Neulakko Rotating Header Image

Kirjonta

Kuin silkkiä vaan / Nothing is like silk

20130203-181152.jpg

Kirjotuttaa! Ehkä se on lähestyvä kevät. Jotenkin laskettu työ aina liittyy valoisiin vuodenaikoihin, koska silloin sitä näkee parhaiten tehdä. Tämä pikkuinen kukkaro on muhinut kehyksissä jo muutaman kuukauden, olen tehnyt sitä aina silloin tällöin. Minulla pitää aina olla kirjontakehyksessä jotain, jonka voi kirjotuskohtauksen iskiessä napata esiin ja kirjoa vaikka vain vähän kerrallaan. Lisäksi kehys on helppo napata mukaan viihteeksi matkoille.

Saatuani edellisen kukkaron valmiiksi uhosin että seuraava kirjotaan silkillä, kuten alkuperäiset. Ja tässä sitä silkkiä nyt on. Ja siinä on oma ihanuutensa. Auringovalo kimaltaa ihanasti sen kuiduissa ja se tuntuu sormiin ylellisen pehmeältä.

Olin ehkä jännittänyt liikaa silkillä kirjomista, vaikka toisaalta oli viisasata harjoitella tekniikka ensin anteeksiantavammalla materiaalilla eli villalla. Silkissä on omat haasteensa: se menee helpommin solmuun ja on epäkiitollisempi purettava. Koska kyseessä on filamenttisilkki (eli se toukan tekemä lanka) on manikyyrin hyvä olla virheetön, koska langan säikeet tarttuvat herkästi karheisiin sormenpäihin tai kynsinauhoihin. Lisäksi suositan lämpimästi sen kiertämistä vyyhdiltä lankarullalle, koska sillä on suuri taito sotkeentua itseensä.

Tämä filamenttisilkki tilattiin Saksasta ja värjäämisestä kaikkine opittuine asioineen voi lukea enemmän täältä Pyhän Lyytin blogista. Vaalea punainen on värjätty punapuulla, mutta vihreän sävyn alkuperää en juuri nyt muista.

Kunhan kukkaro valmistuu, sen viimeistelee tinainen kukkarokehys Billy and Charlien valikoimista – kehyksen mukana tulee kukkaron kaava. Kokonaisuus on varsin pikkinen – paljon pienempi kuin mitä kuvassa näyttää, näette sitten kun se joskus on valmis!

****

I felt like embroidering again. It may be the approaching springtime. I somehow always associate counted thread embroidery with the warm and sunny seasons, probably because that’s when you can actually see well enough to count the threads. This little purse has been on the frame a few months already, I’ve picked it up and worked on it sporadically every now and then.

I always have to have something in an embroidery frame, so that I can pick it up and start embroidering when I feel the urge coming on. And being light and transportable, embroidery is great to pack along when travelling.

When I finished my previous purse, I decided that the next counted thread embroidery would be in silk, like the extant purses. And here we have it: silk! It certainly is like nothing else. Sunlight glitters in a fantastic way when it shines on the fibers and it feels luxuriously soft to the touch.

I may have been a little too concerned about embroidering with silk – although I guess it was good to first learn the technique with a more forgiving material like wool. Silk poses some challenges: it gets knotted up far more easily and is harder to undo. And because this is filament silk (aka made by the silkworm itself), it’s good to have well manicured hands when working on it: the fibers snag easily on any roughness on your fingers or nails. I also (speaking from tragic experience here) really recommend spooling it, as it has an amazing capacity to get all knotted and messed up in itself.

The filament silk was ordered via a friend from Germany and you can learn about dyeing it (and all the things learned) here at the Pyhä Lyyti blog (also in English). The red is dyed with redwood (I think) but the green, I just cannot recall right now.

And once the purse is finished, it will be finished with cute little pewter purse frame from Billy and Charlie, from where the pattern for the purse itself also comes from. All in all it is quite tiny – it is hard to tell from this picture, but you’ll see once I (someday, eventually) post the finished item!

 

Miksi mistään ei tule mitään / Why nothing ever gets done around here

Olen luullakseni saanut kuvallista todistusaineistoa siitä, miksi projektit tuntuvat valmistuvan niin kamalan hitaasti.

Yhtenä hetkenä sitä on tarmokkaana ja reippaana puuhaamassa jonkun parissa, niinkuin tässä kokoamassa kirjottua pussia jonka kirjonnan sain loppukesästä valmiiksi ja ottamassa siitä pari prosessikuvaa.

****

I think I have collected valuable pictorial evidence of why nothing ever gets done around here.

One moment, I’m doing something useful and productive, like finishing my embroidered purse (I finished the embroidery at the end of summer) and taking pictures of it for you all.

Tämän kokoinen pussista tulee valmiina / this is what the finished pouch will be like in size

Ja seuraavassa hetkessä: “Katooooooooooooo! Katoo muaaaaaaa! Katoooo! Kissanpylly! Suoraan edessä!! Huomiooooooo!!!”

***

And then all off a sudden, it’s all about: “Looooooook! Loooook at meeeeeeee! Attentioon! Superbly interesting cat-butt at 12 o’clock!!!!”

Tämän kuvan piti esittää pussia paremmasta kuvakulmasta / This picture was supposed to show the purse from a better angle

Ah, kissa-apu. Mitä kaikkea sitä ilman tekisikään, mutta miten kurjaa elämä olisi ilman rakkaita karva-apureita.

**

The joys of cat-assistance! What one would do without it – but what a dull and dreary life that would be with no furry helpers.

Junakirjontaa / Trains and embroidery

20110725-140211.jpg

Kirjonnassa on sekin ihana puoli, että se kulkee aika helposti mukana. Sen kanssa voi junailla ja lentääkin, kunhan sakset korvaa lankaleikkurilla.

Tätä kirjontaa on tehty parin vuoden ajan satunnaisesti juuri lomilla ja reissuilla. Nyt sen loppu häämöttää. Enää puolitoista riviä jäljellä. Sitten pääsen kokoamaan pussukkaa!

***
One great thing about embroidery is the transportability. It’s lightweight and packs well, so it can travel with you on trains and even airplanes, if you pack a thread cutter instead of scissors.

I’ve worked on this piece on and off for about 2 years now, mostly on trips and holidays. Now it’s almost finished, just one and a half rows to go. I might be able to assemble my new purse soon!

Edit:
For Maria, here is the backside (what they always look like on mine)

Takaosa / The backside of the embroidery

Iso kehys, pieni kehys / Big frame, little frame

Iso ja pieni kehys

Kehykset, mukana 50 snt kolikko skaalamassa / Frames, with a 50 cent (€) coin to provide scale

Sitä luulisi että koko kesä on mennyt tapahtumissa rillutellessa, mutta on käsitöitäkin tullut tehtyä. Kirjonta on oiva kesäpuuha, koska toisin kuin esimerkiksi pukujen ompelu, se ei edellytä villakasan keskellä istumista.

Olen jatkanut tammikuussa aloittamaani isohkoa pussukkaa. Siinä on vielä tekemistä, mutta ainakin puoliväli alkaa häämöttää. (Osa kirjonnasta on kierretty kehyksen kiertyvän osan avulla rullalle.) Olisi kiva päästä jo viimeistelemään. Aion tehdä tupsut kesällä värjätystä langasta, lisäksi pussia varten on varattu metkoja luisia helmiä, jotka ostin Kööpenhaminan museokaupasta. En ole vielä päättänyt, millä kankaalla sen vuoraisin. Suosituksia?

Pussin malli löytyy täältä, jos joku haluaa aloittaa samanlaisen.

Pienessä kehyksessä tulee pieni pussukka, jonka esikuvan näin viime syksyllä Lontoossa. Se valmistuu fantastisessa minikehyksessä, joka kulkee mukana käsilaukussa. Elokuussa töissä on ollut kovasti matkustamista ja kokoustamista, joten kätevä matkakäsityö on tullut tarpeeseen. Isoon työhön verrattuna pikkupussi etenee ihanan nopeasti. Pikkukehys on Englannista, kirjontavälineistöä harrastavan kaverini tilaama.

Pussin malli löytyy täältä. Kuvio on tosi helppo ja suosittelisinkin sitä lämpimästi ensikirjonnaksi.

Tässä vielä isommaksi klikattavat lähikuvat kuvioista, siltä varalta että jotakin kiinnostaa.

Nämä kirjonnat on tosiaan muuten tehty villalangalla, toisin kuin alkuperäiset silkkiset. Ajattelin ensin harjoitella vähän halvemmilla materiaaleilla. Näiden jälkeen olisi ehkä silkin aika.

Itse pidän ainakin toisten vaiheessa olevien kirjontojen tarkastelusta: erityisen hauskaa on huomata, miten eri tavoilla työt etenevät.  Toiset tekevät ensin kuvion reunat ja täyttävät sitten loput, toiset tekevät yhtä väriä kerralla paljon ja toiset rakentavat työtä kaikilla väreillä vähitellen.

Itse olen tätä jälkimmäistä koulukuntaa, koska se jotenkin tuntuu luontevimmalta ja tietenkin malttamattomana ihmisenä haluan nähdä valmista pintaa mahdollisimman pian.  Valitsen yleensä aina jonkun selkeän kuvion “ankkuriksi”, jonka teen ja sen jälkeen “väritän” loput sen ympärille. Miten keskiajan kirjojat etenivät työssään, sitä en tiedä. Veikkaisin, että kukin teki tyylillään, vaikka laskettu työ olikin mallien puolesta laajalle levinnyttä. On kiehtovaa ajatella, että Englannista ja Saksasta on löydetty samalla mallilla tehdyt työt.

***

One would think that all summer has been spent carousing at events, but I have also worked on projects! Embroidery is an excellent summer pastime: it travels light and well and it doesn’t require sitting in a big pile of wool.

On my big frame, I’ve been working on and off on the pouch I started in January. There’s still quite a bit to go, but I think I’m about halfway there. (Parts of the embroidery have been rolled around the rotating part of the frame). I’m anxious to finish the pouch, since I have tempting plans: tassels made of the yarn we dyed this summer and some really neat bone beads I got at the museum in Copenhagen. I’m still not quite decided on what to line it with. Any suggestions?

The pattern is here if you’d like to make your own.

On the little frame, I’m making a little pouch I had the pleasure to see in real life in London. I love the little frame, which comes with me everywhere in my handbag. I’ve had to travel quite a bit and attend meetings and seminars and stuff lately, so a handy small project has been perfect. Compared to the bigger purse, the small pouch is progressing quickly. The splendid miniframe is from England, ordered for me by a friend who specializes in embroidery gear.

The pattern is available here. It’s very nice and simple, so something I’d definately recommend as a first pattern to try out.

These are made with wool, btw. I decided to practice a bit on cheaper materials first before moving onto silk like on the extant originals. After these, I think I’m ready to do one in silk.

Some more pics to see the pattern for those who are interested (see thumbnails above). I at least enjoy watching other people’s embroideries in progress. I think it is fascinating to see the different ways in which people work. Others do the outlines first, then fill them in. Others apply one color at a time and some build up the pattern using all colors as they go.

I’m an use-all-colours-as-I-go kind of girl. It felt natural to me and being an impatient person, I like to see a finished embroidery surface sooner rather than later. I pick a clear shape to “anchor” the rest of the pattern, make the anchor and then “colour” in the rest of the pattern around it until it’s time for the second anchor. And build it up from there.

I don’t know in which way the medieval embroiderers made their progress, although I could guess they also picked a technique that felt good personally.

One fascinating detail I think about when working on these is how the patterns spread internationally already in the middle ages (just like they do now, although electronically). The same pattern has been found at least on extant textiles in both Germany and England.

Keskiajan bling bling / Medieval bling bling

Tapahtumakuvaamisen kanssa kävi niinkuin sen kanssa tapaa käydä. Suunnitelmat fantastisesta kuvasessiosta jäivät toteuttamatta, koska oli kiire hengata kaikkien mahtavien tyyppien kanssa ja häsätä yhtä sun toista. (Hauskaa kyllä oli! ) Lopputuloksena  jakoon on laitettavissa vain kiireessä näppäisty kuva hassulla taustalla, jossa tietenkin vielä hölmöilen.

Bling blingiä

Besantit mekossa / Bezants on the dress

Mutta ainakin siinä näkyy keskiajan bling bling eli uutukaiset besantit. Ne ovat pienempiä kuin monet edellisestä kuvasta päättelivät, mutta näkyvät koostaan huolimatta yllättävän pitkälle.  Ja kynttilänvalossa ne näyttävät juuri niin hienolta kuin ajattelinkin. Niitä on mekossa sekä edessä että takana.

Besanttiprojektin tutkimushaasteena oli sen keksiminen, mihin niitä laittaa ja miten.  Keskiaikaisissa vaatteissa besantteja tuntuu olleen muutamalla eri tavalla: aseteltuna riveiksi tai reunoiksi seuraamaan vaatteiden muotoa (esim. reunaa), järjestettynä aseltemiksi (esim. metallista tehdyt possubesantit syömässä besanttiomenoita kirjotun puun katveessa) tai sitten ikäänkuin ripoteltuna vaatteen pinnalle.

Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ihan koristeiden määrän, koon ja tyypin takia. Isommat koristeet olisin ehkä laittanut kaula- ja hiha-aukkoja mukailemaan tai keskelle riviksi.

Kiehtovien detaljien saralla löysin myös maininnan säännöstä, jonka mukaan besantit tuli kiinnittää niin, että niiden taakse saattoi katsoa (ts. vain yhdestä kulmasta) tarkistaakseen oliko ne tehty siitä metallista mistä niiden sanottiin olevan tehty. Tämä esti sen, ettei kullattuja besantteja myyty kokokultaisina jne. Nämä pienet lehdet tuli joka tapauksessa ommeltua vain yhdestä kohdasta, mutta tässäkin suhteessa meni siis tavallaan ihan oikein. :)

Kirjotut pussit ovat myös keskiajan bling blingiä ja luksusta ihan jo vaatimansa työmäärän perusteella. Meillä oli tapahtumassa tälläiset kirjontakehysten kokoontumisajot – aivan todella ihania projekteja ihmisillä on tuloillaan!

Kirjontakehysten kokoontumisajot / Embroidery frame meet

Ja muistakaa Aboa Vetuksen näyttely otsikon aiheesta ensi syksynä!

***********************

The usual happened with the grand plans of having an actual photoshoot at the event. I was too busy hanging around with all the fantastically interesing people and doing all sorts of things (and having a really good time too!).  So in the end, the only picture of the dress with the bezants is the one above: taken in a hassle, with an odd background and to top it off: with me goofing around.

But at least you can see medieval bling aka the bezants! They’re much smaller than many people thought after seeing the pictures in the previous post. Despite their size, they are very visible on the dress. And in the candlelight, they look just as nice as I expected. There are bezants both on the front and on the back of the dress.

The research challenge (after actually aquiring the bezants) was in trying to figure out how I should place them. Bezants seem to have been placed on the garment in several different ways: set as lines or along edges on a garment (following the shape of a neckline, for an example), set as some kind of scene (like with a scene with a bezant pig eating an apple shaped bezant under an embroidered tree) or just sprinkled about the garment. I chose the latter because it fitted the type of bezants I had. Had they been bigger I may have opted for lining the neckline or setting them in a row somewhere on the dress.

One rather fascinating detail that came up in the material I read was that there was a sumptuary law stating that bezants should be sewn on only from one point, so that the other side could easily be checked. This was to ensure that they were made out of the metal they were said to be, i.e. so that gilded bezants would not be sold as solid gold. The little leaves are designed to be sewn on from just one point (the loop at the top) so in this case this rule was easily obeyed. :)

Embroidered bags are also medieval bling and luxury. Over the weekend we had a little roundup of embroidery frames – people have such lovely things coming up, just look at the fantastic embroidery projects they’re working on!

And as for the title, it’s actually a rip-off from a very interesting exhibition in Aboa Vetus in Turku, opening in October.

Aurinkoa, hiekkaa ja kirjontaa / Sun, sand and embroidery

Pakenin talviankeutta lomalle – tosin poikkeuksellisesti paikkaan jossa ei ollut yhtään kiinnostavaa museota. Välttyäkseni tylsistymästä rantaelämän, auringon trooppisten cocktailien, dragshow-kikkaloinnin ja muun vastaavan keskellä otin tietenkin työn alle pienen matkaprojektin.

Hyvä matkaprojekti kulkee mukana kevyesti, etenee riittävän hitaasti ja on koukuttava. Kolme sanaa: saksalainen laskettu työ. Eli kirjonnan Tetris. Näin kauan kestin kärvistellä, ennenkuin aloitin uuden työn viime kesänä valmistuneen pussin jälkeen.

Kuvio on mainiosta medieval Arts and Crafts blogista, Kathy Stormbergin taitavasti pyhän Ursulan reliikkirasiasta jäljentämä. Kuvio on uskomattoman sievä ja mikä parasta, selkeä ja helppo tehdä. Materiaalina on taas Elsebetiltä hankittu villa, punainen lanka on värjätty värimataralla, sininen morsingolla ja keltainen on itse värjäämääni horsmalla värjättyä villaa. Keltaista lankaa oli niin vähän ja valkoista paljon, että tein omaan työhöni hieman mallista eroavat värivalinnat. Mutta hyvältä näyttää näinkin!

Arvatkaa, mistä erottaa keskiaikaharrastajan biitsillä?

Etsi biitsiltä keskiaikaharrastaja / Spot the medievalist on the beach

Kirjonnan alku lähikuvassa

Tällä viikolla matkatyölle on taas tarvetta. Lähden Belgiaan työn merkeissä loppuviikoksi. Onko kellään hyviä museovinkkejä Brysselin lähialueelta? Mitä kannattaisi nähdä?

*****

I escaped the dreary winter for a little holiday – however this time my destination completely lacked interesting museums. In order to save myself from getting bored amid all the beaches, sun, tropical drinks and dragshows, I packed a new travel project with me.

A good project for travelling is light, packs easily, isn’t too fast to complete and is reasonably addictive. In short: german counted thread embroidery.

I managed to stall myself this long from starting a new project after the bag I finished last summer. This time the pattern is by the talented Kathy Stormberg of Medieval arts and crafts, the original is from a reliquary box connected with saint Ursula. It’s beautiful and very fun to work on. The colour choices are a bit different, much due to me having very little yellow thread left. The yarn is wool I bought from Elsebet, the red is dyed with madder, the blue with woad and the yellow is dyed by me, using fireweed. I love the colours.

I found that embroidery is very well suited for the beach – can you spot the medievalist in the picture above?  :)

This week there’ll be more travel for travel projects – I’m off to Belgium. Does anyone have any good hints on museums/things to see in the Brussels/ Bruges areas? I’ve already seen the numerous Manneken Pis-outfits in the Brussels City Museum several times and am now ready for something more interesting!