Neulakko Rotating Header Image

Historianelävöitys

Kolme joutsenta ja beibi / Three swans and a baby

20140325-210730.jpg

Viikonloppu Tukholmassa kera Iloisen Joutsenen Rikun ja Mervin oli mainio! Historiska museetissa kannattaa käydä katsomassa uusi vaikuttava näyttely Visbyn taistelusta. Oli kiva päästä keskiaikailemaan pitkästä aikaa, nähdä kavereita ja saada uusia ideoita sekä vaikutteita.

Itselleni mieleenpainuvinta oli kuitenkin oman pojan debyytti  museoesineenä keskiaikavaatteissa. Söpöys, se polttaa!

***

We – me, Riku and Mervi of the Merry Swan – had a great weekend in Stockholm (Sweden)! The new exhibit on the Battle of Visby – more accurately translated as the massacre at the town wall – is definately worth seeing. I enjoyed doing medieval stuff for the first time in a long while, seeing friends and getting new ideas and influences.

But the most memorable thing all weekend was seeing my son debut as a museum exhibit, wearing medieval clothes for the first time. The cute, it burns!

20140325-210759.jpg

Kotona oli hieman harjoiteltu sitä, mitä “Älä härkkää äidin huntuja” tarkoittaa. Ja hyvinhän se meni! Pojan oma myssy ei ehtinyt valmistua, mutta tekemäni mekko ja pienet sukat tulivat sopivasti kierrätettynä edelliseltä käyttäjältä. Paita oli sentään uusi.

Museoesineenä ei tietenkään voinut räpsiä valokuvia ja esiintyä samaan aikaan, mutta tässä muutama muilta saamani kuva. Lisää kuvia on Mervin kirjoituksessa Hibiksessä ja kuvia tulee varmaankin myös museon sivuille.

***

We had practiced a bit at home – namely what “Don’t hang on mum’s headress.”  omeans and why. And it all went well! His own headress didn’t get finished in time, but a small dress I had made and these tiny hose came just in time from their previous user. The shirt was brand new. 

As I was busy being a museum exhibit I couldn’t take any pictures, but here are a few I have gotten from others. You can see more on Mervi’s post and possibly the museum will also post some more. 

Kuva: Historiska museet

Kuva: Historiska museet

20140327-213031.jpg

20140327-213052.jpg

Lauantai kului museoesineenä museon goottilaisessa salissa, jossa elävöittäjät tekivät käsitöitä ja kertoivat keskiajasta kävijöille. Oli nauhojen kutomista, puu- ja metallitöitä, kirjontaa ja muuta! Itse istuin ompelupöydässä Mikaelin ja Majan kanssa.

Ruotsalainen museoyleisö oli aavistuksen uteliaampaa kuin suomalainen, kävijät tulivat koskettelemaan ja kyselemään rohkeasti! Museo oli saanut hyvää palautetta näyttelyn elävöittämisestä oikeilla ihmisillä. Itse annoin hyvää palautetta itselleni siitä, että osasin sittenkin edelleen puhua ruotsia pitkän tauon jälkeen.

Käsitöiden lisäksi yleisölle oli tarjolla taistelu- ja muotinäytöstä, joista jälkimmäiseen osallistuimme. Mervin blogissa on siitä kuvia. Olin sitä varten laittanut pyynnöstä oikein parempaa päälle. Röyhelöhunnun alla on otsapanta johon ehdin ennen matkaa kiinnittää uudet hopeoidut ja emaloidut  mittatilauskukkaset. Ne viimeistelivät sen hienosti!

***

Saturday was spent in the gothic hall as a museum piece. About 30 re-enactors were doing their crafts and answering visitors questions. There was weaving, embroidery, metalwork and woodwork – just to name a few things! I sat at the sewing table with Mikael and Maja. 

Swedish museum visitors were a bit more talkative and eager to ask things than finns. They came up to you and asked questions and touched your stuff. I was happy to hear the public had been happy with the exhibit and especially the re-enactor bit livening up the exhibition and the museum had gotten lots of good feedback. I gave myself good feedback on the fact that it turned out that I can still speak swedish enough to function at a display like this! 

There were also shows – fighting and a fashion show. I had worn some of my sunday best because I was participating in the latter. I had just reworked my circlet with the silver plated enamel flowers that had arrived just in time before we left. I think they finished off the circlet really nicely! 

20140325-210813.jpg

20140325-210836.jpg

Itse Massakern vid muren -näyttely oli vaikuttava elämys. Onneksi meille oli järjestetty sunnuntaina oma kierros, sillä lauantaina ei olisi sinne tungokselta mahtunut eikä tunnelman luomiselta ehtinyt.

Näyttely koostui kolmesta huoneesta. Ensimmäisessä taustoitettiin historiallista tilannetta, joka johti verilöylyyn kaupungin muurilla. Toisessa huoneessa kävijä joutuu suoraan taistelun keskelle: seinillä pyörii ääntä ja kuvaa taistelun ennallistuksesta, vitriineissä on esillä haarniskoita ja taistelussa menehtyneiden jäännöksiä. Pakokauhu ja julmuus tulee iholle. Kurkkua kuristaa lukiessa jäännösten kertomia tarinoita väkivaltaisesta kuolemasta.  Kolmas huone esittelee kaivauksia ja uutena näkökulmana tekstiilipuolta! Siellä roikkuu kaiken kansan hiplattavana ihana Bockstenin miehen tunika, jonka kankaan Maria Neijman on kutonut joukkohaudasta löytyneen kangaskappaleen pohjalta. Lisäksi tutkittavana on kangasnäytteitä, kypärä ja paljon muuta. Menkää katsomaan!

***

On Sunday we had a special tour of the Massakern vid muren – exhibition. Good thing that, since on Saturday we were too busy and the exhibit too crowded. 

The exhbition is spread over three rooms. First you get to know about the historical events that led to the battle. In the second room you are thrown into battle! Films from the re-enacted battle run on both walls, you can hear the shouting and the clatter of armour and see the horses. There are some remains and armour on display. The brutality of battle really gets to you, especially when reading the stories of violent death the remains can tell. The third room showcases the excavations and – gives new info on the textile matter excavated! There is even a delightful dress/tunic/kjortel that has been woven by Maria Neijman, based on textile fragments from the mass grave. You can try on helmets, lift swords and learn a lot! Go see it, if you can! 

 

Otsapanta ja kuinka sitä pidetään / A circlet and how to wear it

20140109-181055.jpg

Luet suomen kolmanneksi parasta historiablogia! Neulakko tuli Ylen äänestyksessä komeasti pronssille!

Kampausrasiani uusin kapistus on silkkinen otsapanta metalli- ja helmikoristeilla. Otsapannat ovat aikakaudelle tyypillinen asuste, joita tiedetään valmistettaneen ainakin metalli- ja tekstiilityönä. Ruotsista on Badebodan aarrelöydön osana säilynyt metallinen panta kukkakoristeilla ja Lontoosta on löydetty silkkinen otsapanta tekoleteillä (jota olen versioinut aiemmin villasta ja pellavasta).

Tämä panta perustuu paljolti Lontoon pantaan. Silkkinen yksivärinen lautanauha on kudottu sen mukaan. Tällä kertaa jätin tekoletit tekemättä, että voin käyttää omia hiuksiani ja tekemiäni hiusneuloja sen kanssa.

Lontoon lautanauhapannassa oli jälkiä kahdeksanlehtisistä metallikoristeista. Ylipäänsä otsapannat näyttävät sekä miniatyyreissä että hautapaasissa varsin koristelluilta. Yleisin koristeaihe on jonkinsorttinen kukka. En onnistunut löytämään sopivaa kukkakoristetta, joten sovelsin koristelua helmillä ja meripihkalla sekä leikellyillä tinakoristeilla, jotka on alunperin tarkoitettu vaatteisiin ommeltaviksi. En ole koristeluihin ihan supertyytyväinen, mutta ne välttänevät kunnes löydän sopivia kukkasia pantaani kiinnitettäväksi. (<-ilmainen liikeidea jollekin) Edit: Saatoin juuri löytää sopivia kukkaiskoristeita. 

Kiinnitin pantaan myös nahkavahvikkeen kasviparkitusta nahasta, sillä yksin silkkinen lautanauha oli aivan liian lerpsua pitääkseen napakan pantamaisen muodon. Lisäksi halusin varjella silkkistä nauhaa hieltä ynnä muulta.

Ja olipa muuten silkkisen lautanauhan tekeminen muuten opettavaista puuhaa aloittelevalle lautanauhailijalle! Materiaalina niin ylellinen ja syvän värinen silkkilanka oli villaan verrattuna erittäin huomattavasti hankalampi työstettävä. Lautanauha siitä kuitenkin tuli, vaikka välillä meinasi usko loppua. Koristelut peittävät kivasti kudonnan kyhmyrät!

Otsapanta on monikäyttöinen asuste – sitä voi pitää monella tavalla. Alla esittelen kolme tapaa käyttää sitä ja yhden tavan jonka voi jättää väliin! Jokainen tyyli on nimetty keskiaikaisen esikuvan mukaan. Valitse suosikkisi Mariesta, Agnesista ja Beatrijsista!

*****

You are reading the 3rd best Finnish history blog! Neulakko earned a bronze medal in the Finnish national broadcasting company’s vote!

A silk circlet decorated with pearls, amber and metal bezants is the latest addition to my hair kit. Circlets are a fairly typical medieval accessory (or jewellery). Circlets have been known to be made of both textiles and metal. There is the pretty metal circlet from Badeboda in Sweden for one, as well as of course the tabletwoven circlet with the false braids form London (which I have made a version of with wool and flax).

This circlet is based on the one from London. The weaving pattern and the the material (silk) are the same. I left out the false braids, since I now have hair and hairpins of my own.

The London circlet had traces of sewn on octofoil shaped metal decorations that had been removed before the piece was discarded. In general, most circlets appear to have some kind of embellishments on them – and a very (perhaps even most) common form of decoration is some sort of flower. I haven’t found a nice flower yet,so I had to improvise with pearls, amber and a pewter bezant that I cut down a bit. I’m not super happy with the decoration, but it will do for now. Until I find a suitable sew-on flower. ( <- free business idea for someone!) Edit: I may have found suitable flowers!

I also reinforced the silk band with a strip made of vegetable tanned leather. The silk itself was a bit too floppy to have that sharp circlet-like look and I also wanted to protect the silk from sweat or anything else it might suck in from my brow.

And tablet weaving in silk! Sort of a challenge for a beginner in tablet weaving! The material is luxurious, the color deep – but oh boy is it different than wool to work with. The end result was a tablet woven band after all, although I must say that when I was working on it I was not so sure that would be what would come out of it. One thing with the decoration is that it covers up all the slubs and knots! Hah!

Below I have illustrated 3 of the many ways in which a circlet can be worn – all inspired by medieval ladies. So you can choose the Marie, Agnes or Beatrijs – but do skip the Pocahontas!

 

 

Marie de France

20140109-181212.jpg

Otsapantaa voi yksinkertaisimmillaan käyttää sellaisenaan, etenkin jos sattuu olemaan nuori ja trendikäs. Tämä tyyli on nimetty Marie de France:n mukaan, sillä vaikka hänen hautapatsaallaan oli alunperin kruunu päässä, halusin nimetä tämän hänen mukaansa ihan vain päästäkseni linkkaamaan tuon uskomattoman kauniin Jean de Liegen veistoksen!

****

The most simple way to wear a cirlcet it is of course all by itself. Which is a nice way, especially if you happen to be – say – young and trendy. I’ve named it after Marie de France, who did wear a coronet with it on her effigy but I just wanted to call it that to show that lovely sculpture by Jean de Liege.

Beatrijs de Tollenaere

20140109-181226.jpg

Otsapanta yhdistettynä röyhelöhuntuun on nimetty Medieval Silkworkin Isiksen tutkimuksessa esiintyvän Beatrijsin mukaan, koska sehän oli oikeastaan se syy miksi halusin koko otsapannan alunperinkin: halusin kokeilla uutta tapaa käyttää röyhelöhuntua. Yhdistettynä korkeaan röyhelöön otsapanta tuo mukavan lisäyksen väriä ja luo illuusion superkorkeasta goottilaisesta otsasta. Eipä tarvi ryhtyä nyppimään otsatukkaa!

***

Combining a circlet to a frilled veil is named after Beatrijs who was pictured in Medieval Silkworkin Isis’s Masters, because that inspired the entire circlet project to begin with: to try out another style to wear a frill with. And it is pretty! The circlet gives a nice dash of colour and creates, together with the high frill, an illusion of a super high gothic forehead. No need to start plucking the fringe then!

 

Agnes Sutton

20140109-181258.jpg

Agnes Sutton oli Sir Geoffrey Luttrellin vaimo, joka on tuttu tästä Luttrell Psalterin kuuluisammasta kuvasta. Muillakin Luttrell Psalterin naisilla näkyy sama tyyli, jossa sivulettien ja otsapannan kanssa käytetään ohutta, takaraivolle laskeutuvaa huntua. Se pysyy hyvin paikoillaan, kun kiinnittää sen parilla neulalla pantaan.

***

Agnes Sutton, the wife of Sir Geoffrey Luttrell, is shown in this iconic picture from the Luttrell Psalter. She wears her circlet in a style seen also on other ladies in the psalter: with a thin flowing veil attached to the circlet that covers the back of her head. It stays put very well, when you attach it wiht a few pins to the circlet.

Pocahontas

20140109-181319.jpg

Lopuksi – miten otsapantaa ei kenties kannata käyttää, ellei sitten halua näyttää Pocahontasilta (Lady Malinan blogista kannattaa kurkata myös spanieli, ei kannata olla spanielikaan.). Eräänä päivänä kokeillessani työn alla olevaa pantaa, ovikelloa soitti suuresti arvostamani ystävä ja naapuri , joka tervehti minua sanomalla “Hei Pocahontas!” ja naureskellen. Peilistä näin, että näytin tosiaan natiiviamerikkalaiselta spaghettiwesternissä.

Siksi tein yllä olevan high-tech-infografiikan jonka avulla voi välttää tämän tyylierheen. Jos käytät otsapantaa vihreän viivan kohdalla tai alla = Pocahontas. Nosta panta juuri hiusrajan peitoksi = keskiaikaista huipputyyliä!

****

Last – how perhaps NOT to wear your circlet – unless you want to look like Pocahontas that is (also, look here at Lady Malina’s blog and see the spaniel – you also don’t want to be the spaniel.). I was trying out my circlet project one day when my esteemed friend and neighbor popped by for a visit and she cheerfully greeted me at the door saying:”Oh hai, Pocahontas!” and chuckling. And I did realise I looked like a native american in a poor western.

So for you to avoid that pitfall, I have created this high-tech infographic above. If you wear your circlet where the green line is, or lower = Pocahontas. Wear just over your hairline = medieval awesomeness!

 

Kampausrasia / Hair kit

20140107-102031.jpg

Neulakon 2014 alkaa kolmiosaisella sarjalla kirjoituksia kampauksista. Ensimmäisessä osassa esittelen kampausrasiani sisällön, toisessa osassa uuden otsapantani (ja pari eri tapaa käyttää sitä) ja kolmannessa tulee uusi ohje – tällä kertaa ohimolettien laittamisesta.

Ajatus kampausrasian kokoamisesta lähti törmättyäni yhtenä iltana viime keväänä Gothic Ivories – sivustolla norsunluiseen kampaustikkuun. Kiehtova esine! Tällä tikulla tehtiin jakaus, samalla tavalla kuin piikkikamman varrella. Tikusta asiaan -hengessä päätin ryhtyä kokoamaan omista ja uusista tavaroista keskiaikaista kampausrasiaa. Samalla on tullut luettua yhtä sun toista keskiaikaisista kampauksista.

Kun saa kiinni ajatuksesta, että voisi keskiaikaistaa koko nesessäärinsä, riittää kiehtovaa tutkittavaa vaikka miten pitkäksi aikaa – ks. vaikka tämä I’m living history – blogin kirjoitus samasta aiheesta.

Tässä rasiani sisältö tällä hetkellä – kyseessä on ns. loppumaton projekti, jota voi täydentää jatkuvasti. Keskiajan hygienia on kiinnostava ja tavallaan poleeminen kiinnostuksen kohde. Aikakauden mainehan on populaarikulttuurissa varsin nuhjuinen ja suorastaan siivoton.

***

2014 at Neulakko kicks off with a three-part series on medieval hairdressing. First off, I’ll introduce you to my medieval hair kit, then I’ll show you my new headband that I just finished (and a couple of ways to wear it) and in part three there will be a new tutorial on how to make templar braids.

One evening last spring I stumbled upon a ivory gravoir on Gothic ivories.   What a fascinating object! A gravoir is a stick used to part hair, much like the ‘tail’ in rat tail combs we use today. This little stick inspired me to start thinking about medieval hairdressing items and assembling a proper kit for myself. As an added bonus, I’ve read a lot about medieval hair stuff.

Once you get the bug, you realise you could medievalise ALL of your toiletries and will NEVER run out of things to research for the rest of your days! So look at this inspiring piece on I’m living history!

So here is what I have in my hair kit as of now. This is one of those never ending projects that I will keep adding to. Medieval hygiene items are an intriguing and a sort of polemic thing to look into – since the middle ages has a bad rep as a very filthy era in history.

20140107-102054.jpg

  1. Kiillotetusta messingistä valmistettu peili tekonorsunluukehyksessä. Kehyksessä ritarit hyökkäävät rakkauden linnaan! Peili on kopio tästä, ilman kulmakoristeita.  Tämä on ehkä blingein ikinä omistamani keskiaikaesine. Rakastan näitä peilikehyksiä, joissa on erilaisia allegorisia kuvia ritariromantiikasta (ja hyviä detaljeja kauniisti laskeutuvista vaatteista). Minulla on niistä kuvia museokuvakansioissani melkein yhtä paljon kuin kuvia värttinäkehristä ja käsityövälineistä.
    A polished brass mirror in a faux-ivory frame. The fame depicts knights attacking the castle of love! The mirror is a copy of this one,without the decorative corners – and possibly the blingiest medieval item in my possession. I love these sorts of mirror cases, depicting chivalric scenes (and detailed folds on clothing). In my museum pictures, there is almost as many pictures of these as there are of spindle whorls and sewing items.
  2. Kaksipuolinen kampa. Keskiajan kammoille oli tyypillistä kaksipuolisuus, jossa toisella puolen kampaa oli harvemmat ja toisella tiheämmät piikit. Rakenne vaihteli – hulppeimmat olivat luuta ja ne saattoivat olla monesta osasta kerroksittain koottu. Esimerkiksi Virosta on löydetty paljon luukampoja. Tämä on vaatimattomampi ja puinen, mutta oikein hyvä kampa.
    A double edged comb. This is a really typical style for medieval combs – two edges with one with a dense combe and the other with a less dense comb. The fancy ones were carved in ivory and also in bone – and could be carved either in one piece or in several layers with a more complicated construction. There is a lot of bone combs excavated from Estonia and I have this cool book on them. This one, however, is made of wood in a single piece. Not fancy, but a good comb nevertheless.
  3. Tekoletti pellavakuidusta. Tekotukkaa tehtiin niin oikeasta tukasta, villasta kuin pellavakuidustakin. Sen käyttö oli paheksuttua mutta pieni lisätukka on eri tarpeellista aikakauden runsaiden lettikampausten saavuttamiseksi. Ja ainakin edes jotenkin modernia tukkaa pitävälle elävöittäjälle lisätukka on välistä aivan välttämätöntä. Tällä letillä saa esimerkiksi Birgittamyssyyn sitä oikeaa pulleutta, vaikka päässä olisi pelkkä polkkatukka.
    Fake flax braid. Extra hair was obtained in several ways – wool and flax ans well as real hair. Slightly sinful, this church-condemned little extra boost is very useful in creating period hairstyles with lots of braids. And especially for the modern person with modern hair, it is more than necessary. With this braid it is easy to acheive the proper fullness in a Birgitta cap even if your real hair was just a short bob.
  4. Kampaustikku. Koko projektin alkusysäys – luinen tikku jolla voi tehdä jakauksen!
    Gravoir aka hair parting stick. The stick that started all of this – a bone stick that I use for making parts in my hair!
  5. Tekoletit lautanauhassa. Niistä voi lukea lisää täältä.
    Fake braids on a tablet woven band. You can read more about the piece here.
  6. Hiusten väristä villalankaa lettien sitomiseen/ompeluun. Lettien sitominen on yksi vaikeimmista – villalangalla voi paitsi sitoa, myös ommella lettejä paikoilleen. Rasiassani kulkee myös yksi neulakinnasneula tähän tarkoitukseen. Olen sitonut lettejä myös nahkanauhalla, joka sopii liukkaammalle hiuslaadulle – en ole vielä löytänyt ihan parasta tapaa, joka pysyisi yhtä hyvin paikoillaan kuin hiuslenkki.
    Wool yarn in a color close to my hair fo tying/sewing hair. Tying braids is is one of the most difficult things to do in a medieval manner. I haven’t found the perfect solution yet, but I keep wool thread handy, since it also goes well for sewing hair in place. Leather thong is also a good alternative for those with the slippery sort of hair.
  7. Lisähiuksia (oikeasta hiuksesta). Ei varsinaista tekotukkaa, vaan hiuslisäke oikeista hiuksista. Sekä keskiajalla että nykyään luonnollisin lopputulos ja samalla arvokkain vaihtoehto.
    Hair (real hair). No fake hair exactly, but a hairpiece of real hair. The most natural looking result and the steepest price both medievally and now.
  8. Pikkupeili. Tämän esikuvalla on oikeastaan alunperin uskonnollinen käyttötarkoitus, mutta pieni peili on kampauslaatikossa kätevä hiuksia laittaessa ja kampausta tarkistellessa.
    Small mirror. The original for this one actually had a religious use, but a small mirror comes in handy in hairdressing as well.
  9. Hiusneuloja. Lontoon mallin mukaan, mahtavat ohimolettien kanssa. Niiden tekemisestä voit lukea täältä.
    Hair pins. London style, awesome for templar braids. You can read more about making them here.
  10. Neuloja. Mihinpä ei keskiajan nainen tarvitsisi neuloja? Niistä on hyötyä niin hiusten asettelussa kuin huntujen laitossakin.
    Pins. What would a medieval woman do without pins?  They come in handy in setting hair and the veils that go on top!

Mitä p. Birgitta tekisi? / What would St Birgitta do?

20131221-144950.jpg

Jokainen käsityöläinen tietää, ettei aina tosiaan mene niinkuin Strömsössä. Joskus hommat menevät pieleen ja pahimmillaan jäävät kesken. Kaappiin jää kummittelemaan UFOja (unfinished objects eli keskeneräisiä juttuja). Ne painavat mieltä, mutta on helpottavaa tietää niin käyvän joskus kaikille.

Pari vuotta sitten ostin kivaa tummanpunaista villaa tehdäkseni napakasti istuvan 1300-luvun lopun päällysmekon, vähän samanlaisen kuin tämä vihreä. Selkäsauman istutuksessa kävi kuitenkin virhe, joka lähti kertautumaan niin, että mekko oli parantumattomasti vinksallaan vähän joka kulmasta (Kuva 1.). Olin ehtinyt ommella mekon yläosan vuorauksineen kokonaan ennenkuin tajusin etten olisi ikinä tyytyväinen mekossa. Mekontekele on pyörinyt siitä asti kaapissa.

Minulla oli nyt tarve saada jouluksi joku käsityö ja imettämiseen soveltuva päällysmekko. Kun sopivaa kangasta ei löytynyt, tuli mieleen kaapin pohjalla pyörinyt UFO. Jospa siitä saisikin jotain?

Tässä kohdin päästään luontevasti pyhään Birgittaan, Euroopan ja Ruotsin suojeluspyhimykseen. Birgittaan yhdistetään monia kiinnostavia reliikkejä, joista kiinnostavimpia ovat pellavamyssy ja viitta.

Brigitan viitasta on aika vähän tietoa verkossa, mutta siitä on hyvä artikkeli 1970-luvulla ilmestyneessä Birgittareliker-kirjasessa. Viittaa tutkittaessa paljastui, että se on alunperin ollut päällysmekko (taskuaukoista päätellen) joka oli muutettu viitaksi leikkamalla joko liian kulunut tai tiukaksi käynyt yläosa irti. Emme tietysti voi olla aivan varmoja siitä, tehtiinkö muokkaukset Birgitan aikana vai vasta myöhemmin. Kuitenkin keskiajalla yleisesti muokattiin käytettyjä vaatteita uusiksi ja Birgitan legendassakin mainitaan vaatteiden parsiminen ja korjaaminen!

Koska mekontekele oli hieman ylipitkä, Birgitan viitan logiikka kävi siihen mainiosti. Leikkaamalla ongelmallisen yläosan irti saan mekon helmaosasta vielä iloa. Työn edetessä oli kokeiltava mekkoa viittana (Kuva 2.) – istui muuten hartioilla yllättävän hyvin ja mukavammin kuin yksikään puoliympyräviitta! Viittajuttua on ehkä pakko kokeilla kun jostain sopivasta mekosta aika jättää.

Saksin yläosan irti, poistin vuorauksen, laitoin hartiat uudestaan, suoristin etusauman ja avasin kylkiin hiha-aukot (Kuva 3). Kuvasta jo näkeekin millainen mekko on tulossa.

Leikkelin helmaan lisäkiiloja ja käytin hihoihin varatun kankaan leikkaamalla pienen hupun. Pääsen testaamaan pähkäilemääni uudenlaista hupun kaavaa nyt tässä samalla.  Kankaasta jäi jäljelle A4:sen kokoinen pala ja kourallinen suiruja.

20131221-161931.jpg

Kangas tuli aika tehokkaasti käytettyä. / The fabric tetris worked out well.

20131221-145040.jpg

Kankaan leikkaamiseen saa aina kissa-apua / Cat help cutting the fabric.

*****

Every craftsperson knows that things don’t always work out as intended. Projects mess up and in some cases you give up on them and they end up as UFOs or unfinished objects fairly permanently. That sucks, but it helps knowing that it happens to us all.

Two years ago I purchased lovely red wool to make a tight fitting late 14th century surcoat, kind of like my green one. Something happened during the fitting and the mishap sort of exploded all over the dress, making it fit in an unsatisfactory way overall (picture 1). I’d sewn up most of the bodice and a lining when I realised I would never be happy in it.

Fast forward to now. I needed two things: A project for the holidays and a surcoat I can breast feed in. I had had trouble finding a  suitable fabric. Then I remembered my UFO dress. Perhaps it could turn into something useful after all?

This is where we get to St Birgitta of Vadstena, Sweden – the patron saint of Sweden and Europe. Birgitta has quite some interesting relics attributed to her. My favourites are her famous cap and her cloak.

There is not a lot of information on the cloak that is available online, but there is a thorough article on it in a book from the 1970′s called Birgittareliker. When the cloak was examined, it was discovered that it had originally been a surcoat (because it had pocket slits) and it had been converted into a cloak by cutting off the tight fitting bodice part, probably because it had either become too tight or too worn. There is no way to tell whether this had been done during Birgitta’s time or later, but it is a contemporary practice to recycle old clothes by modifying them AND Birgittas legend does mention her affection for mending garments.

Because my dress was a little on the long side, applying the Birgitta-method to it worked splendidly. Cutting off the problematic top part meant I could still use the hem! As I was working on it, I had to try out how it worked as a cloak (picture 2) and somewhat to my suprise, it was really nice. It fit much better than any of my half circle cloaks. When a dress wears out, I think I will have to try making it into a cloak.

What I have done this far is: remove the lining, cut off a bit of the bodice, cut armscyes into the sides of the dress, repin the shoulders and straighten out the fron seam. In the picture (3.) you can already see the kind of dress it is shaping up to be. I had some fabric I had reserved for sleeves, but since this will be a sleeveless surcoat, I could use it to make some gores for the hem and there was even enough for a little hood. (I have made a new pattern I am eager to try out.) It was fabric tetris at it’s finest, but I even had an about A4 size piece of excess fabric when I finished.

Talvesta selviäminen / How to deal with winter

Talvivaatteet v 2010 – oli vähän lunta mutta tosi kylmä!

Talvi on täällä taas lumineen ja kylmineen! Siispä kerron, millaisilla keskiaikatamineilla selviän kylmistä lämpötiloista.

Talvella perusasu on sama kuin muina vuodenaikoina. On pellavainen paitamekko, villainen mekko ja sen  päällä villainen päällysmekko. Tärkeintä on se,  mitä on päässä ja mitä jaloissa.

Päässä

Pään kautta haihtuu paljon lämpöä. Päässä on talvellakin sama huntupäähine kuin kesällä, mutta ohuet pellavat ja hamput eivät juuri lämmitä. Paras päänlämmike onkin villainen huppu, mielellään vielä villavuorilla (ja kaikista lämpimin olisi karvavuori). Se on hattu, kaulahuivi ja hartiaviitta samassa. Jos hupun ns. hartiaviittaosa on leikattu pitkäksi, se ajaa takin virkaakin yllättävän pitkälle. Vasta kun on todella kylmä, alkaa kaivata sen lisäksi jotain muuta lämmikettä.

Hattukin löytyy , kuten kuvasta näkyy (sellaista naisetkin keskiajalla käyttivät, vaikka sitä näkee harvemmin), mutta huppu riittää yksin ja on niin paljon parempi.

Jaloissa

Kengät ja patiinit / Shoes and pattens

Kengät ja patiinit / Shoes and pattens

Kylmä hiipii myös jalkoja pitkin. Siksi on tärkeää pitää jalat mahdollisimman lämpimänä. Minulla on talvella jalassa villakankaasta ommellut polvimittaiset sukat, neulakinnassukat ja nahkaiset kääntökengät. Keskiajan talvikengät ovat varrelliset, mutta itse käytän varrellisten talvikenkieni ohella vähän liian isoja superpaksusta nahasta tehtyjä ja huolella rasvattuja peruskääntökenkiä, koska niihin mahtuu kunnolla sukkia. Joskus olisi nastaa kokeilla jalka “rättejä”, eli villakappaleita jalkaan käärittynä tyyliin Bockstenin suosta löydetty mies.

Mutta varsinkin jos seisoo paljon paikoillaan, alkaa kylmä helposti nipistellä varpaita kenkien ohuiden nahkapohjien läpi. Silloin puiset patiinit paksuine pohjineen tuovat sitä kaivattua eristystä! Varoituksen sana patiineista – talvella niiden kanssa pitää olla varovainen, sillä lunta keräävät puupohjat ovat pahimmillaan älyttömän liukkaat!

Entä siinä välissä?

Uusi lämmin mekko / new warm dress

Uusi lämmin mekko / new warm dress

Vaikka hyvällä hupulla ja lämpimillä jalkatamineilla pääsee pitkälle, on silläkin väliä mitä väliin pukee. Niitä erittäin kylmiä kelejä varten puen lisäkerroksena joko viitan tai yhden paksun päällysmekon lisää. Viitasta on kuitenkin sanottava, että se ei juuri lämmitä, koska sen alle pääsee helposti kylmää ilmaa. Vaikka se olikin naisille se yleisin kuvattu tai mainittu päällysvaate, minulla on viitta oikeastaan vain siksi, että se kuuluu hienon naisen muodikkaaseen asukokonaisuuteen. Jos jotain pitää tehdä ulkosalla, on se ylimääräinen mekkokerros paljon lämmittävämpi.

Jalkojen lisäksi myös kädet kannattaa pitää lämpimänä. Siihen käyvät mainiosti neulakintaat.

Keskiaikaisen talvipukeutumisen ärsyttävin juttu on helmoihin tarttuva lumi. Helmat tuoksuvat sulaessaan viettelevästi märälle lampaalle, eikä mikään herätä aamulla kuin huussireissulla kannikkaan läpsähtävä lumen ja jään kuorruttama helma.

Helmojen lumisuutta voi yrittää vähentää nostamalla helmoja vyön avulla makkaraksi vyötärölle. Toisaalta helmoja ei voi nostaa kovinkaan paljoa. Juuri pitkien helmojen eristävä vaikutus mahdollistaa sen, että helmojen alla pysyy lämpö ja lumessa voi tosiaan keskiaikaseikkailla ilman niitä pitkiä kalsareita tai muita nykyajan mukavuuksia. (Ilmeisen syyn vuoksi pitkiksien välttely liittyy siihen, että yhdistelmä huussi + 10 metriä lumista helmaa ylös + pitkisten kanssa rehaaminen = aargh)

Aluspukeutumisessa kannattaa varsinkin talvella kiinnittää huomio siihen, ettei alimmainen pellavamekko ole niin pitkä, että se laahaisi maata, sillä pellava imee kosteutta helmasta ylös hullun lailla.  Alimman mekon mukava pituus on siksi puolessa pohkeessa tai siitäkin ylempänä.

Jos haluatte lukea lisää talvipukeutumisesta, kurkatkaa tämä mainio artikkeli Albrechts Bössorien sivuilta. 

Miten sinä selviät pakkasista tai muista äärimmäisistä sääoloista? Onko hyviä vinkkejä jaettavaksi?

 

***

It’s winter again! Cold and snowy, which inspires todays post about how I deal with winter in the Middle Ages.

The set of clothing stays much the same throughout the year. During the wintertime, I wear the same linen shirt, woolen dress and woolen overdress. What really matters in keeping me warm is what I wear on my head and my feet.

On my head

A head left uncovered can make you cold quickly. In the wintertime I wear the same veils as in the summer, but those layers being linen or hemp don’t really help a lot with the cold. This is why you need a warm hood. Made out of wool, lined with wool or perhaps the warmest of all, fur. It is a hat, a scarf and a little cape all in one! If the cape is cut so that it reaches over the shoulders, it stands in for a jacket really well. Only when it gets really cold (around -20C) you start feeling a need for something else to keep you warm.

As you can see, I have a hat – and women did wear those too – but for me, a hood is just so much better.

On my feet

The cold also creeps up from below, so it is best to avoid cold feet. In the winter (actually also when it is wet and miserable during other months) I wear woolen kneelenght hose, needlebound socks and leather turnshoes which I have oiled/waxed well. Medieval winter shoes are bootlike ones that cover the ankles, but as well as using those, I often go for a regular pair of lowcut turnshoes that are just slightly too big – which means I can fit in a lot of layers: hose (sometimes double hose!) and socks. Someday I think it would be cool to experiment with footwraps made of wool scraps ala Bocksten man.

However, especially if you are not doing anything particularly active and need to stand still, the cold still gets to you. This is because medieval leather shoes have those thin leather soles. This is why I like to wear wooden pattens: they provide the extra insulation. I wouldn’t go on a hike with those on though: pattens that have snow stuck on the soles are super super slippery and quite tricky to walk in.

What about in between?

Keeping your head and feet warm gets you a long way, but come those really cold temperatures, it is good to be able to add something on even between your head and your toes. I usually go for an extra layer – another overdress, preferably a loose one made of thick wool, lined in wool. I do have cloaks too, but they are really not that much use. It is hard to do anything active in them, the cold creeps in when they flap open… sigh. The only reason I have a cloak is because they are fashionable! If I need to do stuff besides look good (hahahaa) I ditch the cloak and grab another dress.

On my hands: wool needlebound mittens. Nothing beats them.

And finally, the most aggravating thing about dealing with winter in the middle ages: snow on hems! When the snow melts, you smell like a wet sheep. And there is nothing, nothing that quite wakes you up like a piece of snowy and frozen wool that slaps you in the buttock when you visit the outhouse in the morning.

Depending on how much snow there is, there is not much you can do about it. You can hike up hems with your belt (so you get an attractive wool roll on your waist) – but you can do that only so much, because the long hems keep out the draft and  provide the insulation that keep you warm under the hems . So you don’t need to go for long johns or thermal underwear. Because, besidest the obvious reasons you want to not wear thermals, try outhouse+hoisting 10 meters of wet wool hems + lacking third arm to deal with thermals = aaaargh.

When it comes to medieval undies, I find that it is extra important in the winter to keep your shirt/shift so short that it doesn’t catch on any snow (I like mine about calf-lenght). This is because linen sucks up moisture and sends it upwards for a cool and damp experience, almost like nothing else.

How about you dear reader? Any tips on how to deal with extreme weather? 

Keskiaikainen äitiyspukeutuminen / Medieval maternity wear

20130829-103652.jpg

Taaperrus jättimasun kanssa alkaa olla kohta ohi (JEEE!), joten on sopiva hetki arvioida odottamista keskiajan vaatteissa.

Alusta asti oli aika selvää etten tekisi mitään varsinaisia odotusvaatteita, vaan tekisin samoin kuin monet muut harrastajat ennen minua: antaisin mekkojen näyttää muuntautumiskykynsä. Hyvin tehtyjen keskiaikavaatteiden pitäisikin joustaa – olihan raskaana oleminen silloin naisten elämässä yleisempää kuin nyt.

Keskiajalla ei tunnu olleen tapana tehdä erillisiä odotusvaatteita, vaan naisten vaatteet leikattiin lähtökohtaisesti niin, että niissä oli varaa mahan kasvulle. Tämä näkyy mm. Grönlannin löydöissä: miesten ja naisten vaatteiden leikkaus on hyvin samankaltaista, mutta naisten mekoiksi tunnistetuissa on etukiila nostettu miesten mekkoja korkeammalle, jossa se antaa enemmän tilaa mahan kasvulle.

Myös kirjoitetuissa lähteissä äitiysvaatteet eivät erottaudu. Lasten saaminen ei suinkaan ole näkymätöntä – uusia vaatteita tehdään kyllä paremmissa piireissä erikseen kirkotuksiin ja kasteisiin. Ainoa löytämäni mahdollinen maininta äitiysvaatteesta on Baijerin Isabellalle vuonna 1388 tehty kokonaan alas napitettu päällysmekko, josta mainitaan että se tehtiin hänen raskautensa aikana. Tehtiinkö se erikseen käytettäväksi ainoastaan raskauden aikana, sitä ei voi tietää. Vastaavia mekkoja näkyy myös kuvissa ei raskaana olevien naisten käytössä.

Jos arvioin omaa kokemustani, vaatteet toimivat ja mahtuivat erittäin hyvin muotojen muuttumisesta huolimatta. Selvisin kaikesta nostelemalla helmaa ja vyötä ylemmäksi. Helman nostaminen vaikutti mekon istuvuuteen kaula-aukon ja hartioiden suhteen, mutta ei niin että se olisi haitannut käyttöä. Tarvittaessa löysäsin myös hieman nyöritystä. Toisaalta, jokainen odottaja on erilainen. Minulla on ollut siitä kiva raskaus, että jättimahaa lukuunottamatta loput minusta on pysynyt aika lailla ennallaan.

Valitsin käyttööni päällysmekon löysimmästä päästä. Kaikista pinkeimpien mekkojen käyttö tuntui ajatuksena hieman ahdistavalta, vaikka en tiedä olisiko se sitä ollut. Lisäksi mahakkain odotusaika sijoittui “ihanasti” kuumaan kesään, joten päällysmekkoja en liiemmin pystynyt käyttämään. Kuumuuden sietäminen olikin ehdottomasti hankalinta keskiaikapukeutumisessa.

Raskaana ollessa on kuuma tavalla, jota kaltaiseni vilukissa ei olisi aikaisemmin voinut edes kuvitella. Koko lämmönsietokyky lentää suoraan ikkunasta ulos. Normaalisti mukava pellava-aluspaita ja ohuehko villamekko + vilpoisat hunnut tuntuivat läkähdyttävän kuumalta. Eikä kuumuus ollut pelkkää kuumuutta, vaan kuumuudella oli kivulias sivuvaikutus: rannekanavaoireet (=sietämättömät hermosäryt käsissä) mikä – kaikista pahinta – esti käytännössä ompelemisen! En tiedä, miten keskiajalla näistä haasteista selvittiin.

Mutta kaikesta huolimatta sain otettua muutaman kuvan tähän kuvasarjaan,  jossa näette mekot käytössä eri kuukausina.

*****

I’m almost done with waddling about with the gigantic tummy (YAAAYYYYY!) so I thought I’d take a moment to share my experiences of medieval clothing as maternity wear.

Early on, I decided not to make any new clothes for pregnancy, but instead just wear and adjust my normal dresses like so many before me had done.  It was also a fun test to put my clothes though – to see if they had the adaptability that medieval clothes should have. After all, pregnancy was a much more common occurrence then.

Much related to that, it seems that maternity clothes (as in clothes made to be worn exclusively when pregnant) weren’t a medieval thing. Instead: the general cut of women’s clothing adapted to pregnancy. An interesting example of this comes from the Greenland finds. While the dresses are almost unisex in cut, a distinctive sign is in setting the front gore in women’s dresses somewhat higher. This placement allows for expanding tummies.

Maternity wear seems to be a pretty uncommon occurrence in written sources as well. Childbirth shows up in texts as new clothes made for churchings and christenings in wealthier circles of society, but the only mention of maternity I have happened to come across is a buttoned up surcoat made for Isabella of Bavaria during her pregnancy in 1388. But it is not known if it was made for her because of the pregnancy and did she use it only during it, since similar buttoned up dresses are seen in contemporary miniatures, worn by women who are not pregnant.

Evaluating my own experience, the dresses did just what they should. They have fit me well all the way. I only had to hike up my hems, lift my belt and at times loosen the lacing a bit. This had a small effect on the fit of the shoulders and neckline, but nothing too dramatic. But then again: everyone is different. I have been fortunate in the sense that besides humongo-tummy, the rest of me has stayed pretty much the same.

I’ve overdresses I have worn have been of the looser kind. I haven’t been very motivated to try on the tightest ones, so I don’t know how that would have worked. And since most of the months I have spent visibly pregnant have been “wonderfully” in the summer, I haven’t really been able to use surcots that much at all. This brings me to my biggest challenge of medievalist maternity.

Feeling too warm or hot when pregnant is something so overwhelmingly different that I don’t think I could have imagined what it was like before. I am the kind of person who is usually always cold. But now, it has been like my inner thermostat has flewn out of the window and a very warm and sunny summer hasn’t really helped. I’m normally quite ok in a linen undershirt and a wool dress + cooling veils and wimples. But this summer, not so much. Worst part is that getting too warm resulted in carpal tunnel syndrome (=whopping amazing nerve pain in my hands) which had the tragic consequence of keeping me from sewing almost all summer. How medieval women dealt with this, I have no idea.

But despite some hardship, here is a series of pictures of the same clothes in different situations:

 

20130829-102410.jpg

 

Muistinvirkistyksenä mekot ns. normaalimoodissa. / The dresses on a “normal” me.

20130829-102319.jpg

Aluspaitamekko, mekko ja päällysmekko about neljännellä kuulla. / Underdress/shirt, dress and overdress at about 4 months.

20130829-102334.jpg

 

Kuudennella kuulla / At six months

20130829-102347.jpg

Turun keskiaikamarkkinat noin seitsemännellä kuulla, masu melkein näkymätön essun kanssa.

Turku Medieval market at about 7 months, tummy cunningly tucked away behind my apron.

 

20130829-102548.jpg

Kahdeksannella kuulla. Eikä se tästä ole enää ihan hirveesti kasvanut.

Eight months. And it is still about the same.

Spiraalinyöritysvinkkejä / Spiral lacing tips

Kuva Kesäheikin markkinoilta, kuvan otti Jouko Lahti

Nyöritys tuntuu olevan keskiaikablogeissa pinnalla. Mikäs siinä, spiraalinyörityksen ilosanomaa kelpaa jakaa. Se on nyöritysvaihtoehdoista keskiaikaisin ja kunhan malttaa tehdä nyörinreikärivistöstään riittävän tiheän , sillä saa suljettua mekkonsa tiiviisti vaikka minkälaisten vartalonmuotojen ylle.

Siltä varalta jos ette ole niitä huomanneet, vinkkaan pariin mainioon bloggaukseen aiheesta (molemmissa blogeissa on ihan huippukamaa, kannattaa syventyä):

Cotte Simplen artikkelissa kiinnitetään huomio myös tärkeään niksiin, jolla saa nyörityksen (ylä)reunan istumaan tasaisesti. Nyörityksen ensimmäinen ja viimeinen reikäpari kannattaa asettaa kohdilleen, vaikka spiraalinyörityksessä muuten reikäparin reiät asetetaan nimenomaan erilleen toisistaan. Tämä näkyy selkeästi kirjoituksessa esimerkkinä käytetyistä kahdesta hautamuistomerkistä, Katherine Mortimerin ja Philippa Hainaultin  patsaissa. Molemmat  ovat ihan mielettömiä sekä tyyliltään että yksityiskohtaisuudeltaan! Katherinea katsomaan on kyllä joskus erikseen matkustettava. Philippa olisi ollut mahdollista nähdä viimeksi Lontoossa, mutta sain ihme pihiyskohtauksen Westminster Abbeyn tyyriin sisäänpääsymaksun takia.  Jätin menemättä. Nyt harmittaa. (Lontoossa tehdyillä tarpeellisilla hankinnoilla lähdekirjastoon saattoi olla joku osansa tässä.)

Viimeksimainitulta eli Philippalta olen omaksunut käyttöön tavan viimeistellä soljella spiraalinyöritys. Patsaassa näkyy, hieman heikosti mutta kuitenkin, pyöreä muoto aivan nyörityksen yläpäässä.

philippa_solki

 

Ajattelin, että se voisi hyvin olla solki. Kokeilin sitä omaan mekkooni (ks. iso kuva yllä), enkä ole sen jälkeen kylillä heilunut ilman tätä strategista solkea. Pujotan siis soljen kielen nyörityksen kahden viimeisen, siis niiden kohdillaan olevien reikien läpi. Se auttaa pitämään nyörityksen yläreunan siististi tasoissa ja kiinni, eikä nyöritysnyöriä tarvitse solmia kovinkaan ihmeelliselle solmulle.

ps. Sivupalkista ehkä huomasitte, mutta olen laittanut Neulakon materiaaleille cc- eli Creative Commons-lisenssin, koska aina välillä kysytään aineistojen käytöstä. Periaate on hyvin simppeli: saa käyttää ja muokata epäkaupallisiin tarkoituksiin, mutta lähde mainiten. Muunlaisesta käytöstä kannattaa tiedustella neulakko@iki.fi, löytyy varmaankin sopiva järjestely.

***

Spiral lacing seems to be sort of trending among my favourite blogs. And why not promote the most medieval way of lacing, which helps adjust dresses to all sorts of bodies, granted you are patient enough to set the lacing holes tightly enough.

Here are the blogs with the articles worth reading:

Cotte Simple points to an important trick on how to make the top edge of the lacing sit evenly – by placing the top holes evenly (and the 2 bottom ones, for that matter), whereas you off-set all the other lacing holes, to put the spiral in your spiral lacing. This technigue is very evident in the ever-inspiring effigies of Katherine Mortimerin and  Philippa of Hainault. I look at those two so often. I want to go see Katherine in real life sometime! Philippa I could have visited the last time I was in London, but the pricey entrance to Westminster Abbey gave me a sudden bout of scrooginess and I didn’t go. Which I now regret. Mental note: don’t spend all your money in London bookstores. (<-hah, as if)

Anyway, Philippa has inspired a way to finish off a spiral lacing. If you look at the picture above, you can see a round shape near the top of the lacing. I thought it does look like a brooch, so I tried wearing mine that way. Turns out it is wonderfully practical, and I have rarely been seen out and about without a brooch right there. I push the tongue of my brooch though the evenly set holes at the top. It keeps the neckline even and keeps it from pulling open. And there is much less need for a complicated knot to keep the lacing hole in place!

ps. In the sidebar, as you may have noticed, I have given my material a cc- aka a Creative Commons licence, since people have been asking about using my stuff. (In stuff like computer games! Can you imagine? :D) And as you can see in the licence, feel free to use and modify my materials for non-commercial use, but please remember to credit me or Neulakko as the source. If you want to use it for commercial purposes, contact me at neulakko@iki.fi, and we’ll work something out.

Olisinpa Visbyssä / I wish I was in Wisby

IMG_2514

Tällä viikolla kaikki, siis KAIKKI, niiden mummo ja pikkuserkku ovat Visbyn keskiaikaviikoilla, joissa juhlitaan keskiaikaviikkojen 30-vuotista taivalta ja elävöitetään Visbyn taistelua. Paitsi siis tietenkin minä, koska en enää oikein ole matkustuskunnossa.

Visby on ihana paikka. Ja keskiaikaviikolla ruusujen ja raunioiden kaupunki on parhaimmillaan. Onneksi meillä oli ilo käydä Mervin kanssa keskiaikaviikoilla viimeksi vuosi sitten. Ajattelin, että tällä viikolla on sopiva hetki haikailla Visbyyn lomakuvien merkeissä ja juoda loppuun viimeiset Ringmursblandning-teet Kränkusta.

Alla kuvakavalkadi, klikkaamalla isommaksi. Jos näyt jossain kuvassa tahtomattasi, pistä viestiä niin poistan.

****

This week everyone, including everyone’s grandmother and their second cousin is in Visby, where they are celebrating the 30th annual Medieval week and re-enacting the battle of Wisby. Well everyone except me, who is not allowed to travel that far anymore.

I love Wisby. And during medieval week, the city of roses and ruins is probably at it’s best. Thankfully it hasn’t been that long since my last visit. It was only last summer that I got to visit with Mervi. So I would like to invite you to my pity party and look at some pictures from last year. So sit back while I sip on my last Ringmursblandning-tea from Kränku.

All pics open into larger versions. Also, if you are pictured in a photo and do not want to be, let me know and I will take the pic down!

 

IMG_2346

 Visbyssä on ihan uskomattoman kaunista. Ja hyvällä säällä voi pötkotellä rannan sileäksi hioutuneilla kivillä.

Wisby is incredibly beautiful. And when the weather is good, you can chill out on the smooth stones on the beach.

 

 

IMG_2393

 

Gotlands Fornsal on todella hieno museo, jonka laaja näyttely kattaa muutakin kuin keskiajan. Mutta tällä kertaa keskityimme keskiaikanäyttelyyn. Viime vuonna museossa oli Visbyn taistelua kuvaava näyttely, joka oli näyttelyteknisesti hieno. Se onnistui jotenkin välittämään tavallista näyttelyä paremmin tunteen siitä, mitä tuollainen taistelu merkitsi koko yhteisölle.

Gotlands Fornsal is a really fine museum, the exhibition shows a ton of really interesting medieval things AND also covers other eras of the history of the island. Lasty year the museum had a really good exhibit on the Battle of Wisby, and it managed to convey the feeling of what such a battle meant for the society as a whole, instead of just portraying the battle.

  IMG_2427

Fornsaletissa on esillä samanlainen puolikuu, joka löydettiin Espoosta kaivauksilta.

Fornsalet has a crescent that is very similar to one excavated from Espoo just close to where I live. Fascinating!

IMG_2422

Värttinänkehriä!

Spindle whorls!

IMG_2402

Kaksipuolisia luukampoja!

Two-sided bone combs!

 IMG_2398

Ruukkuja, kannuja, oluthanoja ja kolmijalkapata.

Jugs, beer taps, tripod.

IMG_2414

Kynttilänjalka, jossa valonkantajana oli erittäin muodikas mies.

A candleholder, with a very fashionable man holding the candles.

IMG_2449

IMG_2446

Fornsalenissa on myös hieno kauppamiehen huone, jossa voi pöljäillä kameralle. :)

Fornsalen also has this merchant’s office where you can fool around with a camera. :)

IMG_2361

Kaupungilla törmää ihmeellisen kauniisiin kukkiin.

Incredible flowers about town.

IMG_3907

Joskus sää voi olla tälläinen, mutta hyvä varustelu auttaa. Patiinit ovat mahtavuutta kun sade on muuttanut markkinat mutavelliksi.

Sometimes the weather can be like this. Pattens are the best thing ever when the rain has turned the market into a mudslide.

IMG_2391

Meillä oli viime vuonna pressikortit, joilla päästiin tutustumaan keskiaikaviikon laajaan tarjontaan. Tässä nautin ansaittua olusta Kapitelhusgårdenin pihalla. Se on yksi parhaista hengailupaikoista keskiaikaviikolla. Ravintolan ja baarin lisäksi tarjolla on mainioita ja  tasokkaita myyjiä sekä kiinnostavia luentoja ja kursseja!

Last yearwe had press cards, which allowed us access to a lot of really interesting places. Here I am in Kapitelhusgården, which is one of my definitive favourite hangouts during medieval week. It is a bar and a medieval restaurant, but the yard also has some of the bestmarket stalls and they also host a wide variety of interesting lectures and classes during the week.

IMG_2302

Historiallista pukeutumista käsittelevällä luennolla historiallisessa miljöössä!

Historical surroundings for a brilliant lecture on medieval dress!

IMG_2326

Markkinoilla shoppailu on oma osansa elämystä. Kojuja on paljon ja valikoima on vaihtelevaa. Vinkkini on kierrellä ja penkoa ja olla ronkeli sekä jututtaa rohkeasti myyjiä. Kuvassa Historiska rumin koju.

Shopping at the market is of course really important. There are a lot of vendors and there is some wiiide variety in the offer. My tip is to take a look at everything, dig around, be picky and bravely talk to the vendors to ask about the product. Here we are shopping at Historiska rum.

IMG_4091

Niin voi päätyä onnelliseksi uusien kenkien omistajaksi. Prosessi edellytti runsaasti ruotsin puhumista, juoksentelua ympäriinsä, soittelua ihme numeroihin mutta päätyi lopulta aivan mahtaviin varsikenkiin. Mitä ei tekisi mahtavien kenkien takia?

A lengthy shopping process can lead to epic shoes. it took alot of speaking Swedish, talking to vendors, asking for directions, calling odd numbers but HEY – it resulted in really really nice shoes! What would one not do for really nice shoe?

IMG_2328

Peili! Pöljä ilme ja kamera!

Mirror, goofy face and a camera!IMG_2487

Markkina-alueen sydämessa on tori, jossa voi seurata erilaisia esityksiä. Tässä taitaa olla narriryhmä Trix.

At the heart of the market is an area where you can see all sorts of performances. This I think is Trix.

  IMG_2540

Yksi klassikko on isot hevosturnajaiset, jonne pääsimme kunniavieraskatsomoon Åsan ja Martinin kanssa!

One classic is the big horse tournament, and we got into the same audience with all the honorary guests with Åsa and Martin!

IMG_2548

Parasta oli kun Mervi hevosten ystävänä pääsi tapaamaan turnajaisten hienoimman hepan ja oli megaonnellinen.

The best thing was when Mervi (who loves horses) got to meet the finest horse in the show and was megahappy!

IMG_4181

Kaupunginmuurin ulkopuolella on keskiaikaleiri.

Just outside the city wall is the medieval camping area.

IMG_4179

Aina parasta on kuitenkin kamut! Uudet ja vanhat!

The best thing is always pals! Old and new!

IMG_4187

Ja tunnelma!

And the atmosphere!

Kesä-Heikin keskiaikamarkkinat / First market of the season

20130615-170638.jpg
Eilen kävin ensimmäisillä pyhtääläisillä keskiaikamarkkinoilla eli Kesä-Heikin markkinoilla.

Pyhtään lähellä kasvaneena olen pitkään ihmetellytkin, ettei Pyhtäällä ole juuri korostettu sen keskijalle ulottuvaa historiaa. Pyhtäällä on hieno 1460-luvulta peräisin oleva Pyhälle Henrikille omistettu kivikirkko. Seurakunnan historia ulottuu 1380-luvulle.

Yksipäiväiset markkinat oheistapahtumineen järjestettiin kivikirkon kupeessa. Sää suosi, tunnelma oli mukava ja kävijöitä riitti. Rapsuttelin mukavaa lammasta. Ei voi kuin toivoa, että markkinat saavat jatkoa!

Yesterday I started the market season at Pyhtää. Growing up close to Pyhtää, I had often wondered why they never made more of a fuss about their medieval history. The parish dates back to 1380 and the beautiful stone church, which is dedicated to St. Henry, is from 1460.

The one day market event was organised by the church and was really pleasant. The weather was nice and there were plenty of visitors. I made friends with a nice sheep. I cannot help but hope there will be a market again next year!

20130615-170716.jpg
Iloinen Joutsenkin oli edustettuna markkinoilla. Ja mikä parasta, saatavilla oli Mervi Pasasen ja Maikki Kariston uutta lautanauhakirjaa Omenaisia ja Revonneniä-Suomalaisia lautanauhoja. Olen saanut seurata kirjan valmistumista ja siksi olen sitä ennalta hehkuttanutkin. Mutta valmis kirja on aina hienoa saada hyppysiin. Kirjan kirjoittajat ovat molemmat mainioita ja kärsivällisiä opettajia, joten ohjeet ovat erityisen selkeät. Kauniit ja informatiiviset kuvat (nauhat lähikuvissa molemmin puolin!) ovat ilahduttava ja tarpeellinen lisä ohjeisiin. Kirjaa saa tilata Salakirjoilta ja lisää on tulossa myyntiin Turun keskiaikamarkkinoille!

Merry Swan was also present at the market. My best purchase the brand new, hot off the press-copy of Appelsies and Fox-noses – Finnish tablet woven bands, Mervi Pasanen and Maikki Karisto’s new tablet weaving pattern book. It is bilingual, in Finnish and English. Now I have had the privilege of following the making of the book, which is why I have been happy to promote it also pre-publishing, but there is just something about having the actual book finally in your hands. What I like best is that because it is written by patient and good teachers, the instructions are clear. And the bands are beautiful, pictured in closeups from front and back! You can get yours her e at Salakirjat ! http://www.salakirjat.net/product/74/applesies-and-fox-noses—finnish-tabletwoven-bands (I’m writing this on a mobile device and that link will just not link properly…)

20130615-170731.jpg
Lautanauhakirjailija Mervi (tuttu Hibernaatiopesäkkeestä) kirjoittamassa omistuskirjoituksia.

Tablet-weaving guru and author Mervi signing books!

20130615-170752.jpg
Kirkossa on paljastettu kalkin alta keskiaikaisia seinämaalauksia, joista vaikuttavin on kuusimetrinen jeesuslasta kantava p. Kristoforos.

The church has some medieval wall paintings dug up from under being once painted over. The huge six meters tall st. Kristoforos is pretty impressive!

20130615-170846.jpg
Holvien köynnökset ovat aina kauniita. Kirkossa oli hypnoottisen harras tunnelma, kun vierailuni aikaan siellä esitettiin gregoriaanista kirkkolaulua joka nousi köynnöksiin asti.

The hig vaulted ceilings are beautiful. During our visit there was beautiful live gregorian music so the atmosphere was practically hypnotic compared to the bustle of the market outside.

20130615-171021.jpg
Markkina-asuna oli röyhelöhunnulla asustettu korjailtu mekko. Ilman pellavaa se oli paljon kepeämpi! Tässä kuvassa on Visby-tunnelmaa, mutta samalla vihje siitä miksi en kuitenkaan tänä syksynä pääse Battle of Wisbyseen vaikka kyllä mieli tekisi. Syksyllä on odotettavissa muuta puuhaa.

My market outfit was my repaired old dress accesorised with a frilled veil. The dress is much lighter and nicer without the heavy hem! This picture looks a lot like Wisby, but it includes a clue about why I will not be making it to Battle Wisby. I will be busy with other stuff this fall.

20130615-171320.jpg
Mikäli jäi epäselväksi, tässä vielä lähikuva. Keskiaikavaatteet ovat mahtavia, sillä niihin tosiaan mahtuu mainiosti mukaan salamatkustaja eikä tarvetta äitiysvaatteille ole.

Here’s a closeup in case someone missed it. Medieval clothes are great in accommodating an extra person. Really no need for maternity clothes at all!

Ei mitään vanhaa päällepantavaa! / I’ve nothing old to wear!

20130505-195131.jpg

Keskiajan kenkiä harrastava kamuni tutkailee mielellään sitä, miten kanssaelävöittäjien kääntökengät ovat käytössä kuluneet ja vertaa kulumia aitojen keskiaikaisten kenkien kulumiin.

Myös kangas kantaa käytön jäljet ja kertoo vaatteen tarinaa. Joskus kuluminen tai varsinkin sen puute voi paljastaa yllätyksiä, kuten sen, ettei vaate ollut ihmisen käytössä vaan patsaan päällä, kuten kävi Turun tuomiokirkon mekon miehustan kanssa.

Mekkoa korjaillessa olen hauskasti huomannut kulutuksen merkit juuri aidoissa paikoissa. Hyvä! Kenkiä tutkineella kaverillani oli nimittäin teoria, että ennallistus on onnistunut, kun kulutus näkyy samalla tapaa kuin keskiaikaisissa vastineissa.

Mekko on kulunut kainaloiden ja maata viistävän helman lisäksi mm. kiillojen kärjistä (niinkuin siitä kohtaa paikattu Moyn mekko) ja vyötäröltä, jossa vyön käyttö mekon päällä on jättänyt selvän jäljen (kuten Bockstenin tunikassa). Kiinnityksissä on kulumaa nyöritysreikien kohdalla siinä, missä nyöri kulkee ja nappien kannoissa on löystymää (vrt Lontoon nappi- ja nyörinreikäkappaleet).

Korjaillessani olen miettinyt kulutusta ja vaatteiden käyttöä. Tämä mekko on vaatteistani varmaankin käytetyin ja kulunein. Se oli kuitenkin intensiivisessä tapahtumakäytössä vain noin kaksi vuotta, mistä tulee arviolta parhaimmillaankin 60 päivää käyttöä.

Keskiajan arjen mittapuulla vaate on siis edelleen uusi.

Se pistää miettimään.

Harrastamiseni ytimessä on jatkuva kilvoittelu itseni kanssa: tavoitteenani on antaa olemuksellani mahdollisimman aikakautinen kuva siitä, miltä keskiajan asukokonaisuus olisi näyttänyt. Eikä keskiajalla jatkuvasti kuljettu uusissa vaatteissa.

Suurella osalla ihmisistä ei ollut edes yhtä suurta vaatevarastoa kuin monella elävöittäjällä nykyään on. Vaatteet käytettiin loppuun huolella: niitä parsittiin, muodistettiin, annettiin palvelijoille, myytiin käytettyinä ja jätettiin perinnöksi.

Oikeasti yksi siisteimmistä vaatejutuista vähään aikaan oli Albrechtsin yhden miesväen edustajan (en muista kenen) parsitun mekon tarina: taisteluhaverissa vaatteelle oli roiskunut verta, joka oli kuivunut sijoilleen, kunnes yön aikana avulias jyrsijä oli käynyt nakertamassa vaatteesta vain ja ainoastaan veriset kohdat pois. Nykyisellään vaate on taidokkaasti parsittu jyrsittyjen kohtien kohdalla.

Vaatteita pitäisi siis ilolla käyttää pitkään ja hartaasti (vaikka niille tapahtuisikin jotain ällöä), siis mikäli haluaa näyttää oikealta keskiajan ihmiseltä eikä hyvin puetulta nukelta museossa.

Miksi se sitten on niin vaikeaa?

1) Vaatteiden tekeminen on lystiä! Ja on hulppeaa tallustella uusi mekko päällä pitosaliin, myönnetään. Ja uudet vaatteet ovat edellisiä paremmin tehtyjä. Ainakin minulla kesti pitkään ennenkuin sain aikaan mekon, johon olin niin tyytyväinen, että ilomielin kulutin sitä vuositolkulla.

2) On olemassa kummallista painetta käyttää upouusia vaatteita. En tarkoita, että kulkisin vastedes likaisissa ja rikkinäisissä ryysyissä kuten huonon historiallisen elokuvan ekstra – olihan keskiajalla kunnia-asia että vaatteet olivat siistit (eli siis parsitut, suhteellisen puhtaat ja säädylliset vaikkakin vanhat). Mutta semmoinen, että esimerkiksi kerran kilpailussa vaatteeni sai miinuspisteitä siitä että sitä oli käytetty, on kyllä aivan hassua. Kyse on, tavallaan, keskiaikaisen ja modernin estetiikan yhteentörmäyksestä. Vain uusi on nykyään kaunista.

3) Elämme historiallisesti kummallista kertakäyttömuodin aikaa ja olemme tottuneet siihen, että aina pitäisi olla jotain uutta päällepantavaa. Varsinkin kun tapahtuu jotain kivaa tai tärkeää. Oikeasti, historianelävöittäjät usein ennen tapahtumia stressaavat siitä, ettei ole mitään uutta päällepantavaa! Vaikka sen pitäisi melkein olla päinvastoin!

Sehän olisi…aika vapauttavaa, eikö?

****
A friend who is into medieval footwear likes to observe how our reproduction shoes wear and tear with use, comparing that to the wear patterns on extant medieval shoes.

Wear patterns are also visible on clothing. They tell us the story of how the item was or wasn’t worn. Sometimes the lack of wear can be a most telling thing – like in the case of the dress piece from Turku cathedral which turned out to have been worn by a statue instead of a person.

Repairing and readjusting my old dress has led to delightful observations of wear in just the the proper places. Great! My friend with the inclination towards shoes had this theory, that a good reproduction wears in the same places as the extant originals.

Besides the obvious hem and armpits, the dress is worn at the tips of the gores (think where the Moy bog gown was patched) and at the waist, where I have worn a belt and it shows (just like, say, on the Bocksten tunic). Also the closures, button stalks and innner edge of lacing holes (think London finds) show wear.

I’ve been thinking a lot about wear and the use of clothing, kind of carrying on from my previous post. The red dress is probably my most used and worn dress. However, it had only a maximum of two years of heavy event use, which adds up to only about 60 days of active wear.

So on the terms of medieval everyday life and consumption, the dress is still brand new.

That really makes me think. (<- insert minicrisis here)

The hard core of my hobby is a personal quest to strive towards giving a portrayal that would be as authentic as possible. And medieval people did NOT constantly parade around in brand new clothing!

Facing the facts: most medieval people didn’t have such an extensive wardrobe as many living history folks these days do. Clothing was well worn and worn out, changed, recycled, mended, sold, given to servants and bequeathed as we well know.

Actually one of the coolest clothing – related stories in a while was the story of how one of the men (can’t remember who) from Albrechts bössör had bled on his tunic and during the night a helpful rodent found his clothes and neatly chewed off the bloody spots. Now the tunic has these holes neatly mended.

And the moral of the story is that you should mend and wear your clothes with pride and joy (regardless of icky stuff happening) – that is if you want to look like a real medieval person instead of a well dressed exhibition dummy in a museum.

Then why is it so hard?

1) Making clothes is fun! And the feeling of showing off something new is great. Also, clothes tend to improve as you make more of them. For me at least it took several years tolearn how to make a dress that I was happy enough with to let it age with wear.

2 ) There is this odd pressure to keep making new things even if you don’t really need them. Now I’m not proclaiming that from now on I will lurk about on dirty broken old clothing like an extra from a bad historical movie, since the medieval sensibility also dictates that to be proper you should still keep tidy and your clothes mended, even if they were old. But just sayin’ that things like having points deduced in a competition just because the dress you entered had been worn is downright silly if you think about what went on historically. But it is all a matter of medieval and modern sensibilities and aesthetics clashing I think. Nowadays we are inclined to think that only new stuff is pretty.

3) We live in historically unusual times of abundant consumption, cheap stuff and throwaway fashion. We are used to have something new to wear, especially when something fun or important happens. Really, living history folks do worry about having nothing new to wear, when the problem should actually be the opposite!

And that thought is sort of… liberating, isn’t it?