Villahuntu / D-shaped wool veil

Villainen huntu pääsi Hiidenhirvenhiihdossa tosi koetukselle olosuhteissa joissa se on ehkä parhaimmillaan. Sää oli märkä ja kolea. Sellainen keli, jossa  tavallinen pellavahuntu imisi itseensä ilmasta kaiken kylmyyden ja kosteuden jonka suinkin saisi. Villahuntu ei ollut vedenpitävä, mutta se oli kuiva ja yllättävän lämmin.

Tässä tiivis vertailu pellava vs. villa huntumateriaalina (1300-luku)

Villa 

+ pysyy lämpimänä ja kuivana kostealla kelillä

+ helppo matkahuntu: ei mene tuhannen kurttuun laukussa tai hupun sisällä ja suoristuu omia aikojaan

+ lika irtoaa aika helposti vain harjaamalla (esim väriliitu irtosi tästä hunnusta ilman pesua)

+ ei juuri kaipaa silittämistä

– peseminen hankalampaa

– pukiessa huntuun ei saa siistejä taitoksia (tämän voi huomioida ommellessa, ks. alla)

– tämä villa oli purkautuvaista, varsinkin pyöreää reunaa ommellessa pitää olla pyhimyksen hermot

– historiallisuus? – hyvin ohuita villakankaita on valmistettu, joten soveltuvaa samankaltaista materiaalia oli saatavilla, mutta onko sitä käytetty huntuna? En ole tähän mennessä onnistunut löytämään mainintaa villasta valmistetuista hunnuista (jos joku on, saa kertoa!)

Pellava

+ takuuvarmasti historiallisesti oikea vaihtoehto, pellava on monessa kielessä antanut nimenkin naisten päähineille – esim ruotsiksi huvudlin

+ voi taitella vaikka millä tavalla särmästi

+ voi pestä (kannattaa pestä oikein)

+ näistä mukavampi ommeltava, mutta se on makuasia. Palttinasidoksinen pellava ei ainakaan kokemuksen mukaan purkaudu hullun lailla.

– nihkeä kylmällä ja kostealla kelillä, imee kosteutta itseensä

– menee helposti ruttuun esim hupun sisällä varsinkin vähän kosteana.

Kuten kuvista huomaa, ulkonäön puolesta tämmöistä ohuenohutta villaa on vaikea erottaa pellavasta. Molemmat materiaalit laskeutuvat kauniisti ja näyttävät ihan yhtä hyviltä. Eikä villahuntu muuten kutita.

Vaikka pitäydynkin enimmäkseen pellavassa, villahuntu on kiva lisä varusteisiin –  varsinkin reissun päälle sekä keljuihin keleihin.

Sain tätä Medeltidsmoden villaa elokuussa Visbyssä pitämäni huntuluennon jälkeen mainittuani etten ollut päässyt kokeilemaan villaa hunnun materiaalina.  Ei nyt mikään blogiyhteistyö, mutta kerron kumminkin että sain tätä palan testiin Kerstiniltä. 

Jos haluat tehdä samanlaisen, hunnun strategiset mitat ja ompeluohjeet löytyvät postauksen lopusta kaikkien Antti Kuparisen ottamien Hiidenhirvenhiihtokuvien alla. Lisää (aika hauskoja) kuvia näet täältä Iloisen joutsenen Facebook-galleriasta.

****

The new wool veil was put to test last weekend in conditions that let it really show it’s best qualities. The weather at Hiidenhirvenhiihto here in Helsinki was terrible: wet, humid and chilly. The sort of weather that would make a linen veil absorb all the humidity into itself and be rather cold. The wool veil wasn’t waterproof but it was surprisingly warm and it stayed dry.

So I made this list of pluses and minuses, a wool vs. linen as a 14th century veil.

Wool

+ Stays dry and warm in wet weather

+ An excellent veil to travel with:  it didn’t get all wrinkly and wonky in my bag or stuffed into a hood. And once released, it straightened out fairly easily.

+ Is rather stain-repellent and stains can come off even without washing (This one had crayon on it but it was removed without washing (!))

+ Does really well without ironing.

– Not so easy to fold crisply but you can tackle that as you sew (see below)

– At least this wool frayed at the edges like mad when I was sewing the round edges. So the patience of a saint is required here. (Alternatively, swear a lot)

– historical correctness? There has been all sorts of thin wool available, but was it used for veils? I have kept an eye out for evidence and still haven’t ran across any. (Has someone else?)

Linen

+ the most undoubtably historically correct material – the material for veils so common it sort of even gave it’s name to veils/female headress in some languages

+ folds wonderfully into crisp folds and stays put in all sorts of setups

+ easy to was (better wash it correctly though)

+ nicer to sew – most tabby woven linen doesn’t fray like this wool did.

– gets damp in humid/wet weather and feels iffy

– gets rather wrinkly easily when stuffed under a veil or when travelling

And as you can see in the pictures below, the wool veil is visually indistinguisable from the linen veils my friends wear. Both materials look nice and fall nicely.  And no, it’s not itchy.

So even though I’ll mostly stick to linen (or hemp), a wool veil feels like a good addition to the wardrobe – especially for roughing it, travelling or humid weather.

My veil is made out of this wool which I got a piece of to sample from Medeltidsmode at Visby last year, after mentioning I had never tried making a wool veil. So not a sponsored post (haha) but just wanted to say where I got it and that it was a gift. I like it when bloggers do that. 

If you want to make one like mine, there is a small how-to with all the measurements and such at the bottom of this post below Antti Kuparinen’s pictures of our outing (where you can see the veil in action) – if you’d like to see more pictures, have a look at Merry Swan’s gallery on Facebook.

 


img_2328.jpg

 


Näin ompelet D:n muotoisen hunnun / How to sew a D-shaped veil

Jos haluat tehdä huntusi samoilla mitoilla, tarvitset 97 cm x 60 cm palan ohutta valkoista villaa ja ompeluun ohutta pellavalankaa (tai villaa tai silkkiä).

If you want to use the same measurements as I did, you will need a 97cm x 60 cm piece of thin white wool and thin linen yarn (or wool or silk) to sew with. 

Leikkaa mittojen mukainen kappale (tai isompi tai pienempi, kannattaa mallata peilin edessä ettei huntu roiku liian alhaalla ja ole tiellä eikä myöskään nouse niskasta liian ylös. Iso huntu on aina parempi kuin liian pieni, sillä isosta saa taiteltua tarvittaessa pienemmän)

Cut out a piece (see helpful diagram above) but do feel out the measurements yourself before. A good size doen’t expose your neck at the back but also doesn’t hang too low in the front and get in the way of everything. 

Hunnun taite lähikuvassa / the fold at the front – stab sitches at the edge, hem stitches holdng the fold in place

Taita pitkästä (suorasta) reunasta noin 6 cm kaistale ja ompele taite litteäksi tiiviillä stabstitcheillä eli pikkuisilla yksittäin pistellyillä etupistoilla (ei aavistustakaan mikä se on suomeksi), käännä ja huolittele kaistaleen reuna pikkuisilla helmapistoilla. *) Päärmää pyöreä reuna helmapistoilla.

*) Pidän itse siitä, että hunnun kasvojen ympärille asettuva reuna on napakasti taitettu. Päädyin tekemään puolipyöreän hunnun ja siihen tämän  litistetyn etukaistaleen juuri siksi, että saan villan yhtä ‘särmäksi’ kuin pellavan. (Plus Marialla oli samantyypinen kesällä ja se oli kiva!)

Fold a 6 cm strip from the front edge and sew the fold neatly flat with small stab stitches. *)  Then finish the other end with hem stitches. Roll and hem stitch the round edge (or make a rolled hem).

*) I have a personal preference for a neat and flat fold at the veil edge that is closest to my face. I chose the D-shape with the wide fold at the front because I knew this is how I could make the wool sit as flat as I can fold my linen round veils. (Plus Maria had the same style in linen this summer and it looked good) 

Puoliympyrähuntu on kyllä kepeä ja kätevä. Sen pukeminen on helppoa: ei taittelua vaan huntu päähän ja menoksi!

A D-shaped veil is light and super easy to wear. No folding, just pin and go! 

Ohje hunnun leikkaamiseen / Veil cutting tutorial

20131020-184039.jpg

Ohjeeseen / See tutorial >> 

Uusi ohje hunnun tekemisestä kiinnostuneille! Tällä kertaa hyvin yksinkertainen juttu, lähinnä hunnun mitoista ja pyöreän muodon leikkaamisesta. Mutta kuten ohjeen viimeisessä kuvassa esiintyvä kaverini (jolle siis kuvien hunnun tein) näyttää, yksinkertaisista osista tulee näyttävä ja tyylikäs huntupäähine.

***

A new little tutorial on veil making. Super simple stuff, veil measurements and cutting. But like my friend in the last picture (she’s wearing the veil I am cutting in the other pictures) shows, simple geometric shapes make a really chic headress put all together.

Ajattelin huntuja ja kerroksia / Veils and layers

20121015-144546.jpg

Päärmätessä ajatus lentää. Viime aikoina olen ajatellut huntuja – tarkemmin sanottuna tapoja pitää niitä. Olen ryydittänyt päärmäyssessioita katselemalla kuvia aikakauden muodista. Hautapaasissa on se mahtavuus, että niiden kolmiulotteisuus auttaa näkemään kerroksellisuutta paremmin kuin vaikkapa maalauksissa, miniatyyreistä puhumattakaan.

Tämä sivu on esimerkiksi varsinainen herkku. Silmään sattuu aina jotain uutta! (kiitos Utalle siitä, että muistin sen taas)

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, millaisia kerroksia huntujen alla näkyy. Ja miten monta kerrosta sieltä paljastuukaan, ja mitä muotoja. Melkein vakuumiin vedetyt leukaliinat, pienet rypytykset siellä täällä. Erityisesti kiinnostaa se, miten kasvojen ympärille saadaan “kulmikas” kehys. Ja on muutakin jännää – esimerkiksi joillakin on ollut tapana pukea tavallinen huntu röyhelöhunnun päälle…

Mieleen hiipii väistämättä, että olen ehkä käyttänyt liian vähän huntuja päällekkäin. Ajatusta on vahvistanut se, että aikalaiskritiikeissä muodikkaita naisia on arvosteltu niin painavista päähineistä, että kaula hädin jaksaa niitä kantaa. Mutta eihän pelkkä myssy, leukaliina ja huntu paina juuri mitään!

Kaivauduin huntuvarastooni, otin kuvista mallia ja ryhdyin kerrostelemaan ja kokeilemaan uusia tyylejä. Miten paljon kaikenlaista saakaan aikaan eri tavoin kerrostelemalla! Yllä iloksenne muutama hassu kuva koelaboratoriostani (hunnut suoraan laatikosta, mukana silmämeikki ja rillit, wheee!). Kuvassa alhaalla oikealla on röyhelön ensimmäinen koeponnistus.

Olen kiinnostunut kuulemaan, mitä te, rakkaat lukijat, olette näistä asioista mieltä? Monta kerrosta teillä on huntuja? Mitä kaikkea niiden alta löytyy? Miksi huntupäähineet painoivat paljon (arvostelijoiden mielestä?).

***

Hemming makes the mind wander. Lately I’ve been thinking about veils – or more precisely: the ways in which to wear them. While hemming, I’ve entertained myself with pictures of 14th century fashion. I like effigies because being three dimensional, they provide a beter look into the layers.

This page is pure awesomeness. Everytime I look at it, I see something new. (Thanks to Uta for reminding me to look at it again).

Looking at effigies it is hard not to see all the layers underneath veils. And I see more layers than I usually wear – and all sorts of fascinating shapes. The wimples that almost create a vacuum, the small frills and the square veil shape that surrounds the face. And other fun things – like the way of wearing a regular veil over splendid frills.

I cannot help but wonder whether I have worn way too few veils at a time. My suspicion grows stronger when I read the contemporary medieval commentators critisize women of their headdress being so heavy they can hardly keep their heads straight. But a cap, wimple and veil hardly weigh a thing!

So I dug into my veil drawer, looked at some pictures and experimented. It was so much fun! As you can see in the weirdo pics from my test lab above, you can get so many different styles with a couple of veils and some pins. If you ignore the wrinkly veils, makeup and glasses, you can see also the first tryout of the first frill in my latest set of frills coming up.

But now I want to ask you, dear readers: what do you think about veils and layers? How many layers do you wear? What do you think goes underneath? Why did / did they weigh so much? 

 

Varaslähtö Tekemättömien toukokuuhun / A head start on unfinished projects

Naamakirjasta löytyy varsin tarpeellinen ryhmä: Tekemättömien toukokuu. Sen jäsennet ovat historianelävöittäjiä joilla on keskeneräisiä projekteja. Yhteisenä tavoitteena on saada nämä projektit toukokuussa valmiiksi ennen kesän tapahtumasesonkia.

Omalla keskeneräisten listallani ei varsinaisesti ole mitään siellä roikkumaan jäänyttä, paitsi ehkä se lämmin villa-villa mekko olisi kiva saada valmiiksi ennen kevään ensimmäistä leiriä. Tekemättömien listalta löytyy enemmänkin sitä kaikista tylsintä: varusteiden korjailua!

Tässä omat tavoitteeni Tekemättömien toukokuulle:

  • lämmin mekko valmiiksi
  • korjaa kaksi paria housusukkia
  • korvaa vyön irronneet niitit uusilla, tee lisää reikiä
  • kiristä kaksi pellavaista aluspaitaa tukevammiksi
  • uusi nyöri rukousnauhaan
  • korjaa patiinit
  • tärkkää ryppyhuntu

Tämä siis toukokuussa.

Pääsiäisenä otin jo hyvän startin sekä projektien loppuunsaattamisessa että tarpeellisten, mutta tylsien projektien parissa.

Rullattua päärmettä
Rullapäärmettä. Kolme metriä. / Rolled hem. 3 meters

Tein ohuesta hampusta uuden pyöreän hunnun. Metrin halkaisija tekee yhteensä hieman yli kolme metriä rullapäärmettä. Rullapäärmeen tekeminen on kaamean tylsää. Lisäksi sitä on mahdotonta saada mitenkään uskomattoman kivan näköiseksi. Mutta toisaalta taas se on mainion toimiva ja todistetusti keskiajalla käytetty tapa päärmätä ohuita kankaita, kuten juuri huntuja. Pakko päärmätä.

Neulakinnasta
Neulakinnassukat saajan jalassa / Needle bound socks on the recipient

Hunnusta tuli kyllä oikein kiva, mutta päärmääminen oli niin tylsää, että sitä vältelläkseni pyöräytin valmiiksi neulakinnassukat. Lahjaksi tulleet sukat onnistuivat oikein hyvin. Oli pieni haaste tehdä sukkia ilman niiden saajaa vieressä – piti mennä perstuntumalla siitä, mikä oli sopiva koko. Mutta ihan sopivat niistä kyllä tuli. Käytössä ovat kuulemma ilmavammat ja pehmeämmät kuin tavalliset villasukat. Uudella luisella neulakinnasneulalla on ihana tehdä juttuja!

***

Finnish re-enactors have started a facebook group called Tekemättömien toukokuu, aka The May of unfinished projects (or something along those lines). The goal is to challenge and encourage people to finish projects dring May, before the summer season starts. What a great idea!

My to do-list doesn’t have a whole lot of unfinished stuff. I’d like to finish the wool/wool overdress before the first camp this spring, though. Besides that, my list mostly consists of the most boring thing ever – fixing things.

So here’s my list for May:

  • finish warm dress
  • repair two pairs of hose
  • replace missing belt studs on belt, make more holes to fit smaller waist
  • tighten two linen underdresses/shirts
  • make a new lace to string up a rosary with
  • repair pattens
  • starch frilled veil

This should all be done in May.

During Easter I took a head start on working with something not so interesting. I made a new veil with the super thin hemp that I got recently. The veil has a diameter of 1 meter, which means there is about three meters of hem to roll. I seriously dislike making rolled hems. Not only is dull, but also very difficult to get nice and neat. Then on the other hand it is a well documented and functional way to finish edges on thin materials like veils. So one must roll.

The veil turned out really well. However, making all that rolled hem was so dull I had to procrastinate a bit and do a little needlebinding now and then. I finished a pair of socks. It was interesting making socks for someone else – with only a few possibilities to see if they fit. They turned out to be surprisingly well fitting. The happy recipient has commented that they are softer and “breathe” better than the more common knitted wool socks. I used my new bone needlebinding needle. Love it.