Kill your darlings

Yksi vaikeimmista ja samalla yksi tärkeimmistä kysymyksistä jota elävöittäjä voi itseltään kysyä on ”Kuka tälläista olisi käyttänyt?”.

Se on vaikeaa, koska useimmiten vastaus on vähän tylsä. Joskus rehellinen vastaus edellyttää luopumista jostain kivasta, mukavasta tai hienosta. On jätettävä hankkimatta kivoja asioita tai mikä pahinta, luovuttava esineestä joka on tullut käytössä rakkaaksi.

Kuitenkin ”Kuka sitä olisi käyttänyt” on äärimmäisen tärkeä kysymys omien varusteiden kehittämisessä ja valikoimisessa. Siksi sitä on syytä kysellä itseltään taajaan, varsinkin kun koko ajan tulee lisää tietoa ja kuva elävöitettävän aikakauden elämästä tarkentuu.

Se pieni kysymys on terävä työkalu oman kokonaisuuden hiomiseen mahdollisimman ajanmukaiseksi ja paikkaansapitäväksi. Ja onhan lopputulos sen arvoinen: oikeat kamppeet oikeassa ajassa ja oikeassa kokonaisuudessa.

Itsellä tämä pieni kysymys aiheutti säätöä kukkarorintamalla. Olen monta vuotta käyttänyt kirjomaani pussia, joka on monella tapaa ihana. Sen kirjomisessa ja pistojen laskemisessa kesti pitkään, malli mittoineen on keskiajalta peräisin, sen langat on luonnonväreillä värjätty, siinä killuu pieniä pääkalloja ja vaikka mitä!

Eikä siinä pussissa olekaan mitään väärää. Se vain on semmoinen ettei se, kuka sitä olisi käyttänyt ollut se, kuka minä useimmiten keskiajalla olen. Koska minä olen enimmäkseen keskiajalla aika tavalla kaikin puolin tavallinen, sopii minulle paremmin ihan tavallinen kukkaro.

Ja se tavallinen kukkaro taas keskiajan Ruotsissa vaikuttaa olevan nahkainen neliskanttinen pussukka jonka suu kiristetään nahkanauhalla. Niitä on paljon ja niitä on löydetty Turustakin.

Tein semmoisen. Oli helppoa ja nopeaa. Sinne menee huulirasvaruukku, rukousnauha, pari kolikkoa, lusikka ja muuta tarpeellista. Siinä se killuu lanteella, ihan tavallisena ja juuri siksi niin kivana.

****

One simple question can be so difficult – and so very important. It is what a reenactor of any historical period should ask themselves every so often: “Who would have used this?”

It is a difficult question because often the answer is a bit dull. Sometimes an honest answer requires ditching something nice, comfortable, or just really neat. It leads us not the get something we actually would have liked or worse – realizing that we shoud rather leave home a practical item that we have grown to love.

However, “Who would have used it” is an extremely important question for those that like constantly improving and developing their kit. It is worthwhile to ask yourself this regually, especially as more and more information becomes available and the image of the era we strive to recreate becomes clearer.

That small question is an excellent tool for developing your kit to be as accurate as possible and as appropriate for the time as it can. For making it look just right and getting that gasp of ”like a picture come to life!” from the crowd.

Recently, this pesky question brought on some changes on the purse front. For many years, I’ve used my embroidered counted thread embroidery – covered purse. Which I love dearly. The embroidery was fun end making it took a long time, the pattern and the size and whatnot are based on medieval examples. The embroidery threads are dyed in natural colors, there are some small bone skulls on the tassles and everything!

And there is nothing wrong with that purse. It just is that most likely whoever would have used it was not who *I* usually am in the Middle Ages. Since in the Middle Ages I’m usually a very ordinary and average person, I’m better off with just an ordinary purse.

(Nahkapussukoita eri kokoisina Tukholman keskiaikamuseosta / various leather purses from Stockholm)

And that regular purse in the Middle Ages in Sweden seems to have been a leather rectangular bag with the opening closed with a leather drawstring. It was a common style! There are a lot of them and they have been found in Turku too.

So I made one. It was easy and fast to make. There is room for my mini jug of lip balm, a rosary, a couple of coins, a spoon and more. That’s where it kills with a lance, just plain and that’s why it’s cool.

Miksi naisilla on väliä historianelävöityksessä / Why living herstory matters

Monet historianelävöitystapahtumat, kuten turnajaiset ja taistelunäytökset luottavat miehiin tärkeimpänä vetonaulana. Se herättää keskustelua siitä, mikä rooli ja paikka naisilla on historianelävöityksessä.  

Tässä kolme syytä, miksi naisiilla on väliä historianelävöityksessä. 

1 Historia ei ollut all male panel, joten elävöityksenkään ei olisi syytä olla  

Elävöittäjät ovat vastuussa historialle siitä, että kuvaamme sitä tarkasti ja oikeudenmukaisesti. Jos naiset jätetään ulkopuolelle on kuin katselisimme mennyttä toinen silmä kiinni. Naiset elivät ja työskentelivät tärkeänä osana yhteiskuntaa – kuten nytkin. 

2 Naisten elämää elävöittämällä tuodaan näkyväksi historiankirjoista kadonneita naisia

Historiaa on kerrottu ja kirjoitettu miesten toimista. Naisten elämä on jäänyt vähemmälle huomiolle ja naiset ovat hävinneet historian siipien havinaan. Historianelävöittäjän kannattaa ottaa haaste vastaan, kaivella tietoja ja tekemään sen perusteella mahdollisimman uskottavaa elävöitystä naisten elämästä. Onnistumalla tässä tuot lisää näkyvyyttä historian kadonneille naisilla. Samalla autat osoittamaan että keskiajalla eli muitakin naisia kuin prinsessoja. 

3 Naisille voi antaa näkyvyyttä vaarantamatta autenttisuutta

Tapahtumissa voidaan antaa naisille näkyvyyttä ilman että naisia elävöittäviä pakotetaan rooleihin ja asemiin joita heillä ei olisi historiallisesti ollut. Sen sijaan voidaan tuoda paremmin esiin siviilien elämää ja naisten työtä osana sitä. Se on osa-alue joka vaatii jatkuvaa kehittelyä, mutta antaa paljon mahdollisuuksia.. Voi olla avoin leiri, ruoanlaittoa tai käsityöitä näytöksinä. Arkinen siviilielämä ei ehkä ole yhtä näyttävää kuin turnajaiset, mutta toisaalta siinä on enemmän nykyihmiselle tuttuja, kiinnostavia samaistumiskohteita. Ja kuten Battle of Wisby osoitti, naisten ottaminen mukaan taistelunäytökseen pakeneviksi siviileiksi teki taistelusta heti todemman painottamalla ettei sota silloinkaan ollut hauskaa hupia. 

 

****

Historical events, such as re-enactments of battles and tournaments center around male-centered activities. This often raises the question of what is the role and place of women in living history. 

Here’s three reasons why women matter in living history: 

1 History wasn’t an all male panel so re-enactment shouldn’t be one either  

Re-enactors have a responsibility to history, which means we should do justice to the people we portray by doing so in an accurate manner. Without women, we would be looking at history with one eye closed. Women existed, worked and were a part of society just like we are today. 

2 Portraying women in living history gives visibility to people lost in history

Many aspects of women’s lives and many women have disappeared in history. By doing research (which can often be quite challenging!) and accepting it as a challenge, you can help bring visibility to the lost women. And show there were women other than princesses and wenches in the Middle Ages.  

3 Women can have an independent role without compromising historical accuracy

Giving women visibility at an event doesn’t mean that people portraying women should do things or have roles that they didn’t historically. It means giving a platform for women’s work – or civilian work – that the public can see.  Developing ways to do this is somehing I believe we should strive for. Having an open camp, cooking and making crafts as a display. Civilian life or everyday life isn’t perhaps so visually exciting like battles and tournaments can be, but it is still as interesting. And like Battle of Wisby showed with it’s fleeing civilians, women can be bought into battle re-enactments, to subtly highlight that war really wasn’t fun and games. 

Middelaldercentret 25

(Scroll down for english)

Löysin Middelaldercentret Gerry Embletonin The Medieval Soldierin lähdeluettelosta joskus 1990-luvun lopulla. Luin pientä pränttiä nähdäkseni missä mielikuvitusta kutkuttavat kuvat on otettu. Ja siinä se oli. Middelaldercentret. Tanskassa oli elävä keskiaikainen kaupunki. Sinne!

Joten 2000-luvun alkupuolella teimme moottoripyörämatkan Tanskaan. Soitettuani ensin kolikkopuhelimella (nuoriso, tällaista oli ennen kunnollista internettiä) Tanskan matkailuneuvontaan selvittääkseni miten sinne oikein pääsee, viimein parkkeerasimme pyörän Nykøbing Falsterissa ja kävelin ensimmäistä kertaa Sundkøbingin porteista.

Siellä oli ihanaa! Se oli mitä odotin ja enemmän.

Otin biljooona valokuvaa, koskettelin ja tutkiskelin kaikkea, juttelin kaupungin asukkaiden kanssa ja lopuksi ostin museokaupasta keraamisen kannun joka oli naurettavan iso kotiin kuljetettavaksi moottoripyörän laukussa.  

 

150-5100_img
2002
2015

Olen käynyt Middelaldercentretíssä kahdesti turistina. Se on mainio kohde – vaikka ei olisikaan ihan keskiaikaan hurahtanut. Se on opettavainen -mutta hauskalla ja elämyksekkäällä tavalla. Köpiksestä on näppärä yhteys junalla ja bussilla/taksilla. 

Turistina satuin kuulemaan, että joskus kaupungissa asuu joskus myös ulkomaisia elävöittäjiä. Sinne! Seuraava tavoite oli saavuttaa semmoinen taso, että siitä tulisi mahdollista. 

Se vaati paljon aikaa, henkilökohtaista kehitystä ja muutamia erittäin onnekkaita käänteitä. Middelaldercentret asettaa melko tiukat vaatimukset sen vapaaehtoisilleen. Ja niin sen kuuluukin mennä, sillä elävöittäjät eli Sundkobingin kaupunkilaiset ovat aivan kävijäkokemuksen ydintä. Kaupunki on elävä – se on asuttu ja ihmisille voi jutella. Tämä erottaa sen monista vastaavista kohteista ja museoista. 

Heittokoneet olivat koko keskuksen alku. / The trebuchets was where it began.

Kuitenkin vuonna 2015 kävelin porteista Sundkøbingiin keskiaikavaatteissa. Se oli todella ihanaa! Asuimme Rikun ja Mervin (joka olis siellä meistä ensimmäisenä edellisenä vuonna). Tänä vuonna pääsimme viikoksi suuremmassa ryhmässä, lähes koko Iloisen Joutsenen porukalla. Nämä ovat olleet ihania aikoja, josta olen ikuisesti kiitollinen. 

Ryhmänä tavoitteemme elävöityksessä on elää keskiaikaisen käsityöläisen normaalia kaupunkilaisarkea. Joten meille,Middelaldercentret on paras mahdollinen ympäristö tehdä juuri stä mihin pyrimme. Asumme kaupungissa, työskentelemme työpajoissa ja saamme käyttöömme työkaluja ja tiloja joita emme voisi edes kuvitella rakentaavamme tai ottavamme mukaan leirille tai markkinoille. 

On todella vaikeaa kuvailla sitä, millaista siellä oleminen ja asuminen oikeasti on. Veirailujen aikana kehitän mielessäni listan miljooonasta aiheesta joista kirjoitan tänne heti kotiin tultuani. Mutta sitten se on kaikki jotenkin liikaa. Liikaa yhteen kirjoitukseen, liikaa kuvattavaksi. Mutta tällä kertaa lopetan listaamalla edes lempiasiani. 

Kiireinen ja hiljainen kaupunki

Päivän aikana kaupunki on täynnä elämää – työpajoissa tehdään hommia, kaduilla kulkee sekä vierailijoita että elävöittäjiä. Kaikkialla tapahtuu, jokaisessa talossa on omanlaista puuhaa ja tietty tunnelma. Jos pitäisi valita suosikki, vaikeaksi menisi.  

Iltaisin portit suljetaan ja kaupunki hiljenee. On aika hieman huilata, jutustella keskenään ja syödä yhdessä irrallisen oloisessa paikassa, maailmassa jota valaisee vain elävä tuli. Tanskalaisittain keskiaikaista hyggeä eli hykkeilyä. 

Kaupunki illalla. Sundkobing by night.

Ihmiset

Samanhenkisten ihmisten kohtaaminen on aina mukavaa, mutta pidän erityisesti siitä miten Middelaldercentret kokoaa yhteen eri-ikäisiä ihmisiä erilaisista taustoista (ja maista!). Ja miten taitavaa väkeä onkaan! Ihailen henkilökunta siitä miten tehokkaasti kaikkea pyöritetään ja vapaahetoisissa ihailen sitä miten professionaali voi olla ilman että on varsinaisesti ammatilainen.  

Eläimet

Eläimet ovat arkinen asia joka monesti puuttuu keskiajan elävöityksestä. Mutta ei täällä! Ja se tuo paljon lisää. Hätistellään hanhia,  ruokitaan kanoja ja sikoja, ihastellaan kissoja ja kun ritarit ratsastavat läpi kaupungin päivittäisten turnajaisten jälkeen, ei voi muuta kuin ihailla hevosten kokoa, kauneutta ja voimaa.  

Työtä työtä työtä 

Monta kertaa elävöitystilanteissa on liikaa semmoista istuskelua, jossa ollaan keskiaikaisen näköisiä. Se on vaikeaa jos on luonteeltaan puuhakas. Mutta Middelaldercentretissä ei ole tekemisestä pulaa. Tykkään kovasti (kukaan ei ylläty) ommella räätälillä, mutta myös panimotalon valtavalla ja vähän pelottavalla uunilla leipominen on ihan mahtavaa. Parasta on se asenne mikä keskuksen vakkareilla on: kaikkea saa tehdä, alkuopastuksella tietenkin. “Tässä työkalut, anna mennä!” Ja onhan se kivempi hykkeillä iltaisin kun takana on työntäyteinen päivä. 

 

Mervin kanssa turnajaisissa / At the tournament with Mervi

*** IN ENGLISH***

I first discovered Middelaldercentret in the footnotes of Gerry Embleton’s The Medieval Soldier some time in the late 1990’s. I was reading the small print to see where the lovely pictures were taken – and there it was. Middelaldercentret. There was a medieval town in Denmark. I had to see it.

So in the early 2000’s we took a motorcycle trip to Denmark. And after telephoning (kids, this what it was like before the internet was what it now is) the Danish tourist information agency from a pay phone to find out how to get there, we eventually parked our motorcycle in Nykøbing Falster and I got to walk in through the gates into Sundkøbing for the first time.

Loved it. It was a what I expected and more.

I took a gazillion pictures, touched, felt, talked to the interpreters and bought a ceramic jug which was ridiculously large to take home on the motorcycle.

I’ve visited Middelaldercentret twice as a tourist. It’s a great attraction – even if you are less interested in the middle ages or history than I am. It’s educational, exceptional and fun. And travelling to the centre by train + bus/taxi from Copenhagen is quite easy.

During my touristy visits I heard that sometimes they had even foreign re-enactors as volunteers. And that set my second goal. I had to reach a level to be able to get to live there.

Now this took a lot of time, personal development – and not to mention some very fortunate turns of events. The centre sets rather high demands on it’s volunteers. And that’s only natural, since the interpreters that live as citizens in Sundkobing are at the very core of the visitor experience at the centre. The town is alive – it is inhabited and you can talk to the people – which is something that sets it apart from many open air museums and similar places.

img_0289

Nevertheless, in 2015 I walked through the gates of Sundkøbing in my medieval clothes to live in one of the houses with Riku and Mervi (who had been the first to go in 2014). It was super! This year got to go there for a week with a larger group, with almost everyone from Merry Swan. These have been wonderful times for which I am forever grateful.

Our goal in living history is to re-enact the regular everyday life of medieval craftsmen. So for us, the centre is the best possible surroundings to do what we aspire to. We live in town, work in workshops and have access to tools and spaces we could never even imagine to build or take along when camping by a battle re-enactment.

No ei putkaakaan ole helppo tehdä. / Things like jail

It’s all very challenging to describe it as an experience. During my stays I always create a list of a million subjects I intend to write about as soon as I get home, but once home it always seems like too much to put into one blog post. But this time perhaps describing some of my favourite things can give you an idea of what it is like.

 

The busy town and the quiet evenings

During the day the town is full of life – the workshops and the streets are busy with both interpreters and tourists. Things happen everywhere. Each building has it’s own characteristics and things to do in it. It’s hard to try and pick a favourite among the houses. 

In the evenings the gates close and the town quiets down. This is a time for a little moment of chilling, chatting and having dinner with your friends in a world lit only by fire. A time for some medieval hygge, as the danes say. 
img_4348

The people

Meeting people with similar interests is always a thrill. I love the way the centre brings together some seriously cool and interesting people of different ages and backgrounds. And all the things that people know how to do! I admire the staff for how they run the place and the volunteers for showing that you can portray with a high level of professionalism even if you are technically not a professional, but a volunteer.    

The animals

Animals are an everyday thing that is often missing in medieval living history. But not here. And it certainly adds to all of it. You shoo the geese, feed the pigs and chickens, adore the cats and admire the sheer size and might of the horses as the knights sometimes ride though town after the daily tournaments.  

img_0337

The work work work

An issue I have with a lot of medieval settings is that there can be a lot of just sitting around and looking medieval. I’m not the sitting around type. I need things to do and that is what the centre offers: all sorts of interesting work. Besides the obvious  working at the Tailor, getting to bake and cook with the huge oven at the Brewers house is a favourite of mine. I really appreciate the attitude where everyone is free to try and work on almost anything (with some guidance of course): “Here are the tools, you go ahead”. And not to mention the hygge in the evenings is so much better after a busy day. 

 

Keskiajan nolo / The medieval embarrassing

Yleensä on hupaisaa, kun Pinterestin algoritmi tuumaa että voisin ‘inspiroitua’ siitä, jos näen kuvan itsestäni tai jostain tekemästäni jutusta. Mutta sitten on tämä yksi kuva. Ja sitä tietenkin Pinterest ehdottaa inspiraatioksi tosi usein (ks. yllä).

Kuvassa ollaan Iloisen Joutsenen porukalla ihanassa Ronneburgissa ja kaikki näyttää hyvältä – paitsi että olen kuvassa keskiajan mielessä TODELLA NOLO: alusmekon helma näkyy!

Keskiajalla pukeutumisen kanssa kuului olla tarkkana – naisten (ja miesten) piti olla soveliaasti ja siististi pukeutuneita – lisäksi alusmekon vilauttelussa ei ollut uhattuna vain oma, vaan myös aviomiehen ja suvun maine. Ja koska elettiin aikaa ennen sitä kun alusvaatteiden harkitusta vilauttelusta tuli muotia,  alusmekko eli alusvaate oli syytä pitää piilossa. Se ei saisi edes vilkkua kaula-aukosta, saati sitten liputtaa helmasta.

Kuten “Menagier de Paris” kirjoittaa 1300-luvun Ranskassa ohjeita siitä mitä hyvän vaimon tulisi tietää:

“.. you will consider and pay attention to our status and our means, attiring yourself with respect to the estate of your family and mine (…). Make sure that you dress decently without introducing new fashions and without too much or too little ostentation. Before leaving the chamber or home, be mindful that the collar of your shift, of your camisole or of your robe or surcoat does not slip out one over the other, as happens with drunk, foolish or ignorant women who do not care about their own honor or the repute of their husband, and go with (…) their hair in disarray spilling from their coifs and the collars of their shifts and robes all in a muddle one over the other.”

Miksi alusmekon helma vilkkuu? No, kyseessä on vanha mekko joka on alusmekoksi aivan liian pitkä. Tein sen alunperin liian pitkäksi (uutena se oli nilkkamittainen) ja lisäksi käytössä (ehkä kahdeksan vuotta?) pellava on venynyt ja minä kutistunut.

Pinterest oli lopulta oikeassa – se ‘inspiroi’ minut korjaamaan mekon nappaamalla 20 cm helmasta niin, että mekko ulottuu pohkeen puoliväliin. Tämä pituus on suhteellisen yleinen niissä harvoissa kuvissa joita naisista alusmekoissaan on maalattu. Samalla parsin jälleen kerran kulahtanutta mekkoa – paikkasin repeämän kaula-aukossa ja laitoin siihen uuden pellavanauhan tueksi.

Mekko joutuu koville, sillä sitä pestään jatkuvasti (toisin kuin muita vaatekerroksia) ja se toimii rintaliivien korvikkeena. Yläosastaan se on istutettu niin napakaksi, että se tukee rintoja mukavasti.

Mekko on ehkä parhaat päivänsä nähnyt, mutta koska se EI NÄY ulospäin, nautin siitä miten se muuttuu aina vain mukavammaksi (ihan kuin farkut) käytön myötä. Lisäksi uusien ompelu on vähän tylsää, joten pidän siitä miten parsimalla saa sen elinikää jatkettua.

Alla sensaatiomaisia alusvaatekuvia alusmekon muutoksista!

#### ENGLISH

Usually it’s sort of amusing when Pinterest’s algorithm thinks I would be ‘inspired’ by seeing pictures of myself or stuff I have made. But then there is that one picture. (see above) And of course, Pinterest suggests I look at it really often. 

It shows Merry Swan at Ronneburg, having a lovely time – but I’m HIDEOUSLY EMBARRASSING in a medieval sense: the hem of my smock/shift (underdress) is showing!

In the Middle ages, clothing  did not only keep one warm, but it also reflected on the wearer’s virtue. For a woman living in the 14th century, being properly and neatly clothed reflected on her reputation as well as that of her household. So it was really important. Since this was before showing your underwear on purpose became fashionable, your smock should not show – not even peek from your neckline let alone wave hello to the world at your hemline like me in that picture.

Like the Menagier de Paris guides his young wife:

“.. you will consider and pay attention to our status and our means, attiring yourself with respect to the estate of your family and mine (…). Make sure that you dress decently without introducing new fashions and without too much or too little ostentation. Before leaving the chamber or home, be mindful that the collar of your shift, of your camisole or of your robe or surcoat does not slip out one over the other, as happens with drunk, foolish or ignorant women who do not care about their own honor or the repute of their husband, and go with (…) their hair in disarray spilling from their coifs and the collars of their shifts and robes all in a muddle one over the other.”

So why this? My smock is simply too long. It’s quite old (8 years, maybe?) and I originally made it too long (it was ankle lenght when new) and as I have been using it the linen has stretched and I have shrunk.

So I guess Pinterest did get it right after all – it inspired me to finally cut off 20 cm’s from my hem and make the hem reach mid-calf. This is a length that seems fairly common in those sadly few pictures of women in their smocks. And as i was working on it, I patched a tear on the neckline and sewed in a new linen tape to reinforce the neckline.

The dress gets a lot of wear since it is getting washed all the time (unlike my other medieval clothes) and it is my substitute for a bra. It’s fit so snugly at the to (bra-level) that it provides me with bra-like comfort and a medieval silhouette.

The dress is admittedly past it’s prime, but since it’s NOT SEEN by anyone else really, I don’t mind. It’s like jeans – the more worn and soft the linen gets the better it feels (nevermind what it looks like). And making new ones is sort of boring sewing, so I enjoy patching it up to see how long it will last me.

And now some scandalous underwear pics of the remade shorter dress!

  

Neulakinnasukat/Needle bound socks: Swan River Crafts


 

 

Ronneburg 2015 – Leipomista, ompelua ja kuumuutta / Baking, sewing and sweating

Picture by the talented Vera Bos ( http://verabos.wordpress.com )
Joskus kaverit ja kollegat kyselevät – ihan perustellusti –  miksi minulla on harrastus joka on aika erikoinen ja ajoittain melkoisen vaativa. Jatkossa aion höystää vastaukseni ylläolevalla Veran ottamalla kuvalla. Tämän. Tällaisten hetkien, jolloin huomaa puuhastelevansa kuin toisessa ajassa. Hetkinä, jolloin unohtaa maailmantuskan ja voi elää vain siinä mitä tekee. On samalla ystävien ja savun ympäröimä.

Kuva on viime viikonlopulta Ronneburgin linnasta Saksassa, jossa olimme kutsuttuina MiM:n tapahtumaan 100 Jahre 14tes Jahrhundert (Vapaasti käännettynä 100 vuotta 1300-lukua.) Oli ilo tulla kutsutuksi taas!

Ronneburgissa oli noin 80 1300-luvun harrastajaa ympäri Eurooppaa – ihmisiä oli yhteensä viidestä maasta. Iloinen Joutsen edusti Suomea seitsemän hengen joukkueella.

****

Sometimes friends and colleagues ask – kind of understandalbly, really- why do I have this rare and sometimes very demanding hobby. From now on, I’ll just answer them with the picure above (taken by the talented  Vera Bos). THIS. Moments like this where you feel you are working on stuff but transported to a different time. Moments where you forget what is wrong with the world in 2015 and just live in the moment. Surrounded by friends and usually smoke. 

The picture was taken last weekend In Ronneburg castle in Germany, where we were invited to MiM‘s event 100 Jahre 14tes Jahrhundert (liberally translated as a 100 years of 14th century) . What a joy it was to be invited again. 

This time, Ronneburg hosted about 80 14th century aficionados/nerds/re-enactors from around Europe. People had travelled from five different countries and we were a group of 7 people from Finland: 

 

From Finland with Love
Ja tämmöinen sateenkaari tuli osallistujista:

And this is everyone in a colourful rainbow formation: 

Photo: MiM
Otin itse aika vähän kuvia, koska en mielestäni ehtinyt. Olen siksi käyttänyt tässä Iloisen Joutsenen yhteiskäyttökameran kuvia ja tapahtumajärjestäjien kuvia.

Haluaisin kuitenkin näyttää teille ihan kaiken mitä tapahtumassa oli ja tapahtui! Kivoja kuvagallerioita on onneksi Facebookissa, esim tämä Thorstenin tai Mervin tai luxemburgilaisen Apri Ludibundin tai Blidenbauerien

Kuvista välittyy kauneus ja kivuus, mutta ei ehkä sitä miten kuuma viikonloppuna oli! Lämpötila huiteli kolmessakymmenessä ja sunnuntaina se nousi 34:än asteeseen! Että sikäli jos ihmettelette kuinka huitelen pelkässä mekossa ilman esim päällysmekkoa.  Ja launtain pidoilla uskaliaassa huntutyylissä ilman leukalinaa ja hiuksetkin hieman näkyvillä! Se on näissä linnareissuissa kiva, että voi käyttää  hienompia asusteitaankin joskus.

****

I failed at taking pictures myself (thinking I was too busy), so I’m using other people’s photos and mainly ones from Merry Swans shared use-camera (Mervi’s) . 

I want to show you everything and every detail that was!! But luckily  there are some really nice open galleries on facebook for everyone to see: Thorsten‘s , Mervi‘s, or the luxemburgian group Apri Ludibundi‘s. Or the Blidenbauers

The pictures show and tell what fun and how pretty everything was, but they don’t show how HOT it was! The temperature was around 30 degrees celsius and on sunday it went up to a crazy 34! (93 in Fahrenheit). So just in case you were wondering why I’m hanging out in just a dress (sans overdress) in the pictures. And on Saturday I even went out in a scandalous fashionable headdress, without my wimple and showing some hair! It was fun to wear my headband. The nice thing about castles is that it feels like a suitable occasion to wear one’s finest accessories. 
    

 

Paras paikka Ronneburgissa on sen keittiö. Linnan keittiössä valmistetaan tapahtuman kaikki ateriat. Upea keittiöporukka teki hienoa työtä syöttäessään osallistujat. (Ja se on myös linnan kuumin paikka, miehenkokoisten halkojen loimutessa liedellä) Suomalaisista Saara ja Mervi olivat osa varsinaista keittiöhenkilökuntaa, mutta me muutkin pääsimme hommiin kun oli aika käynnistää ällistyttävä suomalainen piirakkakone! (ta-daa)

The best place in Ronneburg is the kitchen. All the meals for the event are cooked there, on open fire and in the oven. The wonderful kitchen crew did an amazing job in (over)feeding the attendees. The kitchen is also the hottest place in the castle, with man-sized logs flaming away on the hearth. Of the finns Mervi and Saara were the ones in the actual kitchen staff, but the rest of us got in on some of the kitchen action when it was time to demonstrate the astonishing finnish pie machine ™ 

 

Tässä piirakkakone täydessä työssä. Valmistimme noin 60 pientä piirakkaa reseptillä, jonka saimme Mervin kanssa Middelaldercentretissä päästessämme siellä leipomaan keskuksen isossa uunissa (tästä lisää myöhemmin). Pikku kippojen avulla leivotut suolaiset piiraat ovat älyttömän herkullisia – erityisen mehukkaita niistä tekee Tanskassa lennosta reseptiin ideoitu tuore luumu. Resepti tullee varmaan jossain vaiheessa jakoon, se ei ole erityisen monimutkainen.

***

Here you can see the pie machine (+one added dutch pie machine) in action. We baked about 60 small pies with a recipe me and Mervi got when we were cooking at Middelaldercentret in Denmark earlier last month (that’s still coming up here on the blog). The tasty pies are baked using little wooden bowls and are a meal in themselves. A secret ingredient that makes them very ummm.. juicy is the fresh plums we spontaneously thought of adding because they were in season in Denmark. The recipe itself is fairly simple and it will be shared sometime soon.   

Ja sitten kässää! Tapahtuman idea on yksinkertainen: ihmiset tekevät keskiaikaisia hommia ympäri linnaa. Ruoanlaiton lisäksi linnalla mm. tehdään käsitöitä, värjätään kankaita, ammutaan jousella ja mustaruutiaseilla. Yleisö pääsee katselemaan ja kyselemään tekijöitä.

***

And then some crafts! The idea of the event is beautifully simple: people doing medieval stuff all over the castle. So besides the cooking, the public had a chance to look at (just to name a few things) various crafts, archery, handgonnes, dyeing fabric and a pharmacy!

Käsitöitä ja oleilua pihalla (jossa oli kuumempaa kuin sisällä)

Crafts and hanging out out in the yard – where it was a lot warmer than inside

Constantinin älyttömän hieno pöytä, jossa oli esillä sekä työkaluja että valmiita töitä!

Constantin’s lovely display table with tools and finished items! 

Vaatteiden ompelussa yleisönäytöksenä on vähän se ongelma, ettei se ole erityisen _näyttävää_. Se näyttää tältä:

The thing with making clothes as a public display has it’s issues. The end result is showy, but the process it not. It looks like this: 

Ja se näyttää tältä. Lopputuloshan on varsin näyttävä, mutta itse ompelu “tadaa! tässä ompelen yhtä miljoonasta pistosta, joita tähän tulee” ei ole kovin showhenkistä. Yritän kyllä levitellä työvälineitäni ympärilleni niin, että yleisö voisi katsella niitä. Mutta mietin kuitenkin koko ajan millä tavoin tekisi hommasta yleisöystävällisempää.

Yleisin juttu mitä yleisö toteaa vieressäni on “Aaaa, niin, katsos, silloin ei ollut ompelukoneita!” ja “Silloin ommeltiin käsin.” Tärkeitä ja keskeisiä havaintoja molemmat!

***

And again like this. There is not a lot of Ta-dah in “here is one of the million stitches that go into this item”. I do try to spread my sewing kit around so that people do see them. But I constantly think of improving my display. Some way. 

Loppuun pari pöljäilypotrettia. Nämä ihmiset!!! <3 <3

And to finish off, a few pictures of posing and fooling around for the camera! These people! <3<3

Selfie!

Neljä kerrosta villaa / Four layers of wool

 

pukkisaari2

 

 

Juuri kun Exploring the medieval huntin (mahtava blogi, suosittelen!) tyypit ovat nostaneet keskiaikaisen talvipukeutumisen trendikkääksi aiheeksi, sattui Iloisen joutsenen talviulkoilupäivä Hiidenhirvenhiihtoon juuri sopivaan aikaan.

Joukkueemme täydennyksineen ylsi pronssille primitiivihiihto/jousiammuntakisassa ja kannustusjoukoissa päästiin testaamaan talvivarusteita aurinkoisessa mutta kirpeässä -8 C:n pakkassäässä.

***

Now that the guys over at Exploring the medieval hunt (an awesome blog that I recommend massively) have made medieval winter gear a trending topic, I’ll throw in pictures and experiences from Merry Swan’s winter outing to Hiidenhirvenhiihto, a primitive skiiing and archery competition.

Our team (with some extras) came in third! And those of us that were tasked with cheering on the brave skiers – we had a chance to test our winter gear in a crisp -8C and beautiful sunny weather.

 

eeppinen

 

Jäällä oli pelkkää jäätä, hiihto muistutti enemmän luistelua! Kuvauspaikka on Pukkisaari Helsingissä, kuvat otti Antti Kuparinen / Mervi Pasanen.

 

***

Skiing was actually more like skating, since there was no snow on the ice. These pictures were taken in Pukkisaari in Helsinki, by Antti Kuparinen /  Mervi Pasanen.

 

aitta

 

Tavoitetila eli lämmin, kuiva ja iloinen saavutettiin seuraavilla varusteilla:

  • pellavainen paitamekko (koska villan ja tissien väliiin tarvitaan jotain pehmeää)
  • villamekko
  • toinen villamekko (lyhyet hihat, ilmavaa löyhää villaa)
  • kolmas villamekko (villalla vuorattu villamekko) joka on edestä auki ja muistuttaa siis takkia.
  • huppu (jonka hartiaviittaosa oli puettu päällimmäisen mekon alle – tämä on tärkeää ja ah miten lämmintä <3)
  • viitta (jonka puin kun en puuhastellut mitään ja tarvin silloin lisälämmikettä)

Päässä oli hunnut, koska niin pitää ja kuuluu olla. Villainen huntu olisi talvella kyllä mahtava, parempi kuin pellavaiset.

***

So you need to be warm, dry and happy. And I was! Wearing:

  • a linen shift (because you need to put something soft between your boobs and wool)
  • a woolen dress
  • another woolen dress (loosely woven, airy wool and this one had short sleeves)
  • yet another woolen dress (wool lined with wool, buttoned up the front)
  • a hood, which I wore so that the cape was worn under the topmost dress layer – wearing it like this makes a world of a difference and is oh so warm <3
  • a cloak, which I put on when I was not doing much and needed that one extra layer

And of course I wore my veils, because this is what I do. Being grown up, married and all. I did think that a woolen veil would be really great, compared to the linen ones I had now.

 

kohu

 

Lämpimänäpysymisen ongelmakohta: jalat. Tässä kohisuttavassa keskiaikaerotiikkaa huokuvassa kuvassa näkyy, mitä jaloissa oli. Polvimittaiset villasta ommellut sukat ja villaiset neulakinnassukat, niiden päällä riittävän isot nahkakengät. Mervillä ihanat varrelliset ja punaiset, minulla matalat ja räjähtäneet.

 

Kengissä on ohut pohja, jonka läpi kylmä aina pääsee hiipimään. Patiinit eli puupohjat ovat avuksi, mutta jäällä ja kivisessä saaressa niiden kanssa seikkailu on itsetuhoista. Siksi jalkojen alle piti aina haalia milloin mitäkin eristettä: ruohomätäs, suksi tai viltti (joka tässä kuvasa näkyy).

 

***

The most problematic spot when it comes to staying warm: feet. In this nearly explicit picture, oozing with medieval erotica, you can see what we wore on our feet. Knee-high woolen hose, woolen needlebound socks and shoes that were big enough. Mervi had some lovely red boots and I had old, rather beaten up shoes.

The thing is that medieval shoes have thin leather soles, and the cold always creesp through. Pattens aka wooden tie-on soles would help, but wearing them on ice and in a little island full of rocks etc – would be classified as self-harming. This is why we were constantly on the lookout for something to stand on: a little dry grass, a ski – and even a blanket (which is what we are standing on in the picture)

 

katsomo katsomo2

 

Kisakatsomossa lämmitti lampaantalja ja ihana keväinen auringonpaiste. Ja neulakintaat!

Näissä kuvissa näkyy uusi viittani, joka on oikeastaan aika kesäinen viitta. Se on keskipaksua villatoimikasta, eli siis hieman ilmava ja pörheä. Laskeutuva, ei painava. Simppelinmuotoinen asuste pysyy paikallaan yhdellä soljella, jonka paikkaa vaihtelemalla saa viitan istumaan eri tavoilla. Ja aika mukavasti! Ensimmäinen viitta, jota en ole halunnut polkea suohon. Se pysyy menossa mukana eikä yritä kuristaa. Krapinpunainen kangas on Tippetiltä.

****

When watching the skiing we were kept warm by a sheepskin and the sun. And needlebound mittens!

In these pictures you can see my new cloak, which is actually more of a summertime cloak. It’s made of a medium weight wool twill, so it is slightly airy and light. It falls nicely and is not too heavy. It’s a simple half circle which stays in place with one brooch. And I can have the cloak sit differently depending on where and how I set the brooch. And it si wearable! Seriously, this is the FIRST cloak I do not want to bury into the nearest bog after 15 minutes of wearing it. It doesn’t get in the way and it doesn’t try to strangle me. The madder-red wool is from Tippet.

 


kaava

Kiinnostuneille tiedoksi viitan kaava 150 cm leveästä kankaasta leikattuna. Ei yhtään saumaa, mutta paljon päärmäämistä!

***

Here is the cloak pattern – if you cut from 150cm wide wool. No seams, just a whole lot of hemming!

pukkisaari

 

 

 

Viisi lupausta keskiaikaisempaan vuoteen 2015 / 5 ways to be more medieval in 2015

Historian elävöittämisen ihanuus on jatkuva kilvoittelu itsensä kanssa. Kuinka olla uskottavampi ja historialle uskollisempi? Itse ajattelen olevani olen menneisyyden ihmisille velkaa sen, että pyrin parhaani mukaan antamaan realistisen kuvan heidän elämästään.

Tässä viisi juttua, joilla aion hioa omaa olemistani vuonna 2015.

***

One of the best things about historical re-enactment is the possibility to challenge oneself endlessly: How to give a better portrayal and be as authentic as possible? The way I see it is that what we owe to the people of the past is to give a realistic portrayal of their life.

Here are 5 things I’ll remind myself of in 2015.

 

1. Karista nykyaikaiset kauneusihanteet / Dump modern beaty ideals

 

IMG_7158.JPG
Olet kaunis = you’re beautiful

Oikeastaan aika iso osa keskiaikaisista vaatteista ei nyt ole…uhmmm…varsinaisesti nykyisen kauneuskäsityksen mukaan imartelevia. Mutta itseään pitääkin tällistellä aikakauden kauneuskäsityksen mukaan. Silloin hupsu röyhelö päässä, kilometrien korkuinen otsa ja kalmankalpeus keskikesällä oli juurikin sitä mitä tavoitellaan. Vieraan aikakauden kauneuskäsitykseen pääseminen on vaikeaa, mutta vähän välttämätöntä. Kotoa on vaikea poistua jos näyttää mielestään hassulta.

Oikeastaan tunnen itseni aina kauniiksi keskiaikavaatteissa, sillä omien mittojen mukaan tehdyt, mainioista luonnonmateriaaleista valmistetut vaatteet ovat niin ihania. Vaikeinta on ollut luopua meikkaamisesta. Olen ihminen joka rakastaa meikkaamista. Minua ei näe edes lähikaupassa ilman eyelineria, meikkivoidetta, luomiväriä ja koko hoitoa. Keskiajalle on kuitenkin mentävä paljain kasvoin (tietäen, että juuri silloin päätyy esim. lehteen tai turistien kuva-albumeihin, aaargrh). Mutta se on minulle kasvattavaa, iholle hyväksi ja uskollista historialle.

***

A fairly large amount of medieval clothes are not… ummm… actually flattering according to our current standards of beauty. This is why one should strive to look at yourself through a medieval looking glass. Back then an oddball frill on the top of your head, a super high forehead and being as pale as chalk at midsummer was exactly how things were supposed to be. Getting a deep understanding of the beauty ideals of a foreign time and culture is hard but very nececessary. It’s hard to leave the house thinking you look funny.

Actually, I feel pretty in medieval clothing, because made to measure clothes in lovely natural materials are just so…lovely. The hardest thing for me has been giving up makeup. Because I love makeup. I don’t even go to the corner shop without eyeliner, shadow and the lot. Going medieval means going au naturel (knowing that is exactly when you will be photograpehd by journalists and tourists arghhhhh) But it builds my character, is good for my skin and true to history.

 

 2. Parsi, kierrätä ja käytä uudelleen / Mend, recycle and reuse

 

IMG_8044.PNG
Decretals of Gregory IX (Pilgrim and dog)

Tästä olen alkanut ennenkin (ks. Parsimisesta ja Ei mitään vanhaa päällepantavaa), mutta pitäisi muistaa parsia ja palastella vaatteitaan enemmän. Ei välttämättä ole mentävä yhtä pitkälle kuin tämä läpiparsituissa vaatteissa kulkeva pyhiinvaeltaja, mutta vaatteita on hyvä kuluttaa ja paikkailla sekä materiaalia kierrättää edelleen uudeksi. On luovuttava siitä modernista hassutuksesta, että vain uusi olisi kaunista. Historiallisuuden lisäksi bonuksena on, ettei tylsiä juttuja kuten uusia alusmekkoja ja sukkia ole tehtävä jatkuvasti, vaan voi keskittyä  kiinnostavampiin projekteihin. Lisäksi paikkaaminen ja kierrätys säästää kangasta ja siten rahaa.

***

I’ve been going on about this before (see Mending ja I’ve nothing old to wear), but there should be even more mending, patching and recycling! Ok, not necessarily going as far as this pilgrim in his outfit that seems to conisist of nothing but patches – but still working on dumping the modern idea that only new clothes can be beautiful. There is also an added bonus: saving on material costs and time! No need to be constantly making boring stuff like underdresses and hose – just patch them up and get into more interesting projects!

 

3. Jätä puolet kotiin / Take less stuff

 

IMG_8041.PNG
Romance of Alexander

Onhan tämä harrastus yhtä hienojen tavaroiden haalimista ja tekemistä, mutta niitä kaikkia ei tosiaan ole pakko ottaa aina mukaan. Kun katselee aikakauden kuvia, huomaa miten niissä vallitsee viehättävä minimalismi. Pöydät eivät pursua astioita, esillä on vain tarpeelliset työkalut eikä vyöllä roiku kuin se tarpeellinen (ja hyvin harvoin muuta kuin kukkaro – valitsin tähän kuvan jossa on poikkeuksellisen paljon roikottimia).

***

In a way this hobby is all about acquiring and making lovely items – but you don’t have to take all of them with you wherever you go. Looking at medieval imagery, a splendid minimalism is visible. Tables are not overflowing with dishes and cups, only necessary tools out when people are working and very few things actually hang on girdles (I picked an image with an exceptional amount of things hanging).

4. Halkaise vyösi  / Split your belt in two

 

IMG_8042.PNG
Effigy of Katherine Mortimer

Vyöt, varsinkin naisten vyöt (ja ne vyöt jotka eivät kannatelleet siis miekkaa), olivat huomattavan kapeita. Niiden arvioidaan yleisimmin olleen jotain noin puolitoista senttiä leveydeltään (ks. mm Dress Accessories) – tämä arvio perustuu mm. solkien leveyteen, vyömaakarien killan sääntöihin ja veistoksiin kuvattujen vöiden leveyteen. Aikanaan sain kaksi vyötä yhden hinnalla kun leikkasin halki vanhan vyöni ja vaihdoin soljet replikasolkiin. Hyvä diili! Nyt olen tosin hankkimassa vieläkin kapeampaa vyötä.

***

Belts, especially women’s girdles (these swords that were not meant to hold a sword), were surprisingly narrow. It’s been estimated that they’ve  commonly been less than 1,5 cm (See Dress Accesories, for one) . This estimate is based on buckles, girdlers regulations and girdles on statues (see above). Once upon a time I cut my belt in half and got two belts from one. Now I’m looking at getting an even narrower girdle, though.

 

5. Dumppaa älypuhelin / Ditch the smartphone

 

bookbook
Mea culpa, studying my iPhone in Turku in 2012

 

Englantilainen sosiaalihistorioitsija Ruth Goodman kertoo kokemuksistaan eläessään viktoriaanista arkea (ja uudesta kirjastaan) ja nostaa esiin tärkeän pointin (korostus oma).

****

British social historian Ruth Goodman talks of her experiences of living as a Victorian (and her new book about it) and makes an important point that rings a bell also with us that try to live as a medieval person (emphasis mine).

As for the internet, phones, TV, radio and all other forms of modern media, there are withdrawal symptoms. Initially, I have a touch of guilt about being uninformed about world events, and another parcel of guilt about being out of reach of friends, family, and colleagues. It passes. What rises instead is a stronger connection with the here and now, with what is happening at this moment in my life, with the people who are physically present. Perhaps this is my favourite thing about trying to live in the past. It seems paradoxical that living in the past makes me live in the present, but it does. No vicarious life through a screen, but real people to talk to and real things to do.

Ennen älypuhelimia kännykät jätettiin helpommin jonnekin kassin pohjalle tapahtumissa. Mutta älypuhelimia tuntuu olevan vaikeampi jättää – niillä kun otetaan kuvia ynnä jaellaan olemistaan sosiaalisessa mediassa. Samalla kärsii yksi elävöitysharrastuksen parhaista puolista: irrallisuus arjesta, nykymaailmasta, maailmanpolitiikasta ja uutisvirrasta. Dumppaamalla älypuhelimen on pääsee irti maailmasta ja on vahvemmin läsnä siinä hetkessä jossa oikeasti on. Ja se on pienten vieroitusoireiden arvoista.

***

Before smartphones it was easier to leave your phone when going to events. But smartphones seem to tag along. We use them to take pictures and share our experience over social networks. But doing that loses one of the best things about living history: the detachment from your everyday life, the modern world, world politics and news feeds. Ditching your smartphone means a stronger connection to the moment you are actually living in and a better presence with the people you are with. Definately worth the withdrawal symptoms.

Kolme joutsenta ja beibi / Three swans and a baby

20140325-210730.jpg

Viikonloppu Tukholmassa kera Iloisen Joutsenen Rikun ja Mervin oli mainio! Historiska museetissa kannattaa käydä katsomassa uusi vaikuttava näyttely Visbyn taistelusta. Oli kiva päästä keskiaikailemaan pitkästä aikaa, nähdä kavereita ja saada uusia ideoita sekä vaikutteita.

Itselleni mieleenpainuvinta oli kuitenkin oman pojan debyytti  museoesineenä keskiaikavaatteissa. Söpöys, se polttaa!

***

We – me, Riku and Mervi of the Merry Swan – had a great weekend in Stockholm (Sweden)! The new exhibit on the Battle of Visby – more accurately translated as the massacre at the town wall – is definately worth seeing. I enjoyed doing medieval stuff for the first time in a long while, seeing friends and getting new ideas and influences.

But the most memorable thing all weekend was seeing my son debut as a museum exhibit, wearing medieval clothes for the first time. The cute, it burns!

20140325-210759.jpg

Kotona oli hieman harjoiteltu sitä, mitä “Älä härkkää äidin huntuja” tarkoittaa. Ja hyvinhän se meni! Pojan oma myssy ei ehtinyt valmistua, mutta tekemäni mekko ja pienet sukat tulivat sopivasti kierrätettynä edelliseltä käyttäjältä. Paita oli sentään uusi.

Museoesineenä ei tietenkään voinut räpsiä valokuvia ja esiintyä samaan aikaan, mutta tässä muutama muilta saamani kuva. Lisää kuvia on Mervin kirjoituksessa Hibiksessä ja kuvia tulee varmaankin myös museon sivuille.

***

We had practiced a bit at home – namely what “Don’t hang on mum’s headress.”  omeans and why. And it all went well! His own headress didn’t get finished in time, but a small dress I had made and these tiny hose came just in time from their previous user. The shirt was brand new. 

As I was busy being a museum exhibit I couldn’t take any pictures, but here are a few I have gotten from others. You can see more on Mervi’s post and possibly the museum will also post some more. 

Kuva: Historiska museet
Kuva: Historiska museet

20140327-213031.jpg

20140327-213052.jpg

Lauantai kului museoesineenä museon goottilaisessa salissa, jossa elävöittäjät tekivät käsitöitä ja kertoivat keskiajasta kävijöille. Oli nauhojen kutomista, puu- ja metallitöitä, kirjontaa ja muuta! Itse istuin ompelupöydässä Mikaelin ja Majan kanssa.

Ruotsalainen museoyleisö oli aavistuksen uteliaampaa kuin suomalainen, kävijät tulivat koskettelemaan ja kyselemään rohkeasti! Museo oli saanut hyvää palautetta näyttelyn elävöittämisestä oikeilla ihmisillä. Itse annoin hyvää palautetta itselleni siitä, että osasin sittenkin edelleen puhua ruotsia pitkän tauon jälkeen.

Käsitöiden lisäksi yleisölle oli tarjolla taistelu- ja muotinäytöstä, joista jälkimmäiseen osallistuimme. Mervin blogissa on siitä kuvia. Olin sitä varten laittanut pyynnöstä oikein parempaa päälle. Röyhelöhunnun alla on otsapanta johon ehdin ennen matkaa kiinnittää uudet hopeoidut ja emaloidut  mittatilauskukkaset. Ne viimeistelivät sen hienosti!

***

Saturday was spent in the gothic hall as a museum piece. About 30 re-enactors were doing their crafts and answering visitors questions. There was weaving, embroidery, metalwork and woodwork – just to name a few things! I sat at the sewing table with Mikael and Maja. 

Swedish museum visitors were a bit more talkative and eager to ask things than finns. They came up to you and asked questions and touched your stuff. I was happy to hear the public had been happy with the exhibit and especially the re-enactor bit livening up the exhibition and the museum had gotten lots of good feedback. I gave myself good feedback on the fact that it turned out that I can still speak swedish enough to function at a display like this! 

There were also shows – fighting and a fashion show. I had worn some of my sunday best because I was participating in the latter. I had just reworked my circlet with the silver plated enamel flowers that had arrived just in time before we left. I think they finished off the circlet really nicely! 

20140325-210813.jpg

20140325-210836.jpg

Itse Massakern vid muren -näyttely oli vaikuttava elämys. Onneksi meille oli järjestetty sunnuntaina oma kierros, sillä lauantaina ei olisi sinne tungokselta mahtunut eikä tunnelman luomiselta ehtinyt.

Näyttely koostui kolmesta huoneesta. Ensimmäisessä taustoitettiin historiallista tilannetta, joka johti verilöylyyn kaupungin muurilla. Toisessa huoneessa kävijä joutuu suoraan taistelun keskelle: seinillä pyörii ääntä ja kuvaa taistelun ennallistuksesta, vitriineissä on esillä haarniskoita ja taistelussa menehtyneiden jäännöksiä. Pakokauhu ja julmuus tulee iholle. Kurkkua kuristaa lukiessa jäännösten kertomia tarinoita väkivaltaisesta kuolemasta.  Kolmas huone esittelee kaivauksia ja uutena näkökulmana tekstiilipuolta! Siellä roikkuu kaiken kansan hiplattavana ihana Bockstenin miehen tunika, jonka kankaan Maria Neijman on kutonut joukkohaudasta löytyneen kangaskappaleen pohjalta. Lisäksi tutkittavana on kangasnäytteitä, kypärä ja paljon muuta. Menkää katsomaan!

***

On Sunday we had a special tour of the Massakern vid muren – exhibition. Good thing that, since on Saturday we were too busy and the exhibit too crowded. 

The exhbition is spread over three rooms. First you get to know about the historical events that led to the battle. In the second room you are thrown into battle! Films from the re-enacted battle run on both walls, you can hear the shouting and the clatter of armour and see the horses. There are some remains and armour on display. The brutality of battle really gets to you, especially when reading the stories of violent death the remains can tell. The third room showcases the excavations and – gives new info on the textile matter excavated! There is even a delightful dress/tunic/kjortel that has been woven by Maria Neijman, based on textile fragments from the mass grave. You can try on helmets, lift swords and learn a lot! Go see it, if you can! 

 

Otsapanta ja kuinka sitä pidetään / A circlet and how to wear it

20140109-181055.jpg

Luet suomen kolmanneksi parasta historiablogia! Neulakko tuli Ylen äänestyksessä komeasti pronssille!

Kampausrasiani uusin kapistus on silkkinen otsapanta metalli- ja helmikoristeilla. Otsapannat ovat aikakaudelle tyypillinen asuste, joita tiedetään valmistettaneen ainakin metalli- ja tekstiilityönä. Ruotsista on Badebodan aarrelöydön osana säilynyt metallinen panta kukkakoristeilla ja Lontoosta on löydetty silkkinen otsapanta tekoleteillä (jota olen versioinut aiemmin villasta ja pellavasta).

Tämä panta perustuu paljolti Lontoon pantaan. Silkkinen yksivärinen lautanauha on kudottu sen mukaan. Tällä kertaa jätin tekoletit tekemättä, että voin käyttää omia hiuksiani ja tekemiäni hiusneuloja sen kanssa.

Lontoon lautanauhapannassa oli jälkiä kahdeksanlehtisistä metallikoristeista. Ylipäänsä otsapannat näyttävät sekä miniatyyreissä että hautapaasissa varsin koristelluilta. Yleisin koristeaihe on jonkinsorttinen kukka. En onnistunut löytämään sopivaa kukkakoristetta, joten sovelsin koristelua helmillä ja meripihkalla sekä leikellyillä tinakoristeilla, jotka on alunperin tarkoitettu vaatteisiin ommeltaviksi. En ole koristeluihin ihan supertyytyväinen, mutta ne välttänevät kunnes löydän sopivia kukkasia pantaani kiinnitettäväksi. (<-ilmainen liikeidea jollekin) Edit: Saatoin juuri löytää sopivia kukkaiskoristeita. 

Kiinnitin pantaan myös nahkavahvikkeen kasviparkitusta nahasta, sillä yksin silkkinen lautanauha oli aivan liian lerpsua pitääkseen napakan pantamaisen muodon. Lisäksi halusin varjella silkkistä nauhaa hieltä ynnä muulta.

Ja olipa muuten silkkisen lautanauhan tekeminen muuten opettavaista puuhaa aloittelevalle lautanauhailijalle! Materiaalina niin ylellinen ja syvän värinen silkkilanka oli villaan verrattuna erittäin huomattavasti hankalampi työstettävä. Lautanauha siitä kuitenkin tuli, vaikka välillä meinasi usko loppua. Koristelut peittävät kivasti kudonnan kyhmyrät!

Otsapanta on monikäyttöinen asuste – sitä voi pitää monella tavalla. Alla esittelen kolme tapaa käyttää sitä ja yhden tavan jonka voi jättää väliin! Jokainen tyyli on nimetty keskiaikaisen esikuvan mukaan. Valitse suosikkisi Mariesta, Agnesista ja Beatrijsista!

*****

You are reading the 3rd best Finnish history blog! Neulakko earned a bronze medal in the Finnish national broadcasting company’s vote!

A silk circlet decorated with pearls, amber and metal bezants is the latest addition to my hair kit. Circlets are a fairly typical medieval accessory (or jewellery). Circlets have been known to be made of both textiles and metal. There is the pretty metal circlet from Badeboda in Sweden for one, as well as of course the tabletwoven circlet with the false braids form London (which I have made a version of with wool and flax).

This circlet is based on the one from London. The weaving pattern and the the material (silk) are the same. I left out the false braids, since I now have hair and hairpins of my own.

The London circlet had traces of sewn on octofoil shaped metal decorations that had been removed before the piece was discarded. In general, most circlets appear to have some kind of embellishments on them – and a very (perhaps even most) common form of decoration is some sort of flower. I haven’t found a nice flower yet,so I had to improvise with pearls, amber and a pewter bezant that I cut down a bit. I’m not super happy with the decoration, but it will do for now. Until I find a suitable sew-on flower. ( <- free business idea for someone!) Edit: I may have found suitable flowers!

I also reinforced the silk band with a strip made of vegetable tanned leather. The silk itself was a bit too floppy to have that sharp circlet-like look and I also wanted to protect the silk from sweat or anything else it might suck in from my brow.

And tablet weaving in silk! Sort of a challenge for a beginner in tablet weaving! The material is luxurious, the color deep – but oh boy is it different than wool to work with. The end result was a tablet woven band after all, although I must say that when I was working on it I was not so sure that would be what would come out of it. One thing with the decoration is that it covers up all the slubs and knots! Hah!

Below I have illustrated 3 of the many ways in which a circlet can be worn – all inspired by medieval ladies. So you can choose the Marie, Agnes or Beatrijs – but do skip the Pocahontas!

 

 

Marie de France

20140109-181212.jpg

Otsapantaa voi yksinkertaisimmillaan käyttää sellaisenaan, etenkin jos sattuu olemaan nuori ja trendikäs. Tämä tyyli on nimetty Marie de France:n mukaan, sillä vaikka hänen hautapatsaallaan oli alunperin kruunu päässä, halusin nimetä tämän hänen mukaansa ihan vain päästäkseni linkkaamaan tuon uskomattoman kauniin Jean de Liegen veistoksen!

****

The most simple way to wear a cirlcet it is of course all by itself. Which is a nice way, especially if you happen to be – say – young and trendy. I’ve named it after Marie de France, who did wear a coronet with it on her effigy but I just wanted to call it that to show that lovely sculpture by Jean de Liege.

Beatrijs de Tollenaere

20140109-181226.jpg

Otsapanta yhdistettynä röyhelöhuntuun on nimetty Medieval Silkworkin Isiksen tutkimuksessa esiintyvän Beatrijsin mukaan, koska sehän oli oikeastaan se syy miksi halusin koko otsapannan alunperinkin: halusin kokeilla uutta tapaa käyttää röyhelöhuntua. Yhdistettynä korkeaan röyhelöön otsapanta tuo mukavan lisäyksen väriä ja luo illuusion superkorkeasta goottilaisesta otsasta. Eipä tarvi ryhtyä nyppimään otsatukkaa!

***

Combining a circlet to a frilled veil is named after Beatrijs who was pictured in Medieval Silkworkin Isis’s Masters, because that inspired the entire circlet project to begin with: to try out another style to wear a frill with. And it is pretty! The circlet gives a nice dash of colour and creates, together with the high frill, an illusion of a super high gothic forehead. No need to start plucking the fringe then!

 

Agnes Sutton

20140109-181258.jpg

Agnes Sutton oli Sir Geoffrey Luttrellin vaimo, joka on tuttu tästä Luttrell Psalterin kuuluisammasta kuvasta. Muillakin Luttrell Psalterin naisilla näkyy sama tyyli, jossa sivulettien ja otsapannan kanssa käytetään ohutta, takaraivolle laskeutuvaa huntua. Se pysyy hyvin paikoillaan, kun kiinnittää sen parilla neulalla pantaan.

***

Agnes Sutton, the wife of Sir Geoffrey Luttrell, is shown in this iconic picture from the Luttrell Psalter. She wears her circlet in a style seen also on other ladies in the psalter: with a thin flowing veil attached to the circlet that covers the back of her head. It stays put very well, when you attach it wiht a few pins to the circlet.

Pocahontas

20140109-181319.jpg

Lopuksi – miten otsapantaa ei kenties kannata käyttää, ellei sitten halua näyttää Pocahontasilta (Lady Malinan blogista kannattaa kurkata myös spanieli, ei kannata olla spanielikaan.). Eräänä päivänä kokeillessani työn alla olevaa pantaa, ovikelloa soitti suuresti arvostamani ystävä ja naapuri , joka tervehti minua sanomalla “Hei Pocahontas!” ja naureskellen. Peilistä näin, että näytin tosiaan natiiviamerikkalaiselta spaghettiwesternissä.

Siksi tein yllä olevan high-tech-infografiikan jonka avulla voi välttää tämän tyylierheen. Jos käytät otsapantaa vihreän viivan kohdalla tai alla = Pocahontas. Nosta panta juuri hiusrajan peitoksi = keskiaikaista huipputyyliä!

****

Last – how perhaps NOT to wear your circlet – unless you want to look like Pocahontas that is (also, look here at Lady Malina’s blog and see the spaniel – you also don’t want to be the spaniel.). I was trying out my circlet project one day when my esteemed friend and neighbor popped by for a visit and she cheerfully greeted me at the door saying:”Oh hai, Pocahontas!” and chuckling. And I did realise I looked like a native american in a poor western.

So for you to avoid that pitfall, I have created this high-tech infographic above. If you wear your circlet where the green line is, or lower = Pocahontas. Wear just over your hairline = medieval awesomeness!

 

Kampausrasia / Hair kit

20140107-102031.jpg

Neulakon 2014 alkaa kolmiosaisella sarjalla kirjoituksia kampauksista. Ensimmäisessä osassa esittelen kampausrasiani sisällön, toisessa osassa uuden otsapantani (ja pari eri tapaa käyttää sitä) ja kolmannessa tulee uusi ohje – tällä kertaa ohimolettien laittamisesta.

Ajatus kampausrasian kokoamisesta lähti törmättyäni yhtenä iltana viime keväänä Gothic Ivories – sivustolla norsunluiseen kampaustikkuun. Kiehtova esine! Tällä tikulla tehtiin jakaus, samalla tavalla kuin piikkikamman varrella. Tikusta asiaan -hengessä päätin ryhtyä kokoamaan omista ja uusista tavaroista keskiaikaista kampausrasiaa. Samalla on tullut luettua yhtä sun toista keskiaikaisista kampauksista.

Kun saa kiinni ajatuksesta, että voisi keskiaikaistaa koko nesessäärinsä, riittää kiehtovaa tutkittavaa vaikka miten pitkäksi aikaa – ks. vaikka tämä I’m living history – blogin kirjoitus samasta aiheesta.

Tässä rasiani sisältö tällä hetkellä – kyseessä on ns. loppumaton projekti, jota voi täydentää jatkuvasti. Keskiajan hygienia on kiinnostava ja tavallaan poleeminen kiinnostuksen kohde. Aikakauden mainehan on populaarikulttuurissa varsin nuhjuinen ja suorastaan siivoton.

***

2014 at Neulakko kicks off with a three-part series on medieval hairdressing. First off, I’ll introduce you to my medieval hair kit, then I’ll show you my new headband that I just finished (and a couple of ways to wear it) and in part three there will be a new tutorial on how to make templar braids.

One evening last spring I stumbled upon a ivory gravoir on Gothic ivories.   What a fascinating object! A gravoir is a stick used to part hair, much like the ‘tail’ in rat tail combs we use today. This little stick inspired me to start thinking about medieval hairdressing items and assembling a proper kit for myself. As an added bonus, I’ve read a lot about medieval hair stuff.

Once you get the bug, you realise you could medievalise ALL of your toiletries and will NEVER run out of things to research for the rest of your days! So look at this inspiring piece on I’m living history!

So here is what I have in my hair kit as of now. This is one of those never ending projects that I will keep adding to. Medieval hygiene items are an intriguing and a sort of polemic thing to look into – since the middle ages has a bad rep as a very filthy era in history.

20140107-102054.jpg

  1. Kiillotetusta messingistä valmistettu peili tekonorsunluukehyksessä. Kehyksessä ritarit hyökkäävät rakkauden linnaan! Peili on kopio tästä, ilman kulmakoristeita.  Tämä on ehkä blingein ikinä omistamani keskiaikaesine. Rakastan näitä peilikehyksiä, joissa on erilaisia allegorisia kuvia ritariromantiikasta (ja hyviä detaljeja kauniisti laskeutuvista vaatteista). Minulla on niistä kuvia museokuvakansioissani melkein yhtä paljon kuin kuvia värttinäkehristä ja käsityövälineistä.
    A polished brass mirror in a faux-ivory frame. The fame depicts knights attacking the castle of love! The mirror is a copy of this one,without the decorative corners – and possibly the blingiest medieval item in my possession. I love these sorts of mirror cases, depicting chivalric scenes (and detailed folds on clothing). In my museum pictures, there is almost as many pictures of these as there are of spindle whorls and sewing items.
  2. Kaksipuolinen kampa. Keskiajan kammoille oli tyypillistä kaksipuolisuus, jossa toisella puolen kampaa oli harvemmat ja toisella tiheämmät piikit. Rakenne vaihteli – hulppeimmat olivat luuta ja ne saattoivat olla monesta osasta kerroksittain koottu. Esimerkiksi Virosta on löydetty paljon luukampoja. Tämä on vaatimattomampi ja puinen, mutta oikein hyvä kampa.
    A double edged comb. This is a really typical style for medieval combs – two edges with one with a dense combe and the other with a less dense comb. The fancy ones were carved in ivory and also in bone – and could be carved either in one piece or in several layers with a more complicated construction. There is a lot of bone combs excavated from Estonia and I have this cool book on them. This one, however, is made of wood in a single piece. Not fancy, but a good comb nevertheless.
  3. Tekoletti pellavakuidusta. Tekotukkaa tehtiin niin oikeasta tukasta, villasta kuin pellavakuidustakin. Sen käyttö oli paheksuttua mutta pieni lisätukka on eri tarpeellista aikakauden runsaiden lettikampausten saavuttamiseksi. Ja ainakin edes jotenkin modernia tukkaa pitävälle elävöittäjälle lisätukka on välistä aivan välttämätöntä. Tällä letillä saa esimerkiksi Birgittamyssyyn sitä oikeaa pulleutta, vaikka päässä olisi pelkkä polkkatukka.
    Fake flax braid. Extra hair was obtained in several ways – wool and flax ans well as real hair. Slightly sinful, this church-condemned little extra boost is very useful in creating period hairstyles with lots of braids. And especially for the modern person with modern hair, it is more than necessary. With this braid it is easy to acheive the proper fullness in a Birgitta cap even if your real hair was just a short bob.
  4. Kampaustikku. Koko projektin alkusysäys – luinen tikku jolla voi tehdä jakauksen!
    Gravoir aka hair parting stick. The stick that started all of this – a bone stick that I use for making parts in my hair!
  5. Tekoletit lautanauhassa. Niistä voi lukea lisää täältä.
    Fake braids on a tablet woven band. You can read more about the piece here.
  6. Hiusten väristä villalankaa lettien sitomiseen/ompeluun. Lettien sitominen on yksi vaikeimmista – villalangalla voi paitsi sitoa, myös ommella lettejä paikoilleen. Rasiassani kulkee myös yksi neulakinnasneula tähän tarkoitukseen. Olen sitonut lettejä myös nahkanauhalla, joka sopii liukkaammalle hiuslaadulle – en ole vielä löytänyt ihan parasta tapaa, joka pysyisi yhtä hyvin paikoillaan kuin hiuslenkki.
    Wool yarn in a color close to my hair fo tying/sewing hair. Tying braids is is one of the most difficult things to do in a medieval manner. I haven’t found the perfect solution yet, but I keep wool thread handy, since it also goes well for sewing hair in place. Leather thong is also a good alternative for those with the slippery sort of hair.
  7. Lisähiuksia (oikeasta hiuksesta). Ei varsinaista tekotukkaa, vaan hiuslisäke oikeista hiuksista. Sekä keskiajalla että nykyään luonnollisin lopputulos ja samalla arvokkain vaihtoehto.
    Hair (real hair). No fake hair exactly, but a hairpiece of real hair. The most natural looking result and the steepest price both medievally and now.
  8. Pikkupeili. Tämän esikuvalla on oikeastaan alunperin uskonnollinen käyttötarkoitus, mutta pieni peili on kampauslaatikossa kätevä hiuksia laittaessa ja kampausta tarkistellessa.
    Small mirror. The original for this one actually had a religious use, but a small mirror comes in handy in hairdressing as well.
  9. Hiusneuloja. Lontoon mallin mukaan, mahtavat ohimolettien kanssa. Niiden tekemisestä voit lukea täältä.
    Hair pins. London style, awesome for templar braids. You can read more about making them here.
  10. Neuloja. Mihinpä ei keskiajan nainen tarvitsisi neuloja? Niistä on hyötyä niin hiusten asettelussa kuin huntujen laitossakin.
    Pins. What would a medieval woman do without pins?  They come in handy in setting hair and the veils that go on top!