Villahuntu / D-shaped wool veil

Villainen huntu pääsi Hiidenhirvenhiihdossa tosi koetukselle olosuhteissa joissa se on ehkä parhaimmillaan. Sää oli märkä ja kolea. Sellainen keli, jossa  tavallinen pellavahuntu imisi itseensä ilmasta kaiken kylmyyden ja kosteuden jonka suinkin saisi. Villahuntu ei ollut vedenpitävä, mutta se oli kuiva ja yllättävän lämmin.

Tässä tiivis vertailu pellava vs. villa huntumateriaalina (1300-luku)

Villa 

+ pysyy lämpimänä ja kuivana kostealla kelillä

+ helppo matkahuntu: ei mene tuhannen kurttuun laukussa tai hupun sisällä ja suoristuu omia aikojaan

+ lika irtoaa aika helposti vain harjaamalla (esim väriliitu irtosi tästä hunnusta ilman pesua)

+ ei juuri kaipaa silittämistä

– peseminen hankalampaa

– pukiessa huntuun ei saa siistejä taitoksia (tämän voi huomioida ommellessa, ks. alla)

– tämä villa oli purkautuvaista, varsinkin pyöreää reunaa ommellessa pitää olla pyhimyksen hermot

– historiallisuus? – hyvin ohuita villakankaita on valmistettu, joten soveltuvaa samankaltaista materiaalia oli saatavilla, mutta onko sitä käytetty huntuna? En ole tähän mennessä onnistunut löytämään mainintaa villasta valmistetuista hunnuista (jos joku on, saa kertoa!)

Pellava

+ takuuvarmasti historiallisesti oikea vaihtoehto, pellava on monessa kielessä antanut nimenkin naisten päähineille – esim ruotsiksi huvudlin

+ voi taitella vaikka millä tavalla särmästi

+ voi pestä (kannattaa pestä oikein)

+ näistä mukavampi ommeltava, mutta se on makuasia. Palttinasidoksinen pellava ei ainakaan kokemuksen mukaan purkaudu hullun lailla.

– nihkeä kylmällä ja kostealla kelillä, imee kosteutta itseensä

– menee helposti ruttuun esim hupun sisällä varsinkin vähän kosteana.

Kuten kuvista huomaa, ulkonäön puolesta tämmöistä ohuenohutta villaa on vaikea erottaa pellavasta. Molemmat materiaalit laskeutuvat kauniisti ja näyttävät ihan yhtä hyviltä. Eikä villahuntu muuten kutita.

Vaikka pitäydynkin enimmäkseen pellavassa, villahuntu on kiva lisä varusteisiin –  varsinkin reissun päälle sekä keljuihin keleihin.

Sain tätä Medeltidsmoden villaa elokuussa Visbyssä pitämäni huntuluennon jälkeen mainittuani etten ollut päässyt kokeilemaan villaa hunnun materiaalina.  Ei nyt mikään blogiyhteistyö, mutta kerron kumminkin että sain tätä palan testiin Kerstiniltä. 

Jos haluat tehdä samanlaisen, hunnun strategiset mitat ja ompeluohjeet löytyvät postauksen lopusta kaikkien Antti Kuparisen ottamien Hiidenhirvenhiihtokuvien alla. Lisää (aika hauskoja) kuvia näet täältä Iloisen joutsenen Facebook-galleriasta.

****

The new wool veil was put to test last weekend in conditions that let it really show it’s best qualities. The weather at Hiidenhirvenhiihto here in Helsinki was terrible: wet, humid and chilly. The sort of weather that would make a linen veil absorb all the humidity into itself and be rather cold. The wool veil wasn’t waterproof but it was surprisingly warm and it stayed dry.

So I made this list of pluses and minuses, a wool vs. linen as a 14th century veil.

Wool

+ Stays dry and warm in wet weather

+ An excellent veil to travel with:  it didn’t get all wrinkly and wonky in my bag or stuffed into a hood. And once released, it straightened out fairly easily.

+ Is rather stain-repellent and stains can come off even without washing (This one had crayon on it but it was removed without washing (!))

+ Does really well without ironing.

– Not so easy to fold crisply but you can tackle that as you sew (see below)

– At least this wool frayed at the edges like mad when I was sewing the round edges. So the patience of a saint is required here. (Alternatively, swear a lot)

– historical correctness? There has been all sorts of thin wool available, but was it used for veils? I have kept an eye out for evidence and still haven’t ran across any. (Has someone else?)

Linen

+ the most undoubtably historically correct material – the material for veils so common it sort of even gave it’s name to veils/female headress in some languages

+ folds wonderfully into crisp folds and stays put in all sorts of setups

+ easy to was (better wash it correctly though)

+ nicer to sew – most tabby woven linen doesn’t fray like this wool did.

– gets damp in humid/wet weather and feels iffy

– gets rather wrinkly easily when stuffed under a veil or when travelling

And as you can see in the pictures below, the wool veil is visually indistinguisable from the linen veils my friends wear. Both materials look nice and fall nicely.  And no, it’s not itchy.

So even though I’ll mostly stick to linen (or hemp), a wool veil feels like a good addition to the wardrobe – especially for roughing it, travelling or humid weather.

My veil is made out of this wool which I got a piece of to sample from Medeltidsmode at Visby last year, after mentioning I had never tried making a wool veil. So not a sponsored post (haha) but just wanted to say where I got it and that it was a gift. I like it when bloggers do that. 

If you want to make one like mine, there is a small how-to with all the measurements and such at the bottom of this post below Antti Kuparinen’s pictures of our outing (where you can see the veil in action) – if you’d like to see more pictures, have a look at Merry Swan’s gallery on Facebook.

 


img_2328.jpg

 


Näin ompelet D:n muotoisen hunnun / How to sew a D-shaped veil

Jos haluat tehdä huntusi samoilla mitoilla, tarvitset 97 cm x 60 cm palan ohutta valkoista villaa ja ompeluun ohutta pellavalankaa (tai villaa tai silkkiä).

If you want to use the same measurements as I did, you will need a 97cm x 60 cm piece of thin white wool and thin linen yarn (or wool or silk) to sew with. 

Leikkaa mittojen mukainen kappale (tai isompi tai pienempi, kannattaa mallata peilin edessä ettei huntu roiku liian alhaalla ja ole tiellä eikä myöskään nouse niskasta liian ylös. Iso huntu on aina parempi kuin liian pieni, sillä isosta saa taiteltua tarvittaessa pienemmän)

Cut out a piece (see helpful diagram above) but do feel out the measurements yourself before. A good size doen’t expose your neck at the back but also doesn’t hang too low in the front and get in the way of everything. 

Hunnun taite lähikuvassa / the fold at the front – stab sitches at the edge, hem stitches holdng the fold in place

Taita pitkästä (suorasta) reunasta noin 6 cm kaistale ja ompele taite litteäksi tiiviillä stabstitcheillä eli pikkuisilla yksittäin pistellyillä etupistoilla (ei aavistustakaan mikä se on suomeksi), käännä ja huolittele kaistaleen reuna pikkuisilla helmapistoilla. *) Päärmää pyöreä reuna helmapistoilla.

*) Pidän itse siitä, että hunnun kasvojen ympärille asettuva reuna on napakasti taitettu. Päädyin tekemään puolipyöreän hunnun ja siihen tämän  litistetyn etukaistaleen juuri siksi, että saan villan yhtä ‘särmäksi’ kuin pellavan. (Plus Marialla oli samantyypinen kesällä ja se oli kiva!)

Fold a 6 cm strip from the front edge and sew the fold neatly flat with small stab stitches. *)  Then finish the other end with hem stitches. Roll and hem stitch the round edge (or make a rolled hem).

*) I have a personal preference for a neat and flat fold at the veil edge that is closest to my face. I chose the D-shape with the wide fold at the front because I knew this is how I could make the wool sit as flat as I can fold my linen round veils. (Plus Maria had the same style in linen this summer and it looked good) 

Puoliympyrähuntu on kyllä kepeä ja kätevä. Sen pukeminen on helppoa: ei taittelua vaan huntu päähän ja menoksi!

A D-shaped veil is light and super easy to wear. No folding, just pin and go! 

Herjolfsnes – haaste / Herjolfsnes Challenge

IMG_0636-2.jpg
Last year we worked on the Manuscript challenge and some amazing outfits were created! This year it seems there are a lot of people working on clothing based on the excavations from medieval Herjolfsnes.
This is how eventually came up the idea of the…

(poikkeuksellisesti postaus kokonaan englanniksi, koska haasteen ryhmän kieli on englanti.)

Herjolfsnes-challenge

To participate:

1. Choose am item of clothing from the Herjolfsnes-excavations you will recreate. It can be a dress, cap, hose – take your pick! It can be one of the better preserved items or you can decide to work from a fragment.

Resources on Herjolfsnes:

  • Woven into the Earth (Else Ostergård) http://www.oxbowbooks.com/oxbow/woven-into-the-earth.html
  • Medieval Garments Reconstructed http://www.oxbowbooks.com/oxbow/medieval-garments-reconstructed.html

2. Join this group on Facebook https://www.facebook.com/groups/1555836511329624/

Publish your plans and tell us which item you plan on making.

3. Create your item based on the original. You can naturally alter the measurements to make the garment fit. But otherwise I do encourage you to be faithful to the originals! If you choose to alter a detail like the length of a sleeve or a fastening, the solution you choose should be found on an item from Herjolfsnes.

4. The item should be made of wool. Otherwise, everyone gets to choose their level of detail in recreating the item – It’s entirely up to you whether you want to use plant-dyed, hand-woven fabric, match dye and  the weave of the originals or not. You set your own goals here – we do not judge or look down on anyone due to their choice of project execution mode.

5. Let us in on your progress! The alternatives are endless: upload pictures of how you proceed, share why you chose to do something or post notes on your thought process. Blog about it! Use Pinterest, post stuff on Instagram! Our hashtag is: #herjolfsneschallenge

6. Ask for help, tips, support and advice in the Facebook group if you feel the need to do so. We’re all here for you, to support you if necessary, and to cheer you on if you get stuck.

7. You have one year to finish. Your efforts will most likely be rewarded with new skills, knowledge and a spiffy textile item!

Ronneburg 2015 – Leipomista, ompelua ja kuumuutta / Baking, sewing and sweating

Picture by the talented Vera Bos ( http://verabos.wordpress.com )
Joskus kaverit ja kollegat kyselevät – ihan perustellusti –  miksi minulla on harrastus joka on aika erikoinen ja ajoittain melkoisen vaativa. Jatkossa aion höystää vastaukseni ylläolevalla Veran ottamalla kuvalla. Tämän. Tällaisten hetkien, jolloin huomaa puuhastelevansa kuin toisessa ajassa. Hetkinä, jolloin unohtaa maailmantuskan ja voi elää vain siinä mitä tekee. On samalla ystävien ja savun ympäröimä.

Kuva on viime viikonlopulta Ronneburgin linnasta Saksassa, jossa olimme kutsuttuina MiM:n tapahtumaan 100 Jahre 14tes Jahrhundert (Vapaasti käännettynä 100 vuotta 1300-lukua.) Oli ilo tulla kutsutuksi taas!

Ronneburgissa oli noin 80 1300-luvun harrastajaa ympäri Eurooppaa – ihmisiä oli yhteensä viidestä maasta. Iloinen Joutsen edusti Suomea seitsemän hengen joukkueella.

****

Sometimes friends and colleagues ask – kind of understandalbly, really- why do I have this rare and sometimes very demanding hobby. From now on, I’ll just answer them with the picure above (taken by the talented  Vera Bos). THIS. Moments like this where you feel you are working on stuff but transported to a different time. Moments where you forget what is wrong with the world in 2015 and just live in the moment. Surrounded by friends and usually smoke. 

The picture was taken last weekend In Ronneburg castle in Germany, where we were invited to MiM‘s event 100 Jahre 14tes Jahrhundert (liberally translated as a 100 years of 14th century) . What a joy it was to be invited again. 

This time, Ronneburg hosted about 80 14th century aficionados/nerds/re-enactors from around Europe. People had travelled from five different countries and we were a group of 7 people from Finland: 

 

From Finland with Love
Ja tämmöinen sateenkaari tuli osallistujista:

And this is everyone in a colourful rainbow formation: 

Photo: MiM
Otin itse aika vähän kuvia, koska en mielestäni ehtinyt. Olen siksi käyttänyt tässä Iloisen Joutsenen yhteiskäyttökameran kuvia ja tapahtumajärjestäjien kuvia.

Haluaisin kuitenkin näyttää teille ihan kaiken mitä tapahtumassa oli ja tapahtui! Kivoja kuvagallerioita on onneksi Facebookissa, esim tämä Thorstenin tai Mervin tai luxemburgilaisen Apri Ludibundin tai Blidenbauerien

Kuvista välittyy kauneus ja kivuus, mutta ei ehkä sitä miten kuuma viikonloppuna oli! Lämpötila huiteli kolmessakymmenessä ja sunnuntaina se nousi 34:än asteeseen! Että sikäli jos ihmettelette kuinka huitelen pelkässä mekossa ilman esim päällysmekkoa.  Ja launtain pidoilla uskaliaassa huntutyylissä ilman leukalinaa ja hiuksetkin hieman näkyvillä! Se on näissä linnareissuissa kiva, että voi käyttää  hienompia asusteitaankin joskus.

****

I failed at taking pictures myself (thinking I was too busy), so I’m using other people’s photos and mainly ones from Merry Swans shared use-camera (Mervi’s) . 

I want to show you everything and every detail that was!! But luckily  there are some really nice open galleries on facebook for everyone to see: Thorsten‘s , Mervi‘s, or the luxemburgian group Apri Ludibundi‘s. Or the Blidenbauers

The pictures show and tell what fun and how pretty everything was, but they don’t show how HOT it was! The temperature was around 30 degrees celsius and on sunday it went up to a crazy 34! (93 in Fahrenheit). So just in case you were wondering why I’m hanging out in just a dress (sans overdress) in the pictures. And on Saturday I even went out in a scandalous fashionable headdress, without my wimple and showing some hair! It was fun to wear my headband. The nice thing about castles is that it feels like a suitable occasion to wear one’s finest accessories. 
    

 

Paras paikka Ronneburgissa on sen keittiö. Linnan keittiössä valmistetaan tapahtuman kaikki ateriat. Upea keittiöporukka teki hienoa työtä syöttäessään osallistujat. (Ja se on myös linnan kuumin paikka, miehenkokoisten halkojen loimutessa liedellä) Suomalaisista Saara ja Mervi olivat osa varsinaista keittiöhenkilökuntaa, mutta me muutkin pääsimme hommiin kun oli aika käynnistää ällistyttävä suomalainen piirakkakone! (ta-daa)

The best place in Ronneburg is the kitchen. All the meals for the event are cooked there, on open fire and in the oven. The wonderful kitchen crew did an amazing job in (over)feeding the attendees. The kitchen is also the hottest place in the castle, with man-sized logs flaming away on the hearth. Of the finns Mervi and Saara were the ones in the actual kitchen staff, but the rest of us got in on some of the kitchen action when it was time to demonstrate the astonishing finnish pie machine ™ 

 

Tässä piirakkakone täydessä työssä. Valmistimme noin 60 pientä piirakkaa reseptillä, jonka saimme Mervin kanssa Middelaldercentretissä päästessämme siellä leipomaan keskuksen isossa uunissa (tästä lisää myöhemmin). Pikku kippojen avulla leivotut suolaiset piiraat ovat älyttömän herkullisia – erityisen mehukkaita niistä tekee Tanskassa lennosta reseptiin ideoitu tuore luumu. Resepti tullee varmaan jossain vaiheessa jakoon, se ei ole erityisen monimutkainen.

***

Here you can see the pie machine (+one added dutch pie machine) in action. We baked about 60 small pies with a recipe me and Mervi got when we were cooking at Middelaldercentret in Denmark earlier last month (that’s still coming up here on the blog). The tasty pies are baked using little wooden bowls and are a meal in themselves. A secret ingredient that makes them very ummm.. juicy is the fresh plums we spontaneously thought of adding because they were in season in Denmark. The recipe itself is fairly simple and it will be shared sometime soon.   

Ja sitten kässää! Tapahtuman idea on yksinkertainen: ihmiset tekevät keskiaikaisia hommia ympäri linnaa. Ruoanlaiton lisäksi linnalla mm. tehdään käsitöitä, värjätään kankaita, ammutaan jousella ja mustaruutiaseilla. Yleisö pääsee katselemaan ja kyselemään tekijöitä.

***

And then some crafts! The idea of the event is beautifully simple: people doing medieval stuff all over the castle. So besides the cooking, the public had a chance to look at (just to name a few things) various crafts, archery, handgonnes, dyeing fabric and a pharmacy!

Käsitöitä ja oleilua pihalla (jossa oli kuumempaa kuin sisällä)

Crafts and hanging out out in the yard – where it was a lot warmer than inside

Constantinin älyttömän hieno pöytä, jossa oli esillä sekä työkaluja että valmiita töitä!

Constantin’s lovely display table with tools and finished items! 

Vaatteiden ompelussa yleisönäytöksenä on vähän se ongelma, ettei se ole erityisen _näyttävää_. Se näyttää tältä:

The thing with making clothes as a public display has it’s issues. The end result is showy, but the process it not. It looks like this: 

Ja se näyttää tältä. Lopputuloshan on varsin näyttävä, mutta itse ompelu “tadaa! tässä ompelen yhtä miljoonasta pistosta, joita tähän tulee” ei ole kovin showhenkistä. Yritän kyllä levitellä työvälineitäni ympärilleni niin, että yleisö voisi katsella niitä. Mutta mietin kuitenkin koko ajan millä tavoin tekisi hommasta yleisöystävällisempää.

Yleisin juttu mitä yleisö toteaa vieressäni on “Aaaa, niin, katsos, silloin ei ollut ompelukoneita!” ja “Silloin ommeltiin käsin.” Tärkeitä ja keskeisiä havaintoja molemmat!

***

And again like this. There is not a lot of Ta-dah in “here is one of the million stitches that go into this item”. I do try to spread my sewing kit around so that people do see them. But I constantly think of improving my display. Some way. 

Loppuun pari pöljäilypotrettia. Nämä ihmiset!!! <3 <3

And to finish off, a few pictures of posing and fooling around for the camera! These people! <3<3

Selfie!

Keskiaikaisin elokuu ikinä / Most Medieval August Ever

Tämän vuoden elokuussa vietän enemmän keskiaikaelämää kuin aikoihin! Se on edellyttänyt uhrauksia Suomen keskiaikakesään osallistumisen osalta, mutta nyt elokuussa tuleekin sitten aikamoinen kiertue. Jihuu!

***

This year I will do more medieval stuff in August than I have done in a looong time. It has meant sacrifices concernign my participation in medieval things hare in Finland but this will be an exceptional European tour that I think it will be all worth it. Yippee!

 

IMG_25146.8.-9.8. Olen Ruotsissa, Visbyssä Keskiaikaviikoilla jossa vedän Kapitelhusgårdenissa kaksi luentoa/työpajaa: perjantaina naisten päähineistä 1300-luvulla yhdessä Maria Neijmanin kanssa ja lauantaina työpajan, jossa tehdään tukeva alusmekko. Jos olette Visbyssä, tulkaa moikkaamaan! Keskiaikaviikko: www.medeltidsveckan.se

**

6.8.-9.8. I’ll be in Sweden – On Gotland and in Visby participating in the Medieval week (Medeltidsveckan). I’m doing 2 classes – one with Maria Neijman on 14th century female headwear and one on how to make a supportive shift. If you are in Visby and spot me somewhere, come say hi! Medieval week: www.medeltidsveckan.se

140-4015_img

10.8.-14.8. Asun Tanskassa Middelaldercentretissä tukkukauppiaan taloa yhdessä Mervin ja Rikun kanssa tekemässä siellä yhtä sun toista hommaa. Tämä on erittäin pitkäaikaisen unelman täyttymys ja olen siitä todella todella todella onnellinen jo näin etukäteen! Jos Middelaldercentret ei ole tuttu, kannattaa tutustua siihen täällä: www.middelaldercentret.dk 

***

10.8.-14.8. I’ll be in Denmark, living in the one of the houses at Middelaldercentret with Mervi and Riku and working on all sorts of stuff. This is my long-time dream come true and I cannot begin to explain exactly how happy I am about this already in advance! It is a fantastic place! (I’ve been there twice as a tourist) Look: www.middelaldercentret.dk 

rp_240px-Ronneburg_Burgfried_01.jpg

27.8.-30.8 Olen Saksassa Ronneburgin linnassa osallistumassa 100 Jahre 14tes Jahrhundert-tapahtumaan, jonne tulee 1300-luvun harrastajia ympäri Eurooppaa. Tämä on ihan mahtava tapahtuma jonne osallistun nyt toista kertaa. Ensimmäinen kerta oli kerrassaan mullistava elämys, joten on ihanaa päästä nyt taas. Tapahtuman sivu: www.14tes.eu

**

27.8.-30.8 I’ll be in Germany at Ronneburg castle, participating in 100 Jahre 14tes Jahrhundert, which is an event that gathers 14th cantury aficionados from all over Europe. It’s a wonderful event and this is my second time that I get to attend. The first time I was there was a life-changing experience, so I love getting to go again! More about the event: www.14tes.eu

Kirjoitan kaikista näistä reissuista raportit kuvineen tänne blogiin (tosin varmasti pienellä viiveellä). Pyrin tekemään livepäivityksiä reissusta Neulakon Facebookiin, joten sieltä kannattaa käydä niitä kurkkimassa! (Kaikkien sivun tykkääjienkään uutisvirtaanhan ne eivät tule, koska en voi maksaa Facebookille näkyvyydestä, mikä on mälsää.)

**

I’m going to do a proper write up with pictures etc here on the blog (but with some delay) – but I will try to make live updates on Neulakko’s Facebook page, so have a look there! (Updates don’t show up on your _newsfeed_ necessarily because I cannot pay facebook for visibility which is annoying but that’s the way it is. So go look at the page if you are interested!) 

Vanhojen uudistusta / Redoing old favourites 

Totuus: keskiaikainen vaateparteni on kurjassa tilassa. Lapsensaanti aiheutti ilmeisen pysyväksi jääneen reilun kymmenen kilon ja parin vaatekoon pudotuksen, minkä seurauksena olen laiha ja kaikki keskiaikavaatteeni (ne jotka sopivat ennen ylleni kuin valettu) roikkuvat ja istuvat suurinpiirtein yhtä hyvin kuin perunasäkki. Ja keskiaikaisessa tyylissä vaatteiden istuvuus on lähes yhtä tärkeää kuin se, mistä ne on tehty. Aargh!

Melkein kaikkia vaatteita voi kyllä vielä käyttää, mutta niistä jokainen vaatii pientä tai suurempaa laittoa.

Mistä päätin alottaa korjaussavotan? No loogisesti tietenkin mekosta, jossa vikana on ensisijaisesti se, etteivät sen somisteet istu kankaan tyyppiin ja kuteeseen. Mutta kyllä sellainenkin voi häiritä! (Aika paljon)

Varsinkin, kun kyse on lempimekostani. Se on vaatteistani vanhin edelleen käytössä oleva. Pakkaan sen mukaan AINA, sillä siinä on mystisen hyvä olla. Se päällä tulee aina hyvä mieli. Sellaisia vaatteita varmaan lienee muillakin?

Tein mekon muistaakseni vuonna 2004. Se on matkallaan kokenut muutaman muodonmuutoksen jo tätä ennen: olen lyhentänyt ja vuorittanut hihojen roikkuvia ‘kieliä’ pariin otteeseen. Parasta mekossa on sen mukavuus, kiva helman laskeutuvuus ja ehdottomasti kangas. Yli kymmenen vuoden jälkeenkään siinä ei ole yhtään kulumaa. Se on kuin uusi. Kangas on kohtuullisen ilmavaa toimikasta joka kesällä hengittää ja toimii mainiosti talvella välikerroksena. Se muistuttaa mukavasti semmoista keskiaikaista paikallisesti tuotettua kangasta. Siis ei mitään tuontiverkaa.

Siksi turkissomisteet ja helmet… no kun vaan ei. Kauniitahan ne ovat, mutta ne eivät sovi tämän kankaan kanssa yhteen. Vaikutelma on kuin käyttäisi iltapuvun kanssa tennareita.

****

Truth: My medieval wardorbe is in a sad state. Having a baby caused a seemingly permanent weight loss of over 10 kilos which means a couple of dress sizes. This means that I’m thin and all my medival clothes (that used to fit like a glove) fit miserably and feel like wearing a sack. And in the medieval mindset, how well the clothes fit you is almost as important as what they are made of. Aaargh!

I can still use almost everything, but everything needs taking in and tweaking in all sorts of places.

So where do I begin? LOGICALLY, I start with the dress where the issue is primarily the fact that the fur and pearls don’t work with the type and weave of the fabric the dress is made of. But this sort of thing can also be a total bother! (A big one.)

Especially, since we are talking about my favourite medieval dress. It is the oldest one I still use actively. In fact,  I always pack it, because it just feels mysteriously wonderful to wear. I always feel good wearing it. I guess other people have these sort of mysterious feel-good clothes too?

If I recall correctly, I made it in 2004. It’s been redone a bit over the years, namely I’ve been tweaking the pendant sleeves and relining them. What I like best about it is how comfortable it is, how nicely the hem falls into folds and most of all the fabric. After over ten years, there is no signs of wear! It’s a relatively airy twill that breathes in the summer and insulates well as a middle layer in the winter. It also nicely resembles a locally produced wool medieval twill. Not imported broadcloth.

And that’s why fur trims and pearls….well just no. They are really pretty but to be honest (to history) they don’t go with the material. Overall, it looks a bit like wearing Converse sneakers with your evening gown. it just clashes.

Tässä viimeinen selfie ennen suurta muutosta.

The last selfie before the big change.

Lähikuva kankaasta, jossa näkyy ehkä miksi siitä niin tykkään!

Closeup of the fabric – can you see why I love it?

Hihojen kaninkarvat ja roikkuva koristeellinen kieleke: rips rips nips nips. Ne otin talteen ja siirrän aikanaan (kunhan löydän sopivan kankaan) johonkin hieman fiinimpään mekkoon.

—-

The fur lining and pendant sleeve: rip rip snip snip off they went. I of course kept them and I will eventually (once I find the right fabric) sew them onto another dress.

Napsin myös postauksen yläkuvassa näkyvät helmet kaula-aukon tienoilta irti, yksi kerrallaan. Myös ne laitetaan aikanaan johonkin toiseen vaatteeseen. Vapautunut olo ja uudet, lyhyet hihat! Hihhei! Lyhythihaisena mekko muistuttaa enemmmän alkupeäistä esikuvaansa Herjolfsnes d10587:ia.

I also snipped off the pearls which ou can see in the picture at the top fo the post, snip snip, one by one. I’ll transfer them to another project sometime. Having done that the short sleeves feel all so nice! With short sleeves it also resembles the original inspiration piece Herjolfsnes d10587 more closely.

Päätin samalla pikkuisen parantaa mekon istuvuutta olkapäiden kohdalta. Ja koska kyseessä on projekti, “pieni justeeraus ja kaula-aukon pienentäminen” tarkoitti lopulta olkasaumojen purkamista, hihojen laittoa, epätoivoa, säätöä ja sadattelua. No, samalla tuli korjailtua vanhoja saumoja!

Kuvassa ompelen olkasaumaa sauman päältä. Siis oikealta puolelta. Mahtava tekniikka! Helpottaa vaikeiden kohtien ompelua ja saumakohdasta tulee todella tasainen. Lanka ei muuten käytössä näy ihan niin paljoa kuin tässä lähikuvassa.

I decided this would be a good time to adjust the fit too, changing the seams at the shoulders and taking in the very wide neckline a bit. Aaaaand because this is a project, the “I’ll just adjust this a bit” eventually meant undoing the shoulders, fiddling with the sleeve fit, considering  undoing the entire dress, despair and swearing. Well, it also gave me a chance to redo some old seams!

In this picture I’m sewing the shoulder seam from the right side. I love this technique! It helps in tricky laces and leaves the seam all nice and even at the top. And the thread doesn’t show as much really when you wear it.

Tässä auki venytettynä näkyy kädentien päältä ommeltu ja nurjalta puolelta ommeltu sauma.

Here you can see where the armscye has been sewn from the right side and the more “conventional” seam.

Tässä näkyy tai ei näy muutokset omassa ompelussa. Saumavara on huoliteltu helmapistoilla. Peukalosta ylöspäin näkyy helmapistot vm 2003. Ompelulangasta ylöspäin näkyy (tai ei) helmapistot vm 2015. Lanka kannattaa vetää sopivasti tiukalle, niin sauma oikeastaan katoaa ja pellavalanka ei paista kääntöpuolellakaan. Toisaalta, hirveän monissa keskiajalta säilyneissä saumanpalasissa ompelujälki muistuttaa paljon enemmän tuota huolimattomampaa otetta vuodelta 2003.

Here you can see (or not) some changes in how I sew. I’ve felled the seam allowance with hem stitch. Above my thumb you can see hem stitch ca 2003. And from where the thread pokes out you can see (or not) hem stitch ca 2015. Goes to show that pulling the thread just tight enough makes a difference – it can make the seam disappear. The linen thread shows hardly at all. Although, it seems that in many medieval extant pieces the sewing looks a lot more like my more carefree seam ca 2003.

Poistin myös silkkisen nauhan kaula-aukon sisäpuolella paljolti samoista syistä kuin helmet ja turkiksetkin. Estääkseni kaula-aukkoa venymästä, huolittelin sen uudelleen villalangan avulla. Villalangan ompelu helmapistoilla päärmeen huolitteluksi on maailman yksinkertaisin pikku juttu, joka toimii ihmeen hyvin. Se pitää kaula-aukon muodossaan ja näyttää kivalta. Tekniikka löytyy myös Grönlannin vaatelöydöistä, jotka siis ovat tämänkin mekon yksi lähde.

I also removed a silk facing from the neckline, for the same reasons I removed the rest off the stuff. To keep the neckline from stretching, I sewed a wool thread to the fold of the seam allowance. Hem stich again. This technique is also found in the Greenland garments and it is the simplest thing – but it works wonders on keeping the neckline in it’s intended shape and looks nice.  See the finished neckline below.

Lopputuloksena lempimekon elinkaaressa alkaa taas uusi vaihe. Mekko on edelleen mukava, käytännöllinen eikä liian fiini. Näissä (tunnelmallisesti lastenhuoneessa hätäisesti räpsityissä) kuvissa mekko on vähän rutussa oltuaan talvivaatteiden alla, mutta  kokonaisuudesta saa kuvan. Kuten kuvista näkyy, mekko on edelleen hyvin leveä, mutta yläosan istuvuus ja laskeutuvuus (jossa kiiloilla on oma tärkeä osuutensa) vaikuttavat siihen ettei se ole epäkäytännöllinen – tai edes niin telttamainen kuin luulisi!

The end result  is a new phase in the lifespan of my favourite dress. It’s still comfortable, practical and now also not too fancy. These (hastily snapped in the nursery) pictures show a slightly wrinkly dress after it has been worn under layers of winter clothing, but hopefully you’ll see how it turned out. It is still very wide (as it was always intended to be) but the way the hem folds (because of the gores and how they are set) and the way it fits at the shoulders make it stay put and not be impractical despite the width of the dress.
    

Kokoaan suurempi / Bigger on the inside

IMG_7422.JPG

Voisiko jo olla kesä? Voisiko tulla aamu, jolloin herätessä näyttää tältä? Voisiko nenään tuoksua heinä, savu ja villa?

Could it please be summer already? Could it be a morning where I wake up and this is what I see? Could everything smell of grass, smoke and wool? Please?

***

On ikävä uutta pellavaista Histentsiltä ostettua telttaa, joka ulkoa näyttää tältä:

I miss my new linen pavillion from Histents, which looks like this:

IMG_7318.JPG

Ja kun on oikein kuumaa ja aurinkoista, se näyttää tällä tavalla löpsäkältä, koska pellavakangas on huippupaksunakin sillä tavalla eläväistä.

And when it is very warm and sunny, it looks droopy like this – since linen changes like that. Even if it is super duper thick.

IMG_7426.JPG

Kun telttaa pystyettiin ensimmäistä kertaa oltiin vähän että oijoi, tuliko tästä liian pieni (kun kokoa on 2,5 x 4 metriä – edellisessä oli huimat 3x6m). Teltta kun muistuttaa malliltaan isoja telttoja – mutta on vain paljon pienempi. Mutta se on kokoaan suurempi. Sisälle mahtuu kaksikin nukkumaan mukavasti ja yhdellä on ruhtinaallisesti tilaa. Tilaa on kahdelle pedille ja pöydälle.

Sitä paitsi yritän pakata aina keskiaikaisemmin ja kevyemmin. Se tuntuu toimivan.

****

When it was set up for the first time we were a bit concerned about this size. Did it turn out to be too small (after all it’s 2,5 meters x 4 meters compared to my previous one – which was too big and found a new happy home because of that). The slightly humorous thing about this pavillion is that it’s like the big pavillions – only smaller. But it really is bigger on the inside. You fit two people fairly cozily and one person has what feels like loads of space. There is room for 2 beds and a table.

And I try to pack more medievally as well as lighter and lighter anyway  – and it seems to be working.

IMG_7346.JPG

Teltta on luonnonväristä pellavaa ja aluksi jännitti olisiko sisällä hirveän pimeää. No ei. Lisäksi teltta on vaalentunut muutaman jokseenkin aurinkoisen  leirin aikana yllättävän paljon.

***

This was my first unbleached linen pavillion. At first I wondered whether it was going to be really dark inside – but it has become lighter in the sun (surprisingly) quickly!

IMG_7425.JPG

IMG_7427.JPG

Heinäpatjalle on aistikkaasti pedattu pedeistä mukavin. Sisustuselementtinä Jomfru Annalta ostettu tyyny!

***

My cozy bed on a hay mattress. See the dainty interior design element, my pillow from Jomfu Anna.

IMG_7421.JPG

Joo, voisi olla kesä ja nukkumaan mennessä näyttää tältä.

***

Yeah, it really should be summer and this should be what I see when I go to bed.

 

Neljä kerrosta villaa / Four layers of wool

 

pukkisaari2

 

 

Juuri kun Exploring the medieval huntin (mahtava blogi, suosittelen!) tyypit ovat nostaneet keskiaikaisen talvipukeutumisen trendikkääksi aiheeksi, sattui Iloisen joutsenen talviulkoilupäivä Hiidenhirvenhiihtoon juuri sopivaan aikaan.

Joukkueemme täydennyksineen ylsi pronssille primitiivihiihto/jousiammuntakisassa ja kannustusjoukoissa päästiin testaamaan talvivarusteita aurinkoisessa mutta kirpeässä -8 C:n pakkassäässä.

***

Now that the guys over at Exploring the medieval hunt (an awesome blog that I recommend massively) have made medieval winter gear a trending topic, I’ll throw in pictures and experiences from Merry Swan’s winter outing to Hiidenhirvenhiihto, a primitive skiiing and archery competition.

Our team (with some extras) came in third! And those of us that were tasked with cheering on the brave skiers – we had a chance to test our winter gear in a crisp -8C and beautiful sunny weather.

 

eeppinen

 

Jäällä oli pelkkää jäätä, hiihto muistutti enemmän luistelua! Kuvauspaikka on Pukkisaari Helsingissä, kuvat otti Antti Kuparinen / Mervi Pasanen.

 

***

Skiing was actually more like skating, since there was no snow on the ice. These pictures were taken in Pukkisaari in Helsinki, by Antti Kuparinen /  Mervi Pasanen.

 

aitta

 

Tavoitetila eli lämmin, kuiva ja iloinen saavutettiin seuraavilla varusteilla:

  • pellavainen paitamekko (koska villan ja tissien väliiin tarvitaan jotain pehmeää)
  • villamekko
  • toinen villamekko (lyhyet hihat, ilmavaa löyhää villaa)
  • kolmas villamekko (villalla vuorattu villamekko) joka on edestä auki ja muistuttaa siis takkia.
  • huppu (jonka hartiaviittaosa oli puettu päällimmäisen mekon alle – tämä on tärkeää ja ah miten lämmintä <3)
  • viitta (jonka puin kun en puuhastellut mitään ja tarvin silloin lisälämmikettä)

Päässä oli hunnut, koska niin pitää ja kuuluu olla. Villainen huntu olisi talvella kyllä mahtava, parempi kuin pellavaiset.

***

So you need to be warm, dry and happy. And I was! Wearing:

  • a linen shift (because you need to put something soft between your boobs and wool)
  • a woolen dress
  • another woolen dress (loosely woven, airy wool and this one had short sleeves)
  • yet another woolen dress (wool lined with wool, buttoned up the front)
  • a hood, which I wore so that the cape was worn under the topmost dress layer – wearing it like this makes a world of a difference and is oh so warm <3
  • a cloak, which I put on when I was not doing much and needed that one extra layer

And of course I wore my veils, because this is what I do. Being grown up, married and all. I did think that a woolen veil would be really great, compared to the linen ones I had now.

 

kohu

 

Lämpimänäpysymisen ongelmakohta: jalat. Tässä kohisuttavassa keskiaikaerotiikkaa huokuvassa kuvassa näkyy, mitä jaloissa oli. Polvimittaiset villasta ommellut sukat ja villaiset neulakinnassukat, niiden päällä riittävän isot nahkakengät. Mervillä ihanat varrelliset ja punaiset, minulla matalat ja räjähtäneet.

 

Kengissä on ohut pohja, jonka läpi kylmä aina pääsee hiipimään. Patiinit eli puupohjat ovat avuksi, mutta jäällä ja kivisessä saaressa niiden kanssa seikkailu on itsetuhoista. Siksi jalkojen alle piti aina haalia milloin mitäkin eristettä: ruohomätäs, suksi tai viltti (joka tässä kuvasa näkyy).

 

***

The most problematic spot when it comes to staying warm: feet. In this nearly explicit picture, oozing with medieval erotica, you can see what we wore on our feet. Knee-high woolen hose, woolen needlebound socks and shoes that were big enough. Mervi had some lovely red boots and I had old, rather beaten up shoes.

The thing is that medieval shoes have thin leather soles, and the cold always creesp through. Pattens aka wooden tie-on soles would help, but wearing them on ice and in a little island full of rocks etc – would be classified as self-harming. This is why we were constantly on the lookout for something to stand on: a little dry grass, a ski – and even a blanket (which is what we are standing on in the picture)

 

katsomo katsomo2

 

Kisakatsomossa lämmitti lampaantalja ja ihana keväinen auringonpaiste. Ja neulakintaat!

Näissä kuvissa näkyy uusi viittani, joka on oikeastaan aika kesäinen viitta. Se on keskipaksua villatoimikasta, eli siis hieman ilmava ja pörheä. Laskeutuva, ei painava. Simppelinmuotoinen asuste pysyy paikallaan yhdellä soljella, jonka paikkaa vaihtelemalla saa viitan istumaan eri tavoilla. Ja aika mukavasti! Ensimmäinen viitta, jota en ole halunnut polkea suohon. Se pysyy menossa mukana eikä yritä kuristaa. Krapinpunainen kangas on Tippetiltä.

****

When watching the skiing we were kept warm by a sheepskin and the sun. And needlebound mittens!

In these pictures you can see my new cloak, which is actually more of a summertime cloak. It’s made of a medium weight wool twill, so it is slightly airy and light. It falls nicely and is not too heavy. It’s a simple half circle which stays in place with one brooch. And I can have the cloak sit differently depending on where and how I set the brooch. And it si wearable! Seriously, this is the FIRST cloak I do not want to bury into the nearest bog after 15 minutes of wearing it. It doesn’t get in the way and it doesn’t try to strangle me. The madder-red wool is from Tippet.

 


kaava

Kiinnostuneille tiedoksi viitan kaava 150 cm leveästä kankaasta leikattuna. Ei yhtään saumaa, mutta paljon päärmäämistä!

***

Here is the cloak pattern – if you cut from 150cm wide wool. No seams, just a whole lot of hemming!

pukkisaari

 

 

 

Viisi lupausta keskiaikaisempaan vuoteen 2015 / 5 ways to be more medieval in 2015

Historian elävöittämisen ihanuus on jatkuva kilvoittelu itsensä kanssa. Kuinka olla uskottavampi ja historialle uskollisempi? Itse ajattelen olevani olen menneisyyden ihmisille velkaa sen, että pyrin parhaani mukaan antamaan realistisen kuvan heidän elämästään.

Tässä viisi juttua, joilla aion hioa omaa olemistani vuonna 2015.

***

One of the best things about historical re-enactment is the possibility to challenge oneself endlessly: How to give a better portrayal and be as authentic as possible? The way I see it is that what we owe to the people of the past is to give a realistic portrayal of their life.

Here are 5 things I’ll remind myself of in 2015.

 

1. Karista nykyaikaiset kauneusihanteet / Dump modern beaty ideals

 

IMG_7158.JPG
Olet kaunis = you’re beautiful

Oikeastaan aika iso osa keskiaikaisista vaatteista ei nyt ole…uhmmm…varsinaisesti nykyisen kauneuskäsityksen mukaan imartelevia. Mutta itseään pitääkin tällistellä aikakauden kauneuskäsityksen mukaan. Silloin hupsu röyhelö päässä, kilometrien korkuinen otsa ja kalmankalpeus keskikesällä oli juurikin sitä mitä tavoitellaan. Vieraan aikakauden kauneuskäsitykseen pääseminen on vaikeaa, mutta vähän välttämätöntä. Kotoa on vaikea poistua jos näyttää mielestään hassulta.

Oikeastaan tunnen itseni aina kauniiksi keskiaikavaatteissa, sillä omien mittojen mukaan tehdyt, mainioista luonnonmateriaaleista valmistetut vaatteet ovat niin ihania. Vaikeinta on ollut luopua meikkaamisesta. Olen ihminen joka rakastaa meikkaamista. Minua ei näe edes lähikaupassa ilman eyelineria, meikkivoidetta, luomiväriä ja koko hoitoa. Keskiajalle on kuitenkin mentävä paljain kasvoin (tietäen, että juuri silloin päätyy esim. lehteen tai turistien kuva-albumeihin, aaargrh). Mutta se on minulle kasvattavaa, iholle hyväksi ja uskollista historialle.

***

A fairly large amount of medieval clothes are not… ummm… actually flattering according to our current standards of beauty. This is why one should strive to look at yourself through a medieval looking glass. Back then an oddball frill on the top of your head, a super high forehead and being as pale as chalk at midsummer was exactly how things were supposed to be. Getting a deep understanding of the beauty ideals of a foreign time and culture is hard but very nececessary. It’s hard to leave the house thinking you look funny.

Actually, I feel pretty in medieval clothing, because made to measure clothes in lovely natural materials are just so…lovely. The hardest thing for me has been giving up makeup. Because I love makeup. I don’t even go to the corner shop without eyeliner, shadow and the lot. Going medieval means going au naturel (knowing that is exactly when you will be photograpehd by journalists and tourists arghhhhh) But it builds my character, is good for my skin and true to history.

 

 2. Parsi, kierrätä ja käytä uudelleen / Mend, recycle and reuse

 

IMG_8044.PNG
Decretals of Gregory IX (Pilgrim and dog)

Tästä olen alkanut ennenkin (ks. Parsimisesta ja Ei mitään vanhaa päällepantavaa), mutta pitäisi muistaa parsia ja palastella vaatteitaan enemmän. Ei välttämättä ole mentävä yhtä pitkälle kuin tämä läpiparsituissa vaatteissa kulkeva pyhiinvaeltaja, mutta vaatteita on hyvä kuluttaa ja paikkailla sekä materiaalia kierrättää edelleen uudeksi. On luovuttava siitä modernista hassutuksesta, että vain uusi olisi kaunista. Historiallisuuden lisäksi bonuksena on, ettei tylsiä juttuja kuten uusia alusmekkoja ja sukkia ole tehtävä jatkuvasti, vaan voi keskittyä  kiinnostavampiin projekteihin. Lisäksi paikkaaminen ja kierrätys säästää kangasta ja siten rahaa.

***

I’ve been going on about this before (see Mending ja I’ve nothing old to wear), but there should be even more mending, patching and recycling! Ok, not necessarily going as far as this pilgrim in his outfit that seems to conisist of nothing but patches – but still working on dumping the modern idea that only new clothes can be beautiful. There is also an added bonus: saving on material costs and time! No need to be constantly making boring stuff like underdresses and hose – just patch them up and get into more interesting projects!

 

3. Jätä puolet kotiin / Take less stuff

 

IMG_8041.PNG
Romance of Alexander

Onhan tämä harrastus yhtä hienojen tavaroiden haalimista ja tekemistä, mutta niitä kaikkia ei tosiaan ole pakko ottaa aina mukaan. Kun katselee aikakauden kuvia, huomaa miten niissä vallitsee viehättävä minimalismi. Pöydät eivät pursua astioita, esillä on vain tarpeelliset työkalut eikä vyöllä roiku kuin se tarpeellinen (ja hyvin harvoin muuta kuin kukkaro – valitsin tähän kuvan jossa on poikkeuksellisen paljon roikottimia).

***

In a way this hobby is all about acquiring and making lovely items – but you don’t have to take all of them with you wherever you go. Looking at medieval imagery, a splendid minimalism is visible. Tables are not overflowing with dishes and cups, only necessary tools out when people are working and very few things actually hang on girdles (I picked an image with an exceptional amount of things hanging).

4. Halkaise vyösi  / Split your belt in two

 

IMG_8042.PNG
Effigy of Katherine Mortimer

Vyöt, varsinkin naisten vyöt (ja ne vyöt jotka eivät kannatelleet siis miekkaa), olivat huomattavan kapeita. Niiden arvioidaan yleisimmin olleen jotain noin puolitoista senttiä leveydeltään (ks. mm Dress Accessories) – tämä arvio perustuu mm. solkien leveyteen, vyömaakarien killan sääntöihin ja veistoksiin kuvattujen vöiden leveyteen. Aikanaan sain kaksi vyötä yhden hinnalla kun leikkasin halki vanhan vyöni ja vaihdoin soljet replikasolkiin. Hyvä diili! Nyt olen tosin hankkimassa vieläkin kapeampaa vyötä.

***

Belts, especially women’s girdles (these swords that were not meant to hold a sword), were surprisingly narrow. It’s been estimated that they’ve  commonly been less than 1,5 cm (See Dress Accesories, for one) . This estimate is based on buckles, girdlers regulations and girdles on statues (see above). Once upon a time I cut my belt in half and got two belts from one. Now I’m looking at getting an even narrower girdle, though.

 

5. Dumppaa älypuhelin / Ditch the smartphone

 

bookbook
Mea culpa, studying my iPhone in Turku in 2012

 

Englantilainen sosiaalihistorioitsija Ruth Goodman kertoo kokemuksistaan eläessään viktoriaanista arkea (ja uudesta kirjastaan) ja nostaa esiin tärkeän pointin (korostus oma).

****

British social historian Ruth Goodman talks of her experiences of living as a Victorian (and her new book about it) and makes an important point that rings a bell also with us that try to live as a medieval person (emphasis mine).

As for the internet, phones, TV, radio and all other forms of modern media, there are withdrawal symptoms. Initially, I have a touch of guilt about being uninformed about world events, and another parcel of guilt about being out of reach of friends, family, and colleagues. It passes. What rises instead is a stronger connection with the here and now, with what is happening at this moment in my life, with the people who are physically present. Perhaps this is my favourite thing about trying to live in the past. It seems paradoxical that living in the past makes me live in the present, but it does. No vicarious life through a screen, but real people to talk to and real things to do.

Ennen älypuhelimia kännykät jätettiin helpommin jonnekin kassin pohjalle tapahtumissa. Mutta älypuhelimia tuntuu olevan vaikeampi jättää – niillä kun otetaan kuvia ynnä jaellaan olemistaan sosiaalisessa mediassa. Samalla kärsii yksi elävöitysharrastuksen parhaista puolista: irrallisuus arjesta, nykymaailmasta, maailmanpolitiikasta ja uutisvirrasta. Dumppaamalla älypuhelimen on pääsee irti maailmasta ja on vahvemmin läsnä siinä hetkessä jossa oikeasti on. Ja se on pienten vieroitusoireiden arvoista.

***

Before smartphones it was easier to leave your phone when going to events. But smartphones seem to tag along. We use them to take pictures and share our experience over social networks. But doing that loses one of the best things about living history: the detachment from your everyday life, the modern world, world politics and news feeds. Ditching your smartphone means a stronger connection to the moment you are actually living in and a better presence with the people you are with. Definately worth the withdrawal symptoms.

Keskiajan ompeluvälineet / My medieval sewing kit

IMG_8047.JPG

 

1. Pellavalankaa puurullilla / Linen thread on wooden reels

Eripaksuisia valkoisia ja luonnonvärisiä pellavalankoja puisilla rullilla. Valkoista ohutta lähinnä huntujen ompeluun, luonnonväristä kaikkeen muuhun. Värjäämätön pellavalanka oli keskiajalla yleisin ompelulanka ja se onkin ihan mainiota. Tosin on vaikea luopua siitä modernista pinttymästä, että kankaan ja langan pitäisi olla saman väristä.  Mutta se ei haittaa: suurin osa ompelupistoista on semmoisia, ettei luonnonvärinen lanka juuri näy päällepäin.

Linen thread, the most common medieval sewing thread, in different thicknesses and in white and natural. I use the white mainly for veils and the natural for almost everything else. It does take a while to lose the modern notion of thread and fabric always having to match – but since most seams are so clever that the sewing thread hardly shows, it just really is not an issue even.

2. Sekalaisia villa- ja silkkilankoja / Miscellaneous silk and wool threads

Ompelurasiassa pyörii myös villa- ja silkkikeriä, joita käytän vaatteiden viimeistelyyn: nyöreihin ja semmoiseen. Luksus-silkkilanka on lyömätöntä napinlävissä.

I always have some random wool and silk in my sewing box. I use them on the finishing touches: cords and such. And there is nothing better than the luxury silk for buttonholes.

3. Neulakot / Needle cases

Neulakko on neulojen koti. Nahkaisessa ja tinaisessa neulakossa säilytän niitä neuloja, jotka eivät ole käytössä. Neulakoiden malli on Lontoostä peräisin.

The needle case: where the needles live. In my leather and pewter cases, I store the needles I’m not using at the moment. Both needle cases are made after originals from London.

4. Ompelu- ja nuppineuloja / Sewing needles and pins

Ehkä kaikista tärkein välineistö on tässä. Hyviä ja oikeasti ompeluun soveltuvia reproduktioneuloja on aika vaikea löytää. Ostan niitä melkein aina jossain näkiessäni, mutta mieluisia on vaikea löytää. Hyvä neula ei saisi taipua älyttömästi ommellessa ja sen neulansilmän pitäisi olla niin hyvin hiottu, ettei se tartu lankaan. Lisäksi neulan olisi hyvä olla sopivan terävä, vaikka sitä voikin itse myös säätää. (ks kohta 5).

Ompelunuppineulat ovat aika samanlaisia kuin huntuneulat, mutta koska pidän eniten aika pitkistä huntuneuloista, ompelua varten olen hankkinut lyhyitä nuppineuloja. Nuppineuloja ei tarvitse niin huisia määrää kuin mitä on modernissa neularasiassa (mikä on kappalehintaan nähden onni), sillä opettelemalla pääsee käsinommellessa pahimmasta nuppineulariippuvaisuudesta eroon. En ole löytänyt yhtään oikea-aikaista esimerkkiä neulatyynyistä, joten käytössä olevat neulat ovat esillä villapalassa.  Hyvin tuntuvat viihtyvän.

Perhaps the most important tools. Good and actually useful reproduction sewing needles are notoriously hard to find. I buy some almost everytime I find them somewhere – but still I have a hard time finding ones I like. In my opinion, a good needle shouldn’t bend a lot (excessively anyway) when sewing and the eye should be finished well enough so that it doesn’t snag the thread. And of course it should be suitably sharp, although you can also do some sharpening yourself (see 5.)

My sewing pins are like my veil pins, only shorter. A good thing is (considering the price) that you don’t need as many pins in medieval hand sewing as you do in modern machine sewing. I try to wean myself off my habit of excessive pinning – and it works.

I haven’t found a late 14th depiction of a needle cushion, so I keep the needles I am using at the moment in a piece of wool fabric. It works out ok.

5. Hiomakivi / Whetstone

Hiomakivi neulojen teroitusta tai tarvittaessa tylsyttämistä varten.

A whetstone for sharpening or when necessary for un-sharpening (probably not a real word) my needles.

6. Neulakinnasneula / Awl or needle binding needle

Neulakinnasneula ja metallinen kirjoitustikku (ei kuvassa) ovat mainioita työvälineitä nyörinreikien venyttelyyn.

Awls – I use a wooden needle binding needle or my metal stylus or my bone awl (not pictured) for lots of things, but most importantly to stretch out lacing holes.

7. Ompeluvahaa

Ompeluvaha on ehdoton kaveri pellavalangalla ompeluun – tosin joskus käytän sitä silkinkin kanssa. Vaha auttaa lankaa olemaan menemättä kierteelle ja solmuun. Vaha on enimmäkseen mehiläisvahaa.

Sewing wax – an important sidekick for linen thread (I also use it on silk sometimes). The wax keeps the thread from rolling up into itself and knotting up. My sewing wax is beeswax and also apparently has some secret ingredients.

8.  Pikkusakset/ Snips

Näillä saksilla ei leikata kangasta vaan lankaa. Teräväkärkisillä pikkukeritsimillä kuvan alareunassa voi myös purkaa epäonnistuneita ompeluksia ja leikellä napinläpiä.

These little snips are not for tailoring but for cutting threads. The pointy ones that look like little shears I use also for ripping apart seams and cutting button holes.

9. Sormustin / Thimble

En oikeastaan ikinä käytä sormustinta (vaan ompelen reiän sormeeni), mutta kun käytän, se on tämä avokärkinen keskiaikaisen sormustimen kopio.

I don’t usually use a thimble (instead, I frequently sew a hole into my finger), but when I do use one, it is this open replica of a medieval thimble.

10. Pikkuinen silityskivi / Small seam smoother

Grönlannin Herjolfsnesistä oli löydetty tämmöisiä pieniä saumansilityskiviä. Sehän toimii! Varsinkin pellavaa ommellessa kivellä saa aseteltua saumat todella litteiksi jo ommellessa.

Seam smoother stones have been found from norse Greenland – and they are actually really handy! Especially when sewing linen, a small stone like this lets you make crisp folds and flat seams while sewing.

 

 

Medieval Garments Reconstructed ilmaisena pdf:nä / downloadable for free

IMG_7713.PNG

Herjolfsnesin löydöistä tehty Lilli Fransenin, Anna Nörgaardin ja Else Östergårdin kaavakirja Medieval Garments Reconstructed on saatavilla nyt pdf:nä ilmaiseksi verkosta! /

Kirjan voi ladata SYYSKUUN AJAN ilmaiseksi täältä: http://en.unipress.dk/månedens-gratis-e-bog/

Arvioin kirjan sen ilmestyttyä vuonna 2011:

“Kirja siis kannattaa ehdottomasti ostaa jos on kiinnostunut keskiajan pukeutumisesta, mutta sen pohjalta työskennellessään kannattaa käyttää omaa harkintaa ja muokata kaavaa itselleen sopivaksi tarvittavista kohdista. Niinkuin nyt aina kaikissa käsityöprojekteissa, keskiajalla ja tänään.”

Lue koko arvio täältä.

****

Lilli Fransen’s, Anna Nörgaard’s and Else Östergård’s book “Medieval garments reconstructed” has been made available as a free pdf! Oh the beauty of sharing knowledge on the Internet!

DURING SEPTEMBER 2014,
You can download the book here:
http://en.unipress.dk/månedens-gratis-e-bog/

I reviewed the book when it came out in 2011: 

“All in all I think the book is a worth while purchase to everyone interested in medieval clothing. However, when making garments with the help of this book it is good to give the project good thought and fit the pattern to match ones persona size and shape. But then again, that is something that has to be thought about whenever one is making clothes. Like I’m sure they did  in medieval Herjolfsnes.”

You can read the rest of the review here.