaa huomata, miten uudelleenelävöittäjien keskiaikavaatetus noudattaa pikemminkin nykyistä kuin keskiaikaista käsitystä siitä, millainen pukeutuminen on miehelle tai naiselle sopivaa. Pidämme kiinni miesten ja naisten väreistä, eivätkä miehet pukeudu mekkoihin. Toivoisinkin, että jatkossa pystyisimme yhä paremmin unohtamaan 2000-luvun sukupuolikäsitykset keskiaikatapahtuman ajaksi.

Kirjavinkkejä:Eva Andersson, Kläderna och människan i medeltidens Sverige och Norge

Laura F. Hodges – Chaucer And Clothing: Clerical And Academic Costume In The General Prologue To The Canterbury Tales

Francoise Piponnier, Perrine Mane: Dress in the Middle Ages

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *


*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>