Neulakko Rotating Header Image

valmiit työt

Otsapanta ja kuinka sitä pidetään / A circlet and how to wear it

20140109-181055.jpg

Luet suomen kolmanneksi parasta historiablogia! Neulakko tuli Ylen äänestyksessä komeasti pronssille!

Kampausrasiani uusin kapistus on silkkinen otsapanta metalli- ja helmikoristeilla. Otsapannat ovat aikakaudelle tyypillinen asuste, joita tiedetään valmistettaneen ainakin metalli- ja tekstiilityönä. Ruotsista on Badebodan aarrelöydön osana säilynyt metallinen panta kukkakoristeilla ja Lontoosta on löydetty silkkinen otsapanta tekoleteillä (jota olen versioinut aiemmin villasta ja pellavasta).

Tämä panta perustuu paljolti Lontoon pantaan. Silkkinen yksivärinen lautanauha on kudottu sen mukaan. Tällä kertaa jätin tekoletit tekemättä, että voin käyttää omia hiuksiani ja tekemiäni hiusneuloja sen kanssa.

Lontoon lautanauhapannassa oli jälkiä kahdeksanlehtisistä metallikoristeista. Ylipäänsä otsapannat näyttävät sekä miniatyyreissä että hautapaasissa varsin koristelluilta. Yleisin koristeaihe on jonkinsorttinen kukka. En onnistunut löytämään sopivaa kukkakoristetta, joten sovelsin koristelua helmillä ja meripihkalla sekä leikellyillä tinakoristeilla, jotka on alunperin tarkoitettu vaatteisiin ommeltaviksi. En ole koristeluihin ihan supertyytyväinen, mutta ne välttänevät kunnes löydän sopivia kukkasia pantaani kiinnitettäväksi. (<-ilmainen liikeidea jollekin) Edit: Saatoin juuri löytää sopivia kukkaiskoristeita. 

Kiinnitin pantaan myös nahkavahvikkeen kasviparkitusta nahasta, sillä yksin silkkinen lautanauha oli aivan liian lerpsua pitääkseen napakan pantamaisen muodon. Lisäksi halusin varjella silkkistä nauhaa hieltä ynnä muulta.

Ja olipa muuten silkkisen lautanauhan tekeminen muuten opettavaista puuhaa aloittelevalle lautanauhailijalle! Materiaalina niin ylellinen ja syvän värinen silkkilanka oli villaan verrattuna erittäin huomattavasti hankalampi työstettävä. Lautanauha siitä kuitenkin tuli, vaikka välillä meinasi usko loppua. Koristelut peittävät kivasti kudonnan kyhmyrät!

Otsapanta on monikäyttöinen asuste – sitä voi pitää monella tavalla. Alla esittelen kolme tapaa käyttää sitä ja yhden tavan jonka voi jättää väliin! Jokainen tyyli on nimetty keskiaikaisen esikuvan mukaan. Valitse suosikkisi Mariesta, Agnesista ja Beatrijsista!

*****

You are reading the 3rd best Finnish history blog! Neulakko earned a bronze medal in the Finnish national broadcasting company’s vote!

A silk circlet decorated with pearls, amber and metal bezants is the latest addition to my hair kit. Circlets are a fairly typical medieval accessory (or jewellery). Circlets have been known to be made of both textiles and metal. There is the pretty metal circlet from Badeboda in Sweden for one, as well as of course the tabletwoven circlet with the false braids form London (which I have made a version of with wool and flax).

This circlet is based on the one from London. The weaving pattern and the the material (silk) are the same. I left out the false braids, since I now have hair and hairpins of my own.

The London circlet had traces of sewn on octofoil shaped metal decorations that had been removed before the piece was discarded. In general, most circlets appear to have some kind of embellishments on them – and a very (perhaps even most) common form of decoration is some sort of flower. I haven’t found a nice flower yet,so I had to improvise with pearls, amber and a pewter bezant that I cut down a bit. I’m not super happy with the decoration, but it will do for now. Until I find a suitable sew-on flower. ( <- free business idea for someone!) Edit: I may have found suitable flowers!

I also reinforced the silk band with a strip made of vegetable tanned leather. The silk itself was a bit too floppy to have that sharp circlet-like look and I also wanted to protect the silk from sweat or anything else it might suck in from my brow.

And tablet weaving in silk! Sort of a challenge for a beginner in tablet weaving! The material is luxurious, the color deep – but oh boy is it different than wool to work with. The end result was a tablet woven band after all, although I must say that when I was working on it I was not so sure that would be what would come out of it. One thing with the decoration is that it covers up all the slubs and knots! Hah!

Below I have illustrated 3 of the many ways in which a circlet can be worn – all inspired by medieval ladies. So you can choose the Marie, Agnes or Beatrijs – but do skip the Pocahontas!

 

 

Marie de France

20140109-181212.jpg

Otsapantaa voi yksinkertaisimmillaan käyttää sellaisenaan, etenkin jos sattuu olemaan nuori ja trendikäs. Tämä tyyli on nimetty Marie de France:n mukaan, sillä vaikka hänen hautapatsaallaan oli alunperin kruunu päässä, halusin nimetä tämän hänen mukaansa ihan vain päästäkseni linkkaamaan tuon uskomattoman kauniin Jean de Liegen veistoksen!

****

The most simple way to wear a cirlcet it is of course all by itself. Which is a nice way, especially if you happen to be – say – young and trendy. I’ve named it after Marie de France, who did wear a coronet with it on her effigy but I just wanted to call it that to show that lovely sculpture by Jean de Liege.

Beatrijs de Tollenaere

20140109-181226.jpg

Otsapanta yhdistettynä röyhelöhuntuun on nimetty Medieval Silkworkin Isiksen tutkimuksessa esiintyvän Beatrijsin mukaan, koska sehän oli oikeastaan se syy miksi halusin koko otsapannan alunperinkin: halusin kokeilla uutta tapaa käyttää röyhelöhuntua. Yhdistettynä korkeaan röyhelöön otsapanta tuo mukavan lisäyksen väriä ja luo illuusion superkorkeasta goottilaisesta otsasta. Eipä tarvi ryhtyä nyppimään otsatukkaa!

***

Combining a circlet to a frilled veil is named after Beatrijs who was pictured in Medieval Silkworkin Isis’s Masters, because that inspired the entire circlet project to begin with: to try out another style to wear a frill with. And it is pretty! The circlet gives a nice dash of colour and creates, together with the high frill, an illusion of a super high gothic forehead. No need to start plucking the fringe then!

 

Agnes Sutton

20140109-181258.jpg

Agnes Sutton oli Sir Geoffrey Luttrellin vaimo, joka on tuttu tästä Luttrell Psalterin kuuluisammasta kuvasta. Muillakin Luttrell Psalterin naisilla näkyy sama tyyli, jossa sivulettien ja otsapannan kanssa käytetään ohutta, takaraivolle laskeutuvaa huntua. Se pysyy hyvin paikoillaan, kun kiinnittää sen parilla neulalla pantaan.

***

Agnes Sutton, the wife of Sir Geoffrey Luttrell, is shown in this iconic picture from the Luttrell Psalter. She wears her circlet in a style seen also on other ladies in the psalter: with a thin flowing veil attached to the circlet that covers the back of her head. It stays put very well, when you attach it wiht a few pins to the circlet.

Pocahontas

20140109-181319.jpg

Lopuksi – miten otsapantaa ei kenties kannata käyttää, ellei sitten halua näyttää Pocahontasilta (Lady Malinan blogista kannattaa kurkata myös spanieli, ei kannata olla spanielikaan.). Eräänä päivänä kokeillessani työn alla olevaa pantaa, ovikelloa soitti suuresti arvostamani ystävä ja naapuri , joka tervehti minua sanomalla “Hei Pocahontas!” ja naureskellen. Peilistä näin, että näytin tosiaan natiiviamerikkalaiselta spaghettiwesternissä.

Siksi tein yllä olevan high-tech-infografiikan jonka avulla voi välttää tämän tyylierheen. Jos käytät otsapantaa vihreän viivan kohdalla tai alla = Pocahontas. Nosta panta juuri hiusrajan peitoksi = keskiaikaista huipputyyliä!

****

Last – how perhaps NOT to wear your circlet – unless you want to look like Pocahontas that is (also, look here at Lady Malina’s blog and see the spaniel – you also don’t want to be the spaniel.). I was trying out my circlet project one day when my esteemed friend and neighbor popped by for a visit and she cheerfully greeted me at the door saying:”Oh hai, Pocahontas!” and chuckling. And I did realise I looked like a native american in a poor western.

So for you to avoid that pitfall, I have created this high-tech infographic above. If you wear your circlet where the green line is, or lower = Pocahontas. Wear just over your hairline = medieval awesomeness!

 

Röyhelön monet olomuodot / The Many Forms of Frill

20121104-174340.jpg

Uusi röyhelöhuntu on valmis! Tämä ei ole se se aiemmin aloitettu megaröyhelö (se on vielä kesken). Tämä projekti alkoi itää mielessäni kesällä, kun koko ajan satoi. Sen takia en voinut pitää röyhelöitäni, sillä hevi-tärkkäys ja sadesää eivät käy yksiin. Viimeistään Visbyssä, kun näin Kapitelhusgårdenissa (samalla kun kiersin sadevettä omasta hunnustani) tämän Cathrinin upean hunnun, jota -tadaa- ei tarvinnut tärkätä, päätin puuttua asiaan. Edit: Lue täältä bloggaus tuosta hunnusta.

Tästä hunnusta ei tullut yhtä pientä ja sievää. Vaikka yritin tehdä pientä, tuli tämmöinen suuri ja muhkea.  Epäilen sukuvikaa, sillä tädilläni on sama ongelma korvapuustien leivonnassa. Mutta toisaalta, pieni muhkeus ei haittaa pullassa eikä röyhelössäkään.

Tämän villin ja asettelemattoman röyhelön hyviä puolia on tärkkäämättömyyden lisäksi sen muunneltavuus. Se taipuu moniin niistä muodoista, jossa röyhelöitä keskiajalla käytettiin. (Kannattaa muuten katsoa Isis Sturtewagenin tutkimuksia aiheesta!)

Pakkohan sitä oli tietenkin kokeilla.

Ylhäällä huntu U-muodossa, ilman lettejä ja sitten lettien kanssa. Pahoittelen kuvanlaatua, mutta omalta käsivaralta iPhonen etukameralla haaleassa marraskuun valossa ei tämän parempia saanut.

****

My new frilled veil is finished! It isn’t the megafrill I started earlier this year (it’s still under construction). This project began brewing in my head during the summer, when it rained all the time and I couldn’t wear my frills, since heavy-duty starch and moisture don’t go together that well. Then in Visby, there was that lecture at Kapitelhusgården where (while squeezing rain water out of my own lame non-frilled veil) I saw this lovely veil, which didn’t need starching, by and on Cathrin. Edit: Go here to read a blog post about it.

Mine didn’t turn out to so cute – it’s rather poofy and big. This keeps happening. I want to make small frills and they turn out huge instead. I suspect this runs in the family, since my aunt has similar issues when baking cinnamon rolls. But then again there really isn’t anything wrong with massive pastries or frills for that matter.

One of the perks of this wild and unset frill is it’s versatility. It can be set in many of the ways familiar from effigies and other sources. (See Isis Sturtewagen’s research for interesting types and typifications.)

This I of course had to try.

In the first picture, there is the veil in all of it’s U-shaped goodness, both with and wihtout braids. I’m sorry about the poor quality of the pictures, but this is what you get with a handheld iPhone camera in the darkness of finnish November afternoons.

Sitten piti kokeilla, miltä röyhelö näyttää toisen hunnun alla. Röyhelöhunnun alle on myös puettu myssyn päälle alushuntu tukikerrokseksi ja tuomaan volyymia päähineeseen.

Then I had to try how the frilled veil under a simple veil -look worked out. In these pictures I’m also wearing a veil under the frilled and over my cap. It gives a nice base to pin things onto and gives the entire headdress some volume.

20121104-174415.jpg

Sitten kreisiosastolle: erikoinen O-huntu leteillä, huntu kera otsapannan tai kruunun ja lopuksi jopa ns. kleeblett-kruseler, jossa röyhelö on nostettu kiekuraksi pään päälle! O-huntua saattaisin sen kaikessa kummallisuudessa joskus käyttääkin, otsapanta (ainakin ilman koristeita) tuntuu vähän pocahontasille, kruunu katoaa hilpeästi röyhelöön (toista se on isokruunuisemmalla Tanskan kuningattarella) ja viimeinen tyyli.. no se ei oikeastaan ajoitukaan 1300-luvulle. Fiu.

Then we get crazy: the odd O-shaped frill, the frill with a headband or coronet and to top it off the so called kleeblatt-kruseler, where the frill sits on the top of the head in a big poof. The O-veil I guess I could use in all it’s oddity. The headband (at least when it’s plain) made me feel a bit too much like Pocahontas. The coronet fantastically disappears into the frills (at least if you are not queen of Denmark) and the kleeblatt… doesnt’ actually date to the 14th century. Phew!

20121104-174428.jpg

U-muotoinen huntu leteillä ja leukaliinalla on suosikki ja eniten omalla mukavuusaluella. Mutta oli näidenkin kuvien ottaminen melko hysteerisen hupaisaa puuhaa.

Wearing it as a U with the braids and the wimple is my favourite style – and it remains within my comfort zone.  But taking even these pics was quite hysterical!

 

Loppuun vielä kommentti viralliselta kissa-valvoja Justukselta: “Mä olin ihan että kauanko pitää helmoissa roikkua, että saisi mahan rapsuttelua, täällä nainen vain heiluu joku torttu päässä sen sijaan”.

Justus, my cat help du jour comments: “I was all like – how long do I have to wrestle with these hems to get some tummy rubs for goddsake? This woman just goes about with some kind of poof on her head and I get no attention!”

 

Ps. Uudet sosiaalisen median jako- ja tykkäämisnappulat! / New like and share buttons! Now more than Facebook!

 

Valmis kukkaro auringossa / Finished purse in the sunshine

Uskollisimmat lukijat saattavat ehkä muistaa miten aloitin tämän kirjontaprojektin lomamatkalla tammikuussa 2010.  Nyt se valmistui, jälleen reissukäsityönä. Kirjontaosuus (30 x 15,5 cm) tuli valmiiksi jo loppukesästä, mutta kukkaron kokoamista on tehty pitkään ja hartaasti muiden hommien ohella sekä kotona, linnassa että reissussa. Pussin tekemisessä kesti kaksi vuotta, mutta lähinnä siksi, että samalla tuli tehtyä kaikkea muutakin ja kirjontatyö oli semmoinen luksuskäsityö, johon tartuin vain silloin kun oli aikaa.

Pussi on vuorattu punaisella pellavalla, sen reunat on koottu tekemällä nyöri (tällä tavalla) reunaan samalla kun pussin ompelee kokoon.

Pussin pohjassa on kolme tupsua, joista jokaisessa on luinen pääkallohelmi, sama kuin rukousnauhassa.  Tällä kertaa lisäsin tupsujen päähän lisää lankaa ja kirjontaa, jokseenkin  tällä tavalla, (kiitos Medieval Silkworkille). Se antoi hyvän lisäyksen tupsuihin ja sai ne viimeistellymmän oloisiksi. Viimeistelin kukkaronnnyörien tupsut samalla tavalla. Nyörit kukkarossa ovat iskunauhaa.

Siinä se nyt on, tehty tällä kaavalla Medieval Arts and Craftsista (ja aivan mahtava kaava olikin, suosittelen!) villaisesta Veera-langasta jossa punainen on värjätty krapilla, sininen morsingolla ja keltainen  horsmalla. Koska koko pussiin ei tullut yhden yhtä virhettä, joten annoin luvan itselleni tehdä seuraavan silkkilangasta.

 

***

My more loyal readers may remember that I originally started this project on holiday back in January 2010. So I thought it would be only fitting to finish it while on holiday. The embroidery (which measured 30 x 15,5 cm when finished) was finished in early in the fall, but the finishing touches (done at home, while travellina and at the castle in Ronneburg) too their time. All in all the project took two years, mostly because the embroidery was a sort of luxury craft that I took up when I had leisurely time left over from other stuff that I was working on during these 2 years.

The bag is lined with red linen, the sides are sewn up by making a cord while sewing them up (instructions here).

The bag has 3 tassels, all finished with a bone skull bead from Denmark’s Nationalmuseet, same ones that I used for the rosary. This time I finished the tassels quite like this tutorial tells you to, thanks again to Medieval Silkwork! It added a nice finish to the tassels, so I did that also on the tassels that I added to the purse strings. The purse strings and the hanger are all fingerlooped braid.

So there it finally is, after all this time. The embroidery is made with this pattern from Medieval Arts and Crafts (fun and lovely, I do heartily recommend) with wool thread (Veera), the red is dyed with madder, the blue with woad and the yellow with fireweed. Since this time the entire embroidery was completely flawless without any mistakes, I gave myself permission to do the next purse in silk.

 

 

 

Valmista vaaleaa punaista / Finished effigy dress

Uusi mekko ja uusi vyö / New dress with new belt

 

Mikä viikonloppu! Tarkoituksena oli järjestää vähän erityistä ohjelmaa pitojen ja muun kivan oheen… lopputuloksena päädyttiin buukkaamaan Räikkä keikalle ja oli meillä keskiaikainen ilotulituskin!

Ja mikäpä sopisi paremmin juhlaan kuin uusi mekko, vieläpä uudella vyöllä somistettuna. Effigy dress pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön viikonloppuna. Sen kanssa käytin toista uutuutta eli palavyötä. Kunhan saan vyön tekemisestä pari kuvaa, kirjoitan siitä oman artikkelin.

Mekko ei ole vielä aivan valmis. Siihen tulee vielä ainakin taskuaukot ja lautanauhaa helmaan.

Tässä jotain hajahuomioita mekon debyytistä:

Mekon kaava on D10584 Herjolfsnesistä, mutta tästä tehtiin alkuperäistä istuvampi. Olen pyrkinyt kuitenkin matkimaan mahdollisimman paljon alkuperäistä myös pienissä yksityiskohdissa, kuten ompelutekniikoissa ja viimeistelyssä. Olen nautiskellut detaljitiedoista, joita Medieval Garments Reconstructed tarjoaa: mm. kaula-aukon ja hihojen viimeistelyssä käytetty iskunyöri on tehty kirjan ohjeen mukaan.

Haastavimmat hetket koin hihojen parissa: tein aluksi niistä liian leveät, koska halusin varata tilaa alla olevan mekon napitusta varten. Liian leveänä tälläinen hiha ei toiminut oikein, vaan menee kurjasti kurtulle. Reippaan kaventamisen jälkeen se toimi aivan kuten pitikin ja mekon siluettikin muistutti taas 1300-luvun viimeisen neljänneksen tyyliä eikä 1980-luvun paitulia. Kiitos sovitusavulle!

Mekossa ei ole nyöritystä tai muuta kiinnitystä. Vaikka se on istuva, se ei kuitenkaan ole kireä. Sitä voi käyttää tarpeen mukaan mekkona tai päällysmekkona. Käytin sitä nyt päällysmekkona Moy-mekon päälle puettuna ja hyvin toimi. Sopivan lämmin asu kirpakkaan syyspäivään.

Tälläinen mekko on kaikessa yksinkertaisuudessaan oikeastaan erittäin yleinen keskiajan taiteessa. Oikeastaan harmi, että maltoin vasta nyt tehdä itselleni tälläisen. Aiemmissa on aina tehnyt mieli tehdä erikoisempia hihoja tai muuta. Kuitenkin asusteilla saa hyvin yksinkertaisesta mekosta erilaisia asuja. Tämän röyhelöhuntu-palavyöyhdistelmän inspiraationa oli tämä kuningatar Helvigin kuva Tanskasta.

On hätkähdyttävää huomata miten paljon vaatteet muuttavat vartalon muotoja aikansa ideaalin mukaiseksi. Kuten kuvasta näkee, keskiaikamekoilla on aikamoinen rintavarustusta häivyttävä vaikutus. Ihan heti ei uskoisi, että liivikaupoilla käytössä eivät ole aakkosten aivan ensimmäiset kirjaimet.

***

What a weekend! It all started out with us thinking it would be nice with a little extra entertainment with the feast and such… and we ended up booking Räikkä for a surprise gig and having fireworks.

And I got to wear my new dress. The Effigy dress got it’s debut even though it is not quite finished yet. I’ll add fitchets and some tablet-woven finishing.

But here is an outfit post anyway and some random observations about the new dress.

The pattern of the dress is D10584 from Herjolfsnes, except more fitted at the sides. Apart from that, I have tried to mimic the original in as many ways as possible: seam types and in the finishing touches. I have enjoyed all the info on the details provided in Medieval Garments Reconstructed. E.g. braid on the wrists and on the neckline is done according to the info in the book.

The biggest challenges were in making of the sleeves. I was a bit too generous when drafting the pattern and they ended up way too wide. I found that excess width makes this kind of sleeve pattern wrinkle and be a total fail in several places. Trimming off some material fixed them almost instantly. Thank you for the extra hands that came to do the fitting for me!

The dress has no lacing or any other closing. It is simply pulled on over the head. It is fitted, but not tight. I can use it as either a dress or an overdress. This time I used it on top of my Moy bog gown, which worked out nicely. A nice warm combination for a cool yet sunny autumn day.

This sort of very simple dress is very common in medieval art. It’s funny how it took me this long to make one for myself. I’ve always become distracted by my need to try out more complicated sleeves and fastenings!

However, it is a very versatile style that can be altered endlessly with different accessories. This outfit with the plaque belt and the frilled veil was inspired by queen Helvig from Denmark.

When I look at the picture above, I find it absolutely striking how much the clothing alters ones shape to conform to what was thought to be stylish then. My dresses do an amazing job compressing my boobage to fit a gothic standard. One would not really believe that I am a happy Bravissimo customer!

I also wore my new plaque belt, which will be the subject of a post of its own as soon as I get some making of-pictures.

 

 

 

 

Joutsenmekko / The Swan Dress

Turussa muotinäytöksessä / Fashion show at Turku by Marjo-Briitta

Samaan aikaan toisaalla: Racaire tekee blogissaan ensimmäistä avohihaista/kylkistä päällysmekkoaan, eli ns. helvetinikkunamekkoa. Sain siitä idean jakaa kanssanne muutaman kuvan jo viime marraskuussa valmistuneesta joutsenmekosta. En ehtinyt silloin esitellä sitä sen enempää, kun tuli niitä kaikkia ihania lahjoja ja muuta mahtavaa siinä samassa rytinässä.

Yllä Marjo-Briitan ottama kuva (kiitos!) Turun keskiaikamarkkinoiden muotinäytöksestä, jossa esittelin joutsenmekkoa, röyhelöhuntua ja Moyn mekkoa, eli juurikin sitä viime marraskuussa valmistunutta asukokonaisuutta. Moy-mekkoa olen täällä esitellyt aiemmin ja samoin huntua, joten nyt on joutsenmekon vuoro.

Mekko on violettia, paksua ja hyvin huovutettua villaa. Valitsin kankaan sen perusteella, mikä keskiajalla olisi ollut mahdollisimman tyyristä.  Yritin löytää kankaan, joka olisi paksuudeltaan ja pinnan tiiviydeltään mahdollisimman lähellä ylellistä keskiaikaista tuontiverkaa. Vastaavanlaatuista ja samoin pintakäsiteltyä kangasta ei valitettavasti oikein saa mistään, mutta ihana kangas on kyllä tämäkin. Paksua, painavaa, lähestulkoon purkautumatonta ja ylellisen violettia väriltään. Malli on käytännössä sama kuin tässä mekossa, paitsi että nyt kun kangasta oli enemmän, kiilat asettuivat paikoilleen yksinkertaisemmin.

Mekko on koristeltu applikoiduilla joutsenilla, eri kokoisilla makeanvedenhelmillä, pienillä lasikivisillä soljilla ja metallista valetuilla (tinaisilla) vaatekoristeilla eli besanteilla. Viimeksi mainittuja on vielä tusina käsityöpussin pohjalla, joten on mahdollista, että mekko saa jatkossa lisää kimalletta. Sillä tietyn keskiaikaisen ylellisyyskäsityksen mukaan luksusta ei voi olla liikaa, jos siihen vain tarjoutuu mahdollisuus.

Ajatus yläosan lintukuvioinnista lähti tästä mekosta, joka yhdellä näistä p.Ursulan seuraajista on yllään. Eturivissä toisena vasemmalta seisovan neitsyen helmikirjailluilla fenix-linnuilla koristeltu mekko on mielestäni ollut yksi kauneimmista keskiajan taiteessa näkyvistä mekoista jo pitkään. Tähän mekkoon ei tullut helmikirjailtuja lintuja eikä fenixejä, mutta fenixmekko inspiroi joutsenmekon värimaailmaa ja koristelua lintujen asettelua myöten.

Applikoidut joutsenet ilman yksityiskohtia / Swan applique without details

Valmiit joutsenet / Finished swans

Somat joutsennaamat / Cute little swan faces

 

Jos vertaa kuvia sängylle asetellusta mekosta ja mekosta päällä, huomaa miten mekkoon periaatteessa hieman epätasaisesti aseteltu kuviointi asettuu päällä juuri kohdalleen. Oli kiinnostavaa huomata, että mittanauhan kanssa asetellessa sai päällä epätasaiselta näyttävän tuloksen (koska sitä ei itse ole mitenkään millilleen symmetrinen), mutta silmämääräisesti aselteltuna joutsenet menivät tasan.

Leikkasin joutsenet valkoisesta villasta ja yliluottelin ne valkoisella pellavalangalla mekkoon. Sen jälkeen tein reunustin lintujen reunat punaisella villalangalla, jonka kiinnitin luotospistoilla hieman ohuemmalla, kokenillilla värjätyllä villalangalla. Tein sillä myös lintujen siipien yksityiskohtia halkipistoilla. Samoilla pistoilla kirjoin myös krappivärjätyt nokat ja mustat silmät. Jokaiselle linnulle tuli lystikkäästi oma ilmeensä. Lintujen esikuva uiskentelee tässä eli Harley MS 4751, Folio 41v:ssä.

***

Following Racaire ‘s first sideless surcoat- project reminded me that I hadn’t really posted any very good pics of the swan surcoat, which I finished already in November last year. But there was so much lovely stuff going on then and there so I never did post about it, although I’ve shown you better pics of the Moy Bog-dress and told you more about making the frilled veil. So now it’s time for this one.

I chose the fabric for the dress thinking about what would have been most expensive in the middle ages, because I was setting out to make a luxurious dress. I tried to find a fabric with some of the attibutes of the best broadcloth: thick and processed. Although there is no broadcloth available that would be exactly like the medieval ones, but I tried to find similarities in thickness and picked a luxurious purple shade, too.  The pattern is the same one as I used here, but this time I did get more fabric so the placement of the gores worked out far more easily.

The dress is decorated with applique swans (swans are awesome) , pearls and small cast bezants. There may be more bezants on it some day, since I still have some left. Additional glamour is provided by small brooches with glass stones.

The dress was very much influenced by this dress that one of the followers of St. Ursula is wearing. The dress with the phoenixes has been one of my favourite medieval dresses – and even though it has sleeves, phoenixes probably made with pearls and lots of other features I didn’t have time to make, it did inspire the small swans and their setting on the dress.

Comparing some of the making of-pictures with the dress on the bed, you can see how the swans are a bit uneven. But when on,  they sit just as they should. I first tried setting them with the help of a tape measure but since I’m not very symmetrical, it never worked. Interesting and still yet very logical, all in all.

I cut the swans out of white wool, placing them on the fabric with hem stitches in linen thread. I followed with overcasting a thicker dark red wool thread on the edge of the swan with a thinner cochenille dyed wool thread. I used the thinner red thread in split stitch to make the details on the wings. Split stitch and a madder dyed orangey red was used for the beaks. I like how each bird has it’s own face and look. The original after which these swans were made is swimming about here in Harley MS 4751, Folio 41v.

 

 

Valmis Moyn mekko / Finished Moy Bog gown

Ensimmäisellä käyttökerralla unohdin täysin ottaa kuvia valmiista Moyn mekosta. Kolmas kerta toden sanoo: olin viikonloppuna tapahtumassa ja muistin käydä kuvauttamassa itseni.

Mekko on osoittautunut käytössä oikein hyväksi: se on kevyt ja hihat antavat mainion liikkuumavapauden. Se ei ole täydellinen replika alkuperäisestä, vaan olen muokannut sitä käyttötarkoituksen mukaan. Sekä napituksessa että nyörityksessä on omaa versiointiani. Ompelu- ja viimeistelytekniikoita olen ottanut mukaan muista keskiajan vaatekappaleista.

Tässä siis valmis mekko ja pöljäkkeitä ilmeitä. Kuvat saa klikattua isommaksi.

***

The third time is the charm – at the event this weekend I finally remembered to have pictures taken of my finished Moy bog gown.

Using the dress has proved it to be a very good dress. Comfortable and easy to be in. The way the arms and the armscye are cut provides great movement. My dress isn’t an exact replica of the original – I have made some alterations to the fastenings to best suit the way in which I plan to wear it. I have also picked up some sewing and finishing techniques from other medieval clothing items.

I’m happy to present me making goofy faces in the finished dress. Click on the pics to enlarge.

Yleensä mekosta ei näy tämän enempää, sillä pidän mekon päällä päällysmekkoa.

Usually this is all you can see of the Moy dress, since I wear an overdress on top of it.

Tämä siellä kuitenkin on alla. Kuvassa hiha menee hassusti kierteelle, napitus asettuu normaalisti ihan eri paikkaan.

This is what I wear underneath the overdress. My pose twists the sleeve a little oddly, usually the buttons settle completely differently.

Kangas oli jotenkin semmoinen hassu, että siitä oli vaikea saada oikean väristä kuvaa. Luminen ympäristö toi siniset sävyt esiin. Mekko tallentui joihinkin kuviin ihan violettina.

Tässä kuvassa on nyöritys, johon päädyin alkuperäisen mekon napituksen sijasta. Päällysmekon alla nyöritys on huomaamattomampi kuin napit.

The fabric is special in the sense that it was hard to get a picture of it where the color would appear normally. The snowy background made the blue hues stand out and in some pictures the dress was almost purple.

I chose to make a lacing instead of buttons like on the original since I knew I’d like to wear it under an overdress. The buttons would have shown too much.

Kainalokiila on pieni mutta tarpeen.

The gore in the armpit is small but very necessary.

Nappeja! Napinläpireuna on huoliteltu silkkinyörillä. Napitus on hieman tiheämpää kuin alkuperäisessä mutta päättyy kyynärpään kohdalle, kun alkuperäisessä se ulottuu melkein hartiaan. Tämäkin valinta siksi että mekko kävisi toisen alle.

Buttons! The buttonhole edge is finished with a silk braid.  The buttons are a little closer together than on the original and end at the elbow instead of going all the way up. This is also because I wanted to wear it under another dress.

Mekon tekemisessä näistä sivuista oli valtaisa apu – jos oma Moymekko houkuttaa, käy kurkkaamassa:

These pages were very useful resources when making my dress – have a look if you’d like to make one for yourself:

A Reconstruction of a Garment from the Moy Bog, Co. Clare, Ireland

What the Irish Wore. The Moy Gown — An Irish Medieval Gown

The Moy Gown

Ihania asioita / Lovely things

Uusi ihana huppu, huntu, mekot ja seppele

Tässä esimakuna viikonlopun kuulumisista kuva, jossa on ystävien tekemä jumalainen uusi huppu, hopeasta ja silkistä ystävän käsin tehty upea seppele sekä itse tehdyt uudet vaatteet: mekot ja huntu. Kirjoittelen myöhemmin vielä erikseen kaikesta.

Viikonloppu oli aivan mahtava. Tuntuu uskomattoman etuoikeutetulta elää näin uskomattomien, taitavien ja lämpimien ihmisten ympäröimänä. Rakkaus!

****

Here is a little preview of the weekend filled with gorgeous things: with the divine new hood made by my friends, a gorgeous wreath made by my friend of silk and silver. And it shows a bit of my new clothes: the veil and the dresses. I’ll write separate entries of all the fantastic things.

I had an absolutely wonderful weekend. I’m privileged to be surrounded by such amazing, talented and warm-hearted people. Love you!

Valmiit sukat / Finished socks

Valmiit sukat pitkien sukkien päälle puettuna, kenkä ja patiini sekä epäluuloinen kissa

Valmiit sukat pitkien sukkien päälle puettuna, kenkä ja patiini sekä epäluuloinen kissa

Sukat ovat valmiit, ihanat ja lämpimät.  Testasin niitä housusukkien päälle puettuna kenkien ja patiinien kanssa. Justus-kissa suhtautui epäluuloisesti, mutta muiden mielestä ensemble oli onnistunut. Viikon päästä pääsen testaamaan lämpimyyttä tositoimissa.

Sukan suussa on pikkuisen ristikkokirjontaa

Sukan suussa on pikkuisen ristikkokirjontaa

Koristin harmautta ristikkokirjonnalla. Kuvassa taas erikoinen valoitus kiitos kännykkäkameran. Tällaista kirjontaa on yleensä lapasissa. Punaista väriä on löydetty ns. Coppergaten sukasta, mutta siitä ei ole voitu sanoa, onko kyseessä kirjonta vai punainen neulottu kerros.

Sukan kärkeen tein hilpeän piipan, jonne mahtuu housusukan kärki

Sukan kärkeen tein hilpeän piipan, jonne mahtuu housusukan kärki

Nyt työn alla on jo toiset sukat. Helsinkiläisille tiedoksi, että tämä mainio saksalainen neulakinnaslanka on poistumassa Hakaniemen hallin Vihreän vyyhdin valikoimista (plää!) ja on loppuunmyynnin ajan alennuksessa. Hinta oli muistaakseni kuutisen euroa ja värivalikoimaa on erilaisissa lampaan sävyissä – ruskeaa, valkoista ja kahta eri harmaata. Ostin omaan varastoon harmaata ja lisäksi hieman valkoista. Toiveena on päästä värjäilemään sitä ensi kesänä.

Langan ainoa harmillinen piirre on, ettei sitä ole käsitelty villansyöjäötökän karkoitusaineella, toisin kuin suuri osa langoista ja kankaista nykyään. Siksi olen pakannut uudet sukat visusti erilleen muista keskiaikakamppeista, etteivät ne houkuttele paikalle villansyöjiä. (Joita onneksi tässä talossa asuessa ei ole vielä ollut, kop kop).  Tuntuu hieman neuroottiselta, mutta tässä elämässä on tullut investoitua aika paljon nimenomaan villaan. Infestaatio olisi paha paikka.

Tietääkö muuten joku, saako sitä myöhemmin lisättävää karkotusainetta ostettua muualta kuin Wetterhoffilta?

*****

Here are the finished socks! They’re warm and lovely. I tried them out with hose, shoes and pattens. My cat Justus was rather suspicious of my activities, but everyone else thought the ensemble worked really well. I’ll get to test it in real circumstances next weekend.

In the pictures you can see the embroidery I added. It’s a kind that is usually associated with mittens. Traces of red dye has been found in the coppergate sock, but that may have been also ared stripe, naalbound onto the sock itself.  I also took a picture where you can see the pointed toes I made in order to accomodate the pointed toes in my hose.

The yarn I used is on sale and is also soon no longer available (bleh). I stocked up on grey and white, with hopes that next summer I’ll get to dye some of it.

The only drawback to this yarn is the fact that unlike most wool yarns and fabrics, it’s not treated with bug repellant. The kind that repels the vile and evil insects that eat woolens. So, being a person that has invested a lot of money, time and effort in wool, I did the slightly neurotic thing and am keeping the new socks and thread strictly separated from all the other wool in out flat.

Btw, has anyone heard of a place you can buy the repellant stuff? The kind which you can add later?