Neulakko Rotating Header Image

Röyhelöhunnun tärkkääminen / Starching a frilled veil

Keskiaikaisten röyhelöhuntujen valmistustavoista ei ole täysin varmaa tietoa. Osa röyhelöistä todennäköisesti kudottiin muotoonsa, toisissa kangasta rypytettiin röyhelöille eri tavoin ompeleiden avulla.

Minusta yksi kiinnostavimmista röyhelöhuntutyyleistä on ns. salmiakkiruututyyli, jossa hunnun kerrokset muodostavat teräväreunaisen ruudukon pehmeiden ja pyöreiden röyhelöiden sijasta.

Siis niinkuin näissä kahdessa englantilaisessa veistoksessa:

There is no absolutely certain way of knowing how the frills in the medieval veils were made. Some frills were most likely woven as the fabric was made, other frills made by sewing the fabric together in different ways.

One of my favourite styles is a very geometrical and edgy style, where the frills are shaped like little diamonds instead of soft and round frills.

Like in these two english sculptures:

 

Katherine Mortimerin hautamonumentti St. Mary’s, Warwick
Naisen pää, Bury St. Edmunds

 

Tämä tyyli oli tavoitteenani tehdessäni rypytettyä huntua itselleni. Materiaalina oli hyvin ohut hamppukangas Medeltidsmodesta, joka sopi tarkoitukseen mainiosti.

Varsinaisen röyhelön tein smokkaamalla hunajakennoa, eli honeycomb stitchiä. Siitä löytyy varsin selventävä kuva mm. täältä Pleatwork embroidery-sivulta.

This style was my goal when making my new frilled veil. I used a very thin hemp fabric from Medeltidsmode, which suits the purpose really well.

The frill was put together by honeycomb smocking, see Pleatwork embroidery for a good how-to picture and more on smocking.

 

Kun röyhelö oli valmis ja kiinnitetty huoliteltuun huntuun, oli aika saada röyhelö auki. Se käy tärkillä.

Kiehautin kokoon viljakasvipohjaisen tärkin lahjakkaan ystäväni Jennin/Margaretin salaisella reseptillä HC-versiona. Itse tehdyn tärkin yksi monista hyvistä puolista on se, että siitä tulee paljon tymäkämpää kuin kaupan tärkistä.
Valmis tärkki muistuttaa ektoplasmaa. Levitin tärkin ensin pensselillä ja sitten sormilla vain hunnun röyhelöreunaan. Sormet piti ottaa käyttöön, että tärkki leviäisi kaikkiin kerroksiin ja rypyn pohjaan asti.

When the frill was finished and sewn to the edge of the veil, it was time to open up the layers. This is where the starch comes in,

I boiled up a hardcore version of my talented friend Jenni/Margaret’s secret cereal (not breakfast cereal, but you know, cereal as in those plants. As in not rice or potato.) based starch recipe. Self-made starch is great as in it is far more hard when dry than the store versions.

The finished starch is gooey like ectoplasm. I spread it onto the frill first with a brush and then with my fingers, pushing it into each opening in the honeycomb and onto all the layers.

Tässä avaan sormilla röyhelöitä ja tungen tärkkiä ryppyjen pohjaan.

This is me opening the frills and spreading starch onto all the frills.

Miten saada tärkätty huntu kuivumaan oikeaan muotoonsa oli koko huntuprojeketin suurin aivopähkinä. Koska tavoitteena oli kulmikkaat röyhelöt, röyhelöiden asettaminen pyöreiden keppien avulla kuten tässä Isiksen hienossa hunnussa ei tullut kyseeseen. Neliskanttisiakaan keppejä ei ollut aikaa tehdä, koska hunnun kuusi kerrosta olisivat vaatineet lukemattoman määrän levittimiä.

Tovin luova pohdinta johti seuraavanlaiseen ratkaisuun.

The biggest challenge was figuring out how to get the starched veil to dry into the correct shape. Because my goal was getting edgy frills, setting them with round wooden setting sticks like in this lovely veil by Isis would not work. Sticks in even a different shape were not an option because the schedule was tight, I had no one to make them and six layers of frill would have raquired a bit too many sticks.

So this is the creative solution I came to.

Huom:  en voi mitenkään sanoa, että näin se keskiajalla tehtiin, koska asiasta ei ole minkäänlaista varmuutta. Lähdin tässä siitä että tiesin miltä keskiaikainen lopputulos on suurin piirtein näyttänyt ja sitä lähdin tavoittelemaan.

Otin kaksi sohvatyynyä (suojattuna tärkkitahroilta eleganteilla jätesäkeillä), asettelin hunnun niiden väliin (huntuosa jäi niiden väliin.) Venytin hunnun auki nuppineulojen avulla reunoista niin, että reunasta tuli kulmikas ja asettelin sormilla sisempien kerrosten ruudut auki. Kun tärkätty huntu oli ehtinyt tähän mennessä tahmeaksi, se oli aika helppoa.

Note: there is no way in which I can claim this is what they did in the middle ages. This is my reasoning to obtain a visual effect that looks like the medieval sculpture.

I took two sofa cushions (and put them in plastic bags to save them from starch stains, very elegant), set the veil between them and opened up the frill by pinning the veil from the edges to the pillows so that the layers open and the edges become ‘edgy’ like in the examples. Then I used my fingers to shape the inner layers. As the frill was a little sticky with the starch that had just started to dry, it was pretty easy to mold.

 

Tässä tärkätty huntu valmiiksi levitettynä kuivumaan.

A closeup of the starched veil, ready to dry.

Röyhelöiden asettelu ja kiinnittäminen silittämällä ei ole dokumentoitavissa harrastamalleni aikakaudelle, mutta se auttaa todella paljon siinä, että tärkki pitää muotonsa.

Kolmiulotteista ruudukkoa on vaikea ruveta silittämään, joten tässä tuli avuksi keskiajallakin tunnettu suomalainen innovaatio: sauna. Sauna päälle ja huntu muutamaksi tunniksi saunaan ja kuivumaan jälkilämpöön.

Although I cannot document setting frills with heat to my very favourite century, it is terribly practical as it helps the starch set even better.

A complex honeycomb isn’t really very easy to iron, so I put into use a finnish innovation that was already known in the middle ages: the sauna. The veil got to set in a hot sauna for a few hours and then settle in as it cooled down.

Valmis ja kuiva huntu on tärkätyistä osistaan kuin paperia tai pahvia. Kovaa ja napakkaa. Hyvä että se roikottamalla pyöristyy edes vähän.

The finished starched veil is very hard, like paper or cardboard. It hardly hangs when I hold it.

Neulaamalla hunnun myssyyn se kuitenkin asettuu samalla tavalla kuin Katherinella yllä.

Tykkään lopputuloksesta niin, että mieli tekee lisää mitä erilaisimpia huntuja. Tietenkin.

When I pin it to my cap it settles into a round shape like Katherine’s veil above.

I really like how it turned out. Which makes me naturally want all sorts of new frilled veils.

7 Comments

  1. Annika kirjoitti:

    Looks fantastic! And sometimes we just need to be innovative to create the look from sculptures and paintings since we are left with none or at least very few clues on how things really were constructed.

  2. Maria Neijman kirjoitti:

    Wow!!! Nice work :)

  3. Racaire kirjoitti:

    cool!!!!!!!!!!!! :)))))

  4. Elisande kirjoitti:

    but but but where is the secret cereal recipe to be found O.O? flutter lashes, pouty mouth
    (Amazing!)

    1. Elina kirjoitti:

      I’ll have to ask Margaret about posting it. ;)

  5. [...] Keskiajan kädentaitoja Skip to Content ↓ KirjoituksiaHuolellinen pakkaaminen tekee keskiaikatapahtumasta mukavanNapitettu huppu kirjotulla nauhallaVaatteet tekevät miehen ja naisenVigilia ja elevaatio / Vigil and ElevationKuviaHistoriska museetMiddelaldercentretMuseum of LondonNationalmuseetValmiita projekteja / Things I’ve madeMitä?Neulakko in EnglishOhjeitaBockstenin suomiehen huppuHerjolfsnes-mekkoHunnun pukeminen / How to wear a veilHunnun pukeminen 1 / How to wear a veil 1Hunnun pukeminen 2 / How to wear a veil 2Käsinompelun välineetKeskiaikainen kangassukkaRöyhelöhunnun tärkkääminen / Starching a frilled veilTietoaKirjojaLinkkejä [...]

  6. Keri kirjoitti:

    I see that you and I had the same idea: that the Catherine Beauchamp veil was smocked. I started to make one (it’s almost finished) after I visited that effigy and began contemplating how that veil was made.

    But then I saw Medieval Silkwork’s version (http://m-silkwork.blogspot.com/search/label/frilled%20headwear) where they made it with several layers (like the way you make the edges for your frilled veil), pinned the layers to each other in the honeycomb pattern, then starched it into place (I’m not sure if she also stiched it down; I can’t find any real instructions). It mades the same look as the smocking, using an already available veil-making technique.

    Now I’m not sure which way to go with mine. (And maybe there’s not a right way or a wrong way because we don’t really know how it was done.)

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *


*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>