Neulakko Rotating Header Image

saksalainen laskettu työ

Kuin silkkiä vaan / Nothing is like silk

20130203-181152.jpg

Kirjotuttaa! Ehkä se on lähestyvä kevät. Jotenkin laskettu työ aina liittyy valoisiin vuodenaikoihin, koska silloin sitä näkee parhaiten tehdä. Tämä pikkuinen kukkaro on muhinut kehyksissä jo muutaman kuukauden, olen tehnyt sitä aina silloin tällöin. Minulla pitää aina olla kirjontakehyksessä jotain, jonka voi kirjotuskohtauksen iskiessä napata esiin ja kirjoa vaikka vain vähän kerrallaan. Lisäksi kehys on helppo napata mukaan viihteeksi matkoille.

Saatuani edellisen kukkaron valmiiksi uhosin että seuraava kirjotaan silkillä, kuten alkuperäiset. Ja tässä sitä silkkiä nyt on. Ja siinä on oma ihanuutensa. Auringovalo kimaltaa ihanasti sen kuiduissa ja se tuntuu sormiin ylellisen pehmeältä.

Olin ehkä jännittänyt liikaa silkillä kirjomista, vaikka toisaalta oli viisasata harjoitella tekniikka ensin anteeksiantavammalla materiaalilla eli villalla. Silkissä on omat haasteensa: se menee helpommin solmuun ja on epäkiitollisempi purettava. Koska kyseessä on filamenttisilkki (eli se toukan tekemä lanka) on manikyyrin hyvä olla virheetön, koska langan säikeet tarttuvat herkästi karheisiin sormenpäihin tai kynsinauhoihin. Lisäksi suositan lämpimästi sen kiertämistä vyyhdiltä lankarullalle, koska sillä on suuri taito sotkeentua itseensä.

Tämä filamenttisilkki tilattiin Saksasta ja värjäämisestä kaikkine opittuine asioineen voi lukea enemmän täältä Pyhän Lyytin blogista. Vaalea punainen on värjätty punapuulla, mutta vihreän sävyn alkuperää en juuri nyt muista.

Kunhan kukkaro valmistuu, sen viimeistelee tinainen kukkarokehys Billy and Charlien valikoimista – kehyksen mukana tulee kukkaron kaava. Kokonaisuus on varsin pikkinen – paljon pienempi kuin mitä kuvassa näyttää, näette sitten kun se joskus on valmis!

****

I felt like embroidering again. It may be the approaching springtime. I somehow always associate counted thread embroidery with the warm and sunny seasons, probably because that’s when you can actually see well enough to count the threads. This little purse has been on the frame a few months already, I’ve picked it up and worked on it sporadically every now and then.

I always have to have something in an embroidery frame, so that I can pick it up and start embroidering when I feel the urge coming on. And being light and transportable, embroidery is great to pack along when travelling.

When I finished my previous purse, I decided that the next counted thread embroidery would be in silk, like the extant purses. And here we have it: silk! It certainly is like nothing else. Sunlight glitters in a fantastic way when it shines on the fibers and it feels luxuriously soft to the touch.

I may have been a little too concerned about embroidering with silk – although I guess it was good to first learn the technique with a more forgiving material like wool. Silk poses some challenges: it gets knotted up far more easily and is harder to undo. And because this is filament silk (aka made by the silkworm itself), it’s good to have well manicured hands when working on it: the fibers snag easily on any roughness on your fingers or nails. I also (speaking from tragic experience here) really recommend spooling it, as it has an amazing capacity to get all knotted and messed up in itself.

The filament silk was ordered via a friend from Germany and you can learn about dyeing it (and all the things learned) here at the Pyhä Lyyti blog (also in English). The red is dyed with redwood (I think) but the green, I just cannot recall right now.

And once the purse is finished, it will be finished with cute little pewter purse frame from Billy and Charlie, from where the pattern for the purse itself also comes from. All in all it is quite tiny – it is hard to tell from this picture, but you’ll see once I (someday, eventually) post the finished item!

 

Valmis kukkaro auringossa / Finished purse in the sunshine

Uskollisimmat lukijat saattavat ehkä muistaa miten aloitin tämän kirjontaprojektin lomamatkalla tammikuussa 2010.  Nyt se valmistui, jälleen reissukäsityönä. Kirjontaosuus (30 x 15,5 cm) tuli valmiiksi jo loppukesästä, mutta kukkaron kokoamista on tehty pitkään ja hartaasti muiden hommien ohella sekä kotona, linnassa että reissussa. Pussin tekemisessä kesti kaksi vuotta, mutta lähinnä siksi, että samalla tuli tehtyä kaikkea muutakin ja kirjontatyö oli semmoinen luksuskäsityö, johon tartuin vain silloin kun oli aikaa.

Pussi on vuorattu punaisella pellavalla, sen reunat on koottu tekemällä nyöri (tällä tavalla) reunaan samalla kun pussin ompelee kokoon.

Pussin pohjassa on kolme tupsua, joista jokaisessa on luinen pääkallohelmi, sama kuin rukousnauhassa.  Tällä kertaa lisäsin tupsujen päähän lisää lankaa ja kirjontaa, jokseenkin  tällä tavalla, (kiitos Medieval Silkworkille). Se antoi hyvän lisäyksen tupsuihin ja sai ne viimeistellymmän oloisiksi. Viimeistelin kukkaronnnyörien tupsut samalla tavalla. Nyörit kukkarossa ovat iskunauhaa.

Siinä se nyt on, tehty tällä kaavalla Medieval Arts and Craftsista (ja aivan mahtava kaava olikin, suosittelen!) villaisesta Veera-langasta jossa punainen on värjätty krapilla, sininen morsingolla ja keltainen  horsmalla. Koska koko pussiin ei tullut yhden yhtä virhettä, joten annoin luvan itselleni tehdä seuraavan silkkilangasta.

 

***

My more loyal readers may remember that I originally started this project on holiday back in January 2010. So I thought it would be only fitting to finish it while on holiday. The embroidery (which measured 30 x 15,5 cm when finished) was finished in early in the fall, but the finishing touches (done at home, while travellina and at the castle in Ronneburg) too their time. All in all the project took two years, mostly because the embroidery was a sort of luxury craft that I took up when I had leisurely time left over from other stuff that I was working on during these 2 years.

The bag is lined with red linen, the sides are sewn up by making a cord while sewing them up (instructions here).

The bag has 3 tassels, all finished with a bone skull bead from Denmark’s Nationalmuseet, same ones that I used for the rosary. This time I finished the tassels quite like this tutorial tells you to, thanks again to Medieval Silkwork! It added a nice finish to the tassels, so I did that also on the tassels that I added to the purse strings. The purse strings and the hanger are all fingerlooped braid.

So there it finally is, after all this time. The embroidery is made with this pattern from Medieval Arts and Crafts (fun and lovely, I do heartily recommend) with wool thread (Veera), the red is dyed with madder, the blue with woad and the yellow with fireweed. Since this time the entire embroidery was completely flawless without any mistakes, I gave myself permission to do the next purse in silk.

 

 

 

Miksi mistään ei tule mitään / Why nothing ever gets done around here

Olen luullakseni saanut kuvallista todistusaineistoa siitä, miksi projektit tuntuvat valmistuvan niin kamalan hitaasti.

Yhtenä hetkenä sitä on tarmokkaana ja reippaana puuhaamassa jonkun parissa, niinkuin tässä kokoamassa kirjottua pussia jonka kirjonnan sain loppukesästä valmiiksi ja ottamassa siitä pari prosessikuvaa.

****

I think I have collected valuable pictorial evidence of why nothing ever gets done around here.

One moment, I’m doing something useful and productive, like finishing my embroidered purse (I finished the embroidery at the end of summer) and taking pictures of it for you all.

Tämän kokoinen pussista tulee valmiina / this is what the finished pouch will be like in size

Ja seuraavassa hetkessä: “Katooooooooooooo! Katoo muaaaaaaa! Katoooo! Kissanpylly! Suoraan edessä!! Huomiooooooo!!!”

***

And then all off a sudden, it’s all about: “Looooooook! Loooook at meeeeeeee! Attentioon! Superbly interesting cat-butt at 12 o’clock!!!!”

Tämän kuvan piti esittää pussia paremmasta kuvakulmasta / This picture was supposed to show the purse from a better angle

Ah, kissa-apu. Mitä kaikkea sitä ilman tekisikään, mutta miten kurjaa elämä olisi ilman rakkaita karva-apureita.

**

The joys of cat-assistance! What one would do without it – but what a dull and dreary life that would be with no furry helpers.

Junakirjontaa / Trains and embroidery

20110725-140211.jpg

Kirjonnassa on sekin ihana puoli, että se kulkee aika helposti mukana. Sen kanssa voi junailla ja lentääkin, kunhan sakset korvaa lankaleikkurilla.

Tätä kirjontaa on tehty parin vuoden ajan satunnaisesti juuri lomilla ja reissuilla. Nyt sen loppu häämöttää. Enää puolitoista riviä jäljellä. Sitten pääsen kokoamaan pussukkaa!

***
One great thing about embroidery is the transportability. It’s lightweight and packs well, so it can travel with you on trains and even airplanes, if you pack a thread cutter instead of scissors.

I’ve worked on this piece on and off for about 2 years now, mostly on trips and holidays. Now it’s almost finished, just one and a half rows to go. I might be able to assemble my new purse soon!

Edit:
For Maria, here is the backside (what they always look like on mine)

Takaosa / The backside of the embroidery

Keskiajan bling bling / Medieval bling bling

Tapahtumakuvaamisen kanssa kävi niinkuin sen kanssa tapaa käydä. Suunnitelmat fantastisesta kuvasessiosta jäivät toteuttamatta, koska oli kiire hengata kaikkien mahtavien tyyppien kanssa ja häsätä yhtä sun toista. (Hauskaa kyllä oli! ) Lopputuloksena  jakoon on laitettavissa vain kiireessä näppäisty kuva hassulla taustalla, jossa tietenkin vielä hölmöilen.

Bling blingiä

Besantit mekossa / Bezants on the dress

Mutta ainakin siinä näkyy keskiajan bling bling eli uutukaiset besantit. Ne ovat pienempiä kuin monet edellisestä kuvasta päättelivät, mutta näkyvät koostaan huolimatta yllättävän pitkälle.  Ja kynttilänvalossa ne näyttävät juuri niin hienolta kuin ajattelinkin. Niitä on mekossa sekä edessä että takana.

Besanttiprojektin tutkimushaasteena oli sen keksiminen, mihin niitä laittaa ja miten.  Keskiaikaisissa vaatteissa besantteja tuntuu olleen muutamalla eri tavalla: aseteltuna riveiksi tai reunoiksi seuraamaan vaatteiden muotoa (esim. reunaa), järjestettynä aseltemiksi (esim. metallista tehdyt possubesantit syömässä besanttiomenoita kirjotun puun katveessa) tai sitten ikäänkuin ripoteltuna vaatteen pinnalle.

Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ihan koristeiden määrän, koon ja tyypin takia. Isommat koristeet olisin ehkä laittanut kaula- ja hiha-aukkoja mukailemaan tai keskelle riviksi.

Kiehtovien detaljien saralla löysin myös maininnan säännöstä, jonka mukaan besantit tuli kiinnittää niin, että niiden taakse saattoi katsoa (ts. vain yhdestä kulmasta) tarkistaakseen oliko ne tehty siitä metallista mistä niiden sanottiin olevan tehty. Tämä esti sen, ettei kullattuja besantteja myyty kokokultaisina jne. Nämä pienet lehdet tuli joka tapauksessa ommeltua vain yhdestä kohdasta, mutta tässäkin suhteessa meni siis tavallaan ihan oikein. :)

Kirjotut pussit ovat myös keskiajan bling blingiä ja luksusta ihan jo vaatimansa työmäärän perusteella. Meillä oli tapahtumassa tälläiset kirjontakehysten kokoontumisajot – aivan todella ihania projekteja ihmisillä on tuloillaan!

Kirjontakehysten kokoontumisajot / Embroidery frame meet

Ja muistakaa Aboa Vetuksen näyttely otsikon aiheesta ensi syksynä!

***********************

The usual happened with the grand plans of having an actual photoshoot at the event. I was too busy hanging around with all the fantastically interesing people and doing all sorts of things (and having a really good time too!).  So in the end, the only picture of the dress with the bezants is the one above: taken in a hassle, with an odd background and to top it off: with me goofing around.

But at least you can see medieval bling aka the bezants! They’re much smaller than many people thought after seeing the pictures in the previous post. Despite their size, they are very visible on the dress. And in the candlelight, they look just as nice as I expected. There are bezants both on the front and on the back of the dress.

The research challenge (after actually aquiring the bezants) was in trying to figure out how I should place them. Bezants seem to have been placed on the garment in several different ways: set as lines or along edges on a garment (following the shape of a neckline, for an example), set as some kind of scene (like with a scene with a bezant pig eating an apple shaped bezant under an embroidered tree) or just sprinkled about the garment. I chose the latter because it fitted the type of bezants I had. Had they been bigger I may have opted for lining the neckline or setting them in a row somewhere on the dress.

One rather fascinating detail that came up in the material I read was that there was a sumptuary law stating that bezants should be sewn on only from one point, so that the other side could easily be checked. This was to ensure that they were made out of the metal they were said to be, i.e. so that gilded bezants would not be sold as solid gold. The little leaves are designed to be sewn on from just one point (the loop at the top) so in this case this rule was easily obeyed. :)

Embroidered bags are also medieval bling and luxury. Over the weekend we had a little roundup of embroidery frames – people have such lovely things coming up, just look at the fantastic embroidery projects they’re working on!

And as for the title, it’s actually a rip-off from a very interesting exhibition in Aboa Vetus in Turku, opening in October.

Valmis pussi ja Pukkisaari

Tadaa!

valmispussikiinni.jpg

Valmis pussi tupsuineen ja nyöreineen. Viime hetken jännitystä tuli siitä, että punainen lanka tuli käytettyä tasan sentilleen. Tupsuihin menee yllättäviä määriä lankaa. Mutta Veera-langasta tuli kyllä kivat tupsut. Pussin nyöri on jälleen iskunauhaa, tällä kertaa tehty tällä ohjeella.

Viikonloppuna tuli käytyä myös Pukkisaaressa Muinaismarkkinoilla. Siellä oli mukava tunnelma ja sopivasti yleisöä. Mukaan tarttui hieman pellavaa (ja ilmoittautuminen kehräämiskurssille) sekä villaisia kirjontalankoja seuraaviin projekteihin.

Tavisvaatteissa historianelävöitystapahtumissa seikkailu on kyllä aina hupaisaa. Tutut eivät heti tunnista ja muutenkin toivoo että olisi olemassa joku salainen kädenpuristus jolla voisi osoittaa esimerkiksi myyjille harrastavansa itse periaatteessa samaa.
pukkisaari.jpg

Pukkisaari on kyllä hieno paikka. Olisi mahtavaa päästä joskus elävöittämään noin aidonoloiseen ympäristöön sitä omaa aikakauttaan eli 1300-luvun loppupuolta. Lähin paikka siihen taitaa olla Tanskassa.

Pukkisaaren kylä sai harkitsemaan rautakauden harrastamista, mutta siihen rupeaminen vaatisi aikamoisen panostuksen tavaroihin ja vaatteisiin, koska kaikki kamppeeni ovat aika moderneja rautakautisesta näkökulmasta. En tosiaan tiedä olisiko mikään keskiaikakapistuksistani siihen sopiva. Uuden setin hankkimisessa alkaisi tulla asunnon säilytystilakapasiteetti vastaan ainakin miehen mielestä.

Nyt lääkitsen projektin valmistumisesta aiheutunutta tyhjää oloa jatkamalla heti toisen projektin parissa. Nyt alusmekkoa ompelemaan (tylsää!).

****

Finished Bag and Pukkisaari

The bag is done! There was some last minute excitement in the red thread running out. There was not an extra centimeter left, I used all of it. It’s always surprising how much thread goes into a tassel (so there is a definitive conspicuous consumption & luxury thing going on there). I’m happy about how the tassels turned out, the Veera-yarn worked wonderfully. I might do something inventive over the tassel knots some day, but I think I’ll leave them as they are for now. The new cord is a fingerlooped braid, made with these instructions.

This weekend I also visited a market in Pukkisaari, which is a reconstructed Iron age village. Pukkisaari  unofrtunately doesn’t have a site in English. However, it is a really nice place. The market was nice and not too crowded. I bought some linen fibers and new yarns for forthcoming embroidery projects. I also signed up for a class on spinning with a drop-spindle.

Pukkisaari made me think of how nice it would be to get to do some reenactment in such an authentic environment with houses and all. Unfortunately the nearest place for the late 14th century is in Denmark.

I also briefly considered getting into Iron Age things, but then realised the massive amount of stuff I’d need to get. Almost all of my medieval things are too modern. And having two kits would put a strain on the closet space in our apartment (at least if you ask the husband).

Now I’m off to work on my other project, the boring old underdress.

Valmis kirjonta ja jatkoa

Sunnuntaina kirjonta tuli valmiiksi. Huomaatteko, missä kohdassa vaihdoin lankaa siihen itse värjättyyn nokkoslankaan? (En minäkään. Aivan mahtavaa, että sitä tuli niin saman väristä!)
Kehysvalmis.jpg

Kehyksestä irrotettuna isokin työ näyttää aina heti tosi pieneltä.

valmisirti.jpg

Sitten ompelin pussiin vuoren hyvästä ja tiiviistä pellavasta. Silkkipusseissa vuori oli silkkiä, mutta villapussiin ajattelin pellavan sopivan parhaiten. Oikein ohut villakin olisi varmaan käynyt.

Sen jälkeen ryhdyin ompelemaan pussia muotoonsa. Monissa tämän lajin pusseissa saumat on yhdistetty niin, että kiinni ommeltaessa syntyy samalla nauha peittämään saumaa. Modernilla logiikalla olisin ommellut sekä kirjonnan että vuoren pusseiksi ja yhdistänyt nämä.

nauhat.jpg

Pussi ja puolet saumoista tehty nauhalla. Nauhaan käytin hieman paksumpaa Pirkkalankaa, että nauhasta tuli tarpeeksi peittävä.
Mielestäni parhaita hetkiä keskiaikaisten käsitöiden parissa ovat ne, jolloin alkuun noudattaa hieman erikoiselta tuntuvaa historiallista työtapaa ja sitä tehdessä saa ahaa-elämyksen siitä, miksi näin tehtiin. Reunojen yhdistäminen nauhalla on osoittautunut työn edetessä monella tapaa nerokkaaksi hommaksi. Kirjottu pussi on aika paksu. Tämä tapa tekee siistit saumat ilman paksuja saumanvaroja, ja pussi jää sisältä hyvin siistiksi. Ulkopuolella nauha viimeistelee sauman ja peittää reunoissa pussin päällysosan ja vuorin rajan.

sisus.jpg

Pussi sisältä, puolet saumoista vielä tekemättä.

****

Finished Embroidery and Assembling the Bag

I finished the embroidery on sunday. I’m especially happy with how well the two different shades of green go together. (Can you spot where I used the new shade of green in the pictures above? Neither can I.) And needless to say, embroidering with self-dyed yarns was a thrill.

It’s funny how every embroidery piece seems so much smaller once it has been taken off the frame. I lined the embroidery with good, sturdy linen. The silk bags were lined in silk, but I thought a linen lining would do for a bag done in wool. A light wool would also have been good, but I had none at hand.

Then I started assembling the bag with the method described in Medieval Silkwork, sewing the sides together while at the same time braiding a braid onto the seam (there seems to be no english name for this technique). Should I have followed modern logic, I probably would have sewn together a lining and the bag and then combined them.

These kinds of moments are my favourite kind of thrills when learning and trying out something new in what old techniques can give us. I love it when I start out a bit confused of why one should do something in a way that seems unnecessary or difficult and then as I progress, I realise exactly why. This way of joining seams is excellent; it hides the seams, avoids bulky seam allowances and leaves the seam looking very neat also from the inside of the bag. I also like it how the lining isn’t a separate bag inside bag and doesn’t move around.