Neulakko Rotating Header Image

Kuvat

Talvesta selviäminen / How to deal with winter

Talvivaatteet v 2010 – oli vähän lunta mutta tosi kylmä!

Talvi on täällä taas lumineen ja kylmineen! Siispä kerron, millaisilla keskiaikatamineilla selviän kylmistä lämpötiloista.

Talvella perusasu on sama kuin muina vuodenaikoina. On pellavainen paitamekko, villainen mekko ja sen  päällä villainen päällysmekko. Tärkeintä on se,  mitä on päässä ja mitä jaloissa.

Päässä

Pään kautta haihtuu paljon lämpöä. Päässä on talvellakin sama huntupäähine kuin kesällä, mutta ohuet pellavat ja hamput eivät juuri lämmitä. Paras päänlämmike onkin villainen huppu, mielellään vielä villavuorilla (ja kaikista lämpimin olisi karvavuori). Se on hattu, kaulahuivi ja hartiaviitta samassa. Jos hupun ns. hartiaviittaosa on leikattu pitkäksi, se ajaa takin virkaakin yllättävän pitkälle. Vasta kun on todella kylmä, alkaa kaivata sen lisäksi jotain muuta lämmikettä.

Hattukin löytyy , kuten kuvasta näkyy (sellaista naisetkin keskiajalla käyttivät, vaikka sitä näkee harvemmin), mutta huppu riittää yksin ja on niin paljon parempi.

Jaloissa

Kengät ja patiinit / Shoes and pattens

Kengät ja patiinit / Shoes and pattens

Kylmä hiipii myös jalkoja pitkin. Siksi on tärkeää pitää jalat mahdollisimman lämpimänä. Minulla on talvella jalassa villakankaasta ommellut polvimittaiset sukat, neulakinnassukat ja nahkaiset kääntökengät. Keskiajan talvikengät ovat varrelliset, mutta itse käytän varrellisten talvikenkieni ohella vähän liian isoja superpaksusta nahasta tehtyjä ja huolella rasvattuja peruskääntökenkiä, koska niihin mahtuu kunnolla sukkia. Joskus olisi nastaa kokeilla jalka “rättejä”, eli villakappaleita jalkaan käärittynä tyyliin Bockstenin suosta löydetty mies.

Mutta varsinkin jos seisoo paljon paikoillaan, alkaa kylmä helposti nipistellä varpaita kenkien ohuiden nahkapohjien läpi. Silloin puiset patiinit paksuine pohjineen tuovat sitä kaivattua eristystä! Varoituksen sana patiineista – talvella niiden kanssa pitää olla varovainen, sillä lunta keräävät puupohjat ovat pahimmillaan älyttömän liukkaat!

Entä siinä välissä?

Uusi lämmin mekko / new warm dress

Uusi lämmin mekko / new warm dress

Vaikka hyvällä hupulla ja lämpimillä jalkatamineilla pääsee pitkälle, on silläkin väliä mitä väliin pukee. Niitä erittäin kylmiä kelejä varten puen lisäkerroksena joko viitan tai yhden paksun päällysmekon lisää. Viitasta on kuitenkin sanottava, että se ei juuri lämmitä, koska sen alle pääsee helposti kylmää ilmaa. Vaikka se olikin naisille se yleisin kuvattu tai mainittu päällysvaate, minulla on viitta oikeastaan vain siksi, että se kuuluu hienon naisen muodikkaaseen asukokonaisuuteen. Jos jotain pitää tehdä ulkosalla, on se ylimääräinen mekkokerros paljon lämmittävämpi.

Jalkojen lisäksi myös kädet kannattaa pitää lämpimänä. Siihen käyvät mainiosti neulakintaat.

Keskiaikaisen talvipukeutumisen ärsyttävin juttu on helmoihin tarttuva lumi. Helmat tuoksuvat sulaessaan viettelevästi märälle lampaalle, eikä mikään herätä aamulla kuin huussireissulla kannikkaan läpsähtävä lumen ja jään kuorruttama helma.

Helmojen lumisuutta voi yrittää vähentää nostamalla helmoja vyön avulla makkaraksi vyötärölle. Toisaalta helmoja ei voi nostaa kovinkaan paljoa. Juuri pitkien helmojen eristävä vaikutus mahdollistaa sen, että helmojen alla pysyy lämpö ja lumessa voi tosiaan keskiaikaseikkailla ilman niitä pitkiä kalsareita tai muita nykyajan mukavuuksia. (Ilmeisen syyn vuoksi pitkiksien välttely liittyy siihen, että yhdistelmä huussi + 10 metriä lumista helmaa ylös + pitkisten kanssa rehaaminen = aargh)

Aluspukeutumisessa kannattaa varsinkin talvella kiinnittää huomio siihen, ettei alimmainen pellavamekko ole niin pitkä, että se laahaisi maata, sillä pellava imee kosteutta helmasta ylös hullun lailla.  Alimman mekon mukava pituus on siksi puolessa pohkeessa tai siitäkin ylempänä.

Jos haluatte lukea lisää talvipukeutumisesta, kurkatkaa tämä mainio artikkeli Albrechts Bössorien sivuilta. 

Miten sinä selviät pakkasista tai muista äärimmäisistä sääoloista? Onko hyviä vinkkejä jaettavaksi?

 

***

It’s winter again! Cold and snowy, which inspires todays post about how I deal with winter in the Middle Ages.

The set of clothing stays much the same throughout the year. During the wintertime, I wear the same linen shirt, woolen dress and woolen overdress. What really matters in keeping me warm is what I wear on my head and my feet.

On my head

A head left uncovered can make you cold quickly. In the wintertime I wear the same veils as in the summer, but those layers being linen or hemp don’t really help a lot with the cold. This is why you need a warm hood. Made out of wool, lined with wool or perhaps the warmest of all, fur. It is a hat, a scarf and a little cape all in one! If the cape is cut so that it reaches over the shoulders, it stands in for a jacket really well. Only when it gets really cold (around -20C) you start feeling a need for something else to keep you warm.

As you can see, I have a hat – and women did wear those too – but for me, a hood is just so much better.

On my feet

The cold also creeps up from below, so it is best to avoid cold feet. In the winter (actually also when it is wet and miserable during other months) I wear woolen kneelenght hose, needlebound socks and leather turnshoes which I have oiled/waxed well. Medieval winter shoes are bootlike ones that cover the ankles, but as well as using those, I often go for a regular pair of lowcut turnshoes that are just slightly too big – which means I can fit in a lot of layers: hose (sometimes double hose!) and socks. Someday I think it would be cool to experiment with footwraps made of wool scraps ala Bocksten man.

However, especially if you are not doing anything particularly active and need to stand still, the cold still gets to you. This is because medieval leather shoes have those thin leather soles. This is why I like to wear wooden pattens: they provide the extra insulation. I wouldn’t go on a hike with those on though: pattens that have snow stuck on the soles are super super slippery and quite tricky to walk in.

What about in between?

Keeping your head and feet warm gets you a long way, but come those really cold temperatures, it is good to be able to add something on even between your head and your toes. I usually go for an extra layer – another overdress, preferably a loose one made of thick wool, lined in wool. I do have cloaks too, but they are really not that much use. It is hard to do anything active in them, the cold creeps in when they flap open… sigh. The only reason I have a cloak is because they are fashionable! If I need to do stuff besides look good (hahahaa) I ditch the cloak and grab another dress.

On my hands: wool needlebound mittens. Nothing beats them.

And finally, the most aggravating thing about dealing with winter in the middle ages: snow on hems! When the snow melts, you smell like a wet sheep. And there is nothing, nothing that quite wakes you up like a piece of snowy and frozen wool that slaps you in the buttock when you visit the outhouse in the morning.

Depending on how much snow there is, there is not much you can do about it. You can hike up hems with your belt (so you get an attractive wool roll on your waist) – but you can do that only so much, because the long hems keep out the draft and  provide the insulation that keep you warm under the hems . So you don’t need to go for long johns or thermal underwear. Because, besidest the obvious reasons you want to not wear thermals, try outhouse+hoisting 10 meters of wet wool hems + lacking third arm to deal with thermals = aaaargh.

When it comes to medieval undies, I find that it is extra important in the winter to keep your shirt/shift so short that it doesn’t catch on any snow (I like mine about calf-lenght). This is because linen sucks up moisture and sends it upwards for a cool and damp experience, almost like nothing else.

How about you dear reader? Any tips on how to deal with extreme weather? 

Röyhelön monet olomuodot / The Many Forms of Frill

20121104-174340.jpg

Uusi röyhelöhuntu on valmis! Tämä ei ole se se aiemmin aloitettu megaröyhelö (se on vielä kesken). Tämä projekti alkoi itää mielessäni kesällä, kun koko ajan satoi. Sen takia en voinut pitää röyhelöitäni, sillä hevi-tärkkäys ja sadesää eivät käy yksiin. Viimeistään Visbyssä, kun näin Kapitelhusgårdenissa (samalla kun kiersin sadevettä omasta hunnustani) tämän Cathrinin upean hunnun, jota -tadaa- ei tarvinnut tärkätä, päätin puuttua asiaan. Edit: Lue täältä bloggaus tuosta hunnusta.

Tästä hunnusta ei tullut yhtä pientä ja sievää. Vaikka yritin tehdä pientä, tuli tämmöinen suuri ja muhkea.  Epäilen sukuvikaa, sillä tädilläni on sama ongelma korvapuustien leivonnassa. Mutta toisaalta, pieni muhkeus ei haittaa pullassa eikä röyhelössäkään.

Tämän villin ja asettelemattoman röyhelön hyviä puolia on tärkkäämättömyyden lisäksi sen muunneltavuus. Se taipuu moniin niistä muodoista, jossa röyhelöitä keskiajalla käytettiin. (Kannattaa muuten katsoa Isis Sturtewagenin tutkimuksia aiheesta!)

Pakkohan sitä oli tietenkin kokeilla.

Ylhäällä huntu U-muodossa, ilman lettejä ja sitten lettien kanssa. Pahoittelen kuvanlaatua, mutta omalta käsivaralta iPhonen etukameralla haaleassa marraskuun valossa ei tämän parempia saanut.

****

My new frilled veil is finished! It isn’t the megafrill I started earlier this year (it’s still under construction). This project began brewing in my head during the summer, when it rained all the time and I couldn’t wear my frills, since heavy-duty starch and moisture don’t go together that well. Then in Visby, there was that lecture at Kapitelhusgården where (while squeezing rain water out of my own lame non-frilled veil) I saw this lovely veil, which didn’t need starching, by and on Cathrin. Edit: Go here to read a blog post about it.

Mine didn’t turn out to so cute – it’s rather poofy and big. This keeps happening. I want to make small frills and they turn out huge instead. I suspect this runs in the family, since my aunt has similar issues when baking cinnamon rolls. But then again there really isn’t anything wrong with massive pastries or frills for that matter.

One of the perks of this wild and unset frill is it’s versatility. It can be set in many of the ways familiar from effigies and other sources. (See Isis Sturtewagen’s research for interesting types and typifications.)

This I of course had to try.

In the first picture, there is the veil in all of it’s U-shaped goodness, both with and wihtout braids. I’m sorry about the poor quality of the pictures, but this is what you get with a handheld iPhone camera in the darkness of finnish November afternoons.

Sitten piti kokeilla, miltä röyhelö näyttää toisen hunnun alla. Röyhelöhunnun alle on myös puettu myssyn päälle alushuntu tukikerrokseksi ja tuomaan volyymia päähineeseen.

Then I had to try how the frilled veil under a simple veil -look worked out. In these pictures I’m also wearing a veil under the frilled and over my cap. It gives a nice base to pin things onto and gives the entire headdress some volume.

20121104-174415.jpg

Sitten kreisiosastolle: erikoinen O-huntu leteillä, huntu kera otsapannan tai kruunun ja lopuksi jopa ns. kleeblett-kruseler, jossa röyhelö on nostettu kiekuraksi pään päälle! O-huntua saattaisin sen kaikessa kummallisuudessa joskus käyttääkin, otsapanta (ainakin ilman koristeita) tuntuu vähän pocahontasille, kruunu katoaa hilpeästi röyhelöön (toista se on isokruunuisemmalla Tanskan kuningattarella) ja viimeinen tyyli.. no se ei oikeastaan ajoitukaan 1300-luvulle. Fiu.

Then we get crazy: the odd O-shaped frill, the frill with a headband or coronet and to top it off the so called kleeblatt-kruseler, where the frill sits on the top of the head in a big poof. The O-veil I guess I could use in all it’s oddity. The headband (at least when it’s plain) made me feel a bit too much like Pocahontas. The coronet fantastically disappears into the frills (at least if you are not queen of Denmark) and the kleeblatt… doesnt’ actually date to the 14th century. Phew!

20121104-174428.jpg

U-muotoinen huntu leteillä ja leukaliinalla on suosikki ja eniten omalla mukavuusaluella. Mutta oli näidenkin kuvien ottaminen melko hysteerisen hupaisaa puuhaa.

Wearing it as a U with the braids and the wimple is my favourite style – and it remains within my comfort zone.  But taking even these pics was quite hysterical!

 

Loppuun vielä kommentti viralliselta kissa-valvoja Justukselta: “Mä olin ihan että kauanko pitää helmoissa roikkua, että saisi mahan rapsuttelua, täällä nainen vain heiluu joku torttu päässä sen sijaan”.

Justus, my cat help du jour comments: “I was all like – how long do I have to wrestle with these hems to get some tummy rubs for goddsake? This woman just goes about with some kind of poof on her head and I get no attention!”

 

Ps. Uudet sosiaalisen median jako- ja tykkäämisnappulat! / New like and share buttons! Now more than Facebook!

 

Junakirjontaa / Trains and embroidery

20110725-140211.jpg

Kirjonnassa on sekin ihana puoli, että se kulkee aika helposti mukana. Sen kanssa voi junailla ja lentääkin, kunhan sakset korvaa lankaleikkurilla.

Tätä kirjontaa on tehty parin vuoden ajan satunnaisesti juuri lomilla ja reissuilla. Nyt sen loppu häämöttää. Enää puolitoista riviä jäljellä. Sitten pääsen kokoamaan pussukkaa!

***
One great thing about embroidery is the transportability. It’s lightweight and packs well, so it can travel with you on trains and even airplanes, if you pack a thread cutter instead of scissors.

I’ve worked on this piece on and off for about 2 years now, mostly on trips and holidays. Now it’s almost finished, just one and a half rows to go. I might be able to assemble my new purse soon!

Edit:
For Maria, here is the backside (what they always look like on mine)

Takaosa / The backside of the embroidery

Vanhaa roosaa / Effigy dress

 

Mekko väritettynä / The original brass colored

Tänä keväänä työn alla on ollut mekko joka on väriltään vanhaa roosaa. Ompelutöitä on kovasti haitannut työ, joten kaikki on edistynyt hyvin pikkuhiljaa ja spurtti kerrallan.

Uuden mekkoprojektin inspiraationa ja tavoitteena on tämä Blanche Bradstonen (n. 1370) hautamuistomerkki. Siinä viehättää mekon vähäeleinen mutta kaunis malli ja se, että sitä voi käyttää vaihdellen joko väli- tai päällimmäisenä kerroksena. Väritin kuvan kankaiden mukaan, että saatte paremman käsityksen siitä, millaiselta lopputuloksen pitäisi näyttää.

Haluan tehdä myös asuun kuuluvan päähineen, mutten ole vieläkään saanut ideoitua, mitä tuolla hunnun alla on. Miten saadaan kangas asettumaan niin kuin kypärän aukko? Ideoita?

Tässä making of-kuvia vielä työn alla olevasta projektista. (Klikkaa pikkukuvasta koko kuva näkyviin.) Kangas näyttäytyy taas valosta riippuen aivan erilaisena, mutta sama mekko se on! Parhaiten väri näkyy kuvassa jossa mekko toimii erinomaisena kissanpetinä.

***

This spring I’ve been working on the effigy dress or the pink dress. Being really busy at work has slowed down my projects a bit. I’ve been making process little by little.

My dress is inspired by the dress on Blanche Bradstone’s (ca. 1370) funeral brass. I like the simple elegance of the dress, the fit that flares into rich folds at the hem. I’m planning on putting it to good use as an interchageable layer, both as a middle layer and a top layer. I colored the brass so you can see what I hope the overall effect will be.

I’m going to make the headress too. So far I am stuck on the thing worn under the veil. What do you think it is? How can one set fabric like that, like an opening on a helmet?

Here are some making of – pictures of the dress that is still in progress. (click to enlarge) The shade of the wool changes with the light. But it is the same dress! The color is closest to reality in the picture with the cat-assistant.

Kirjallisuutta ohjaamassa / Having literature at hand is a good thing

Mekon kappaleet (ei hihoja) leikattuna / Dress pieces cut out (no sleeves yet)

Kissa-apu mekkoa kokoamassa / Cat-assistance assembling the dress

 

 

 

 

 

 

Mekon kaavaa on työstetty mahdollisimman tarkasti Herjolfsnesin D10584-mekon kaavalla. Olen pitänyt mukana sekä Woven into the Earthia että uutta Medieval Garments Reconstructedia. Yhdessä ne toimivat mitä parhaimmin! Kaavaa on pitänyt tietenkin muokata, että lopputulos muistuttaisi enemmän inspiraatiokuvaa – lisätä istuvuutta mutta jättää tilaa pukemiselle pään yli. Lisäksi tein etukiilaan valesauman, koska se oli kankaan menekin kannalta järkevintä.

*

I’ve been working on the dress pattern from both Woven into the Earth and Medieval Garments Reconstructed. They work really well together, complimenting each other. I’ve tried to follow dress D10584 as precisely as possible – but to achieve the look on the inspiration picture, I’ve had to make some alterations. I’ve fitted the dress more closely, taking in both the gores and the front and the back, but leaving still enough room that I can pull the dress on over my head. I also made a false seam in the gore on the front to save fabric.

Puolivalmiissa mekossa eläytymässä alkuperäiseen / Dress in assembly, me channeling the original

Sivuprofiili / Side view

Vale- ja muita saumoja sisäpuolelta / False and actual seams from the inside

 

 

 

 

 

 

Mekko on vielä varsin kesken, mutta pääpiirteissään näkee jo silhuetin muodostuvan. Vaikka sivusaumoja pitää vielä säätää ja kaula-aukkoa leikata, tykkään siitä että mekkoon on muodostumassa alkuperäisen ominaisuuksia. Siinä on mukava muutta istuva yläosa joka lantion ja vyötärön mailla levenee runsaisiin jalkoihin kertyviin laskoksiin. Kangas on myös ihanaa. Se on sen verran paksua, että voin hyvin kääntää saumat sivuun vain kertaalleen pelkäämättä purkautumista.

Lopuksi vielä kuva kaikille niille, jotka miettivät sitä että onko keskiaikaisissa vaatteissa jotenkin epämukavaa ja rajoittavatko ne hirveästi olemista. No ei. Aika hyvin pystyy esim. killumaan jumppapallon päällä jos mekkoa sovitellessa  meinaa selkä jumittua. (Sovitusvaiheessa kannattaa pukea alle ne vaatteet joiden kanssa mekkoa aikoo käyttää. Moderneissa vaatteissa vartalo on usein niin eri muotoinen, että istuvuus ei ole sama. )

*

The dress is still very much in progress, but you can see the silhouette taking shape. I have to work on the side seams and the neckline, but I do like seeing how the dress is starting to look like the inspiration picture. The bodice has a snug fit yet it’s comfortable and the hem falls in those heavy folds and pools at my feet. I love the fabric too – it is so well felted that I can turn the seams to the side just once, without fear of the edges fraying.

To conclude, a picture for thos who wonder whether medieval clothes are uncomfortable and restricting. Well, no. You can quite easily strech on top of a gym ball, for an example. (And this picture is also here to remind that when fitting an overdress it is important to do it wearing the correct underpinnings.)

Jumppapalloilua Moyn mekossa / Gym ball and Moy Bog gown

Valmis Moyn mekko / Finished Moy Bog gown

Ensimmäisellä käyttökerralla unohdin täysin ottaa kuvia valmiista Moyn mekosta. Kolmas kerta toden sanoo: olin viikonloppuna tapahtumassa ja muistin käydä kuvauttamassa itseni.

Mekko on osoittautunut käytössä oikein hyväksi: se on kevyt ja hihat antavat mainion liikkuumavapauden. Se ei ole täydellinen replika alkuperäisestä, vaan olen muokannut sitä käyttötarkoituksen mukaan. Sekä napituksessa että nyörityksessä on omaa versiointiani. Ompelu- ja viimeistelytekniikoita olen ottanut mukaan muista keskiajan vaatekappaleista.

Tässä siis valmis mekko ja pöljäkkeitä ilmeitä. Kuvat saa klikattua isommaksi.

***

The third time is the charm – at the event this weekend I finally remembered to have pictures taken of my finished Moy bog gown.

Using the dress has proved it to be a very good dress. Comfortable and easy to be in. The way the arms and the armscye are cut provides great movement. My dress isn’t an exact replica of the original – I have made some alterations to the fastenings to best suit the way in which I plan to wear it. I have also picked up some sewing and finishing techniques from other medieval clothing items.

I’m happy to present me making goofy faces in the finished dress. Click on the pics to enlarge.

Yleensä mekosta ei näy tämän enempää, sillä pidän mekon päällä päällysmekkoa.

Usually this is all you can see of the Moy dress, since I wear an overdress on top of it.

Tämä siellä kuitenkin on alla. Kuvassa hiha menee hassusti kierteelle, napitus asettuu normaalisti ihan eri paikkaan.

This is what I wear underneath the overdress. My pose twists the sleeve a little oddly, usually the buttons settle completely differently.

Kangas oli jotenkin semmoinen hassu, että siitä oli vaikea saada oikean väristä kuvaa. Luminen ympäristö toi siniset sävyt esiin. Mekko tallentui joihinkin kuviin ihan violettina.

Tässä kuvassa on nyöritys, johon päädyin alkuperäisen mekon napituksen sijasta. Päällysmekon alla nyöritys on huomaamattomampi kuin napit.

The fabric is special in the sense that it was hard to get a picture of it where the color would appear normally. The snowy background made the blue hues stand out and in some pictures the dress was almost purple.

I chose to make a lacing instead of buttons like on the original since I knew I’d like to wear it under an overdress. The buttons would have shown too much.

Kainalokiila on pieni mutta tarpeen.

The gore in the armpit is small but very necessary.

Nappeja! Napinläpireuna on huoliteltu silkkinyörillä. Napitus on hieman tiheämpää kuin alkuperäisessä mutta päättyy kyynärpään kohdalle, kun alkuperäisessä se ulottuu melkein hartiaan. Tämäkin valinta siksi että mekko kävisi toisen alle.

Buttons! The buttonhole edge is finished with a silk braid.  The buttons are a little closer together than on the original and end at the elbow instead of going all the way up. This is also because I wanted to wear it under another dress.

Mekon tekemisessä näistä sivuista oli valtaisa apu – jos oma Moymekko houkuttaa, käy kurkkaamassa:

These pages were very useful resources when making my dress – have a look if you’d like to make one for yourself:

A Reconstruction of a Garment from the Moy Bog, Co. Clare, Ireland

What the Irish Wore. The Moy Gown — An Irish Medieval Gown

The Moy Gown

Viime viikonlopusta / About last weekend

Neulakko palaa pian normaaliin ohjelmaansa, eli (toivottavasti) yleiskiinnostavaan keskiaikapuuhaan ilman seuraspesifejä juttuja. Mutta halusin kuitenkin kertoa vielä lisää viime viikonlopusta, koska se oli minulle niin tärkeä ja kokemuksena aivan mahtava. Lisäksi sain niin hienoja lahjoja, että ne kiinnostanevat ketä tahansa käsityön ystävää.

Kiitos vielä kaikille, jotka olitte mukana tekemässä viime viikonlopusta niin ikimuistoisen ja koskettavan.

Lue lisää viime viikonlopusta kuvineen, lahjoineen kaikkineen täällä!

***

Neulakko will soon return to its normal programming, i.e medieval stuff that is (hopefully) of general interest without too much society specific stuff. But I wanted to share las weekend a bit more with you all, since it was such an important and amazing experience for me. I also received such incredible presents that they must interest anyone with an interest in crafts!

One more great big thank you to everyone who participated in making last weekend so unforgettable and touching.

Read more about last weekend, see pictures and gifts here!

Lämmin mekko edistyy / Warm dress progress

Tässä vähän vilauksia siitä, miten lämmin mekko edistyy. Siitä ei täällä Neulakossa olekaan ollut kuvia, sillä kameraongelmat alkoivat samaan aikaan kuin tämä projekti.

Olen laittanut valmiin hyvän hihan kaavan jonnekin varmaan talteen sen jälkeen kun opetin Hollolassa hihan kaavoittamista. Ei muuta kuin uutta tekemään. Lämmin mekko tarvitsikin oikeastaan aivan toisenlaisen, paljon löysemmän hihan kuin mitä yleensä teen. Joten hyvä että tuli tehtyä. Sitä paitsi hihojen kaavoittaminen on ihanaa.

Sleeves

Kokoon ommeltu hiha ja kaava / An assembled sleeve and the pattern

Hihat on nyt leikattu ja toinen niistä on ommeltu kokooon. Kaavamateriaalina toimi “aistikkaasti” kuvioitu ikivanha lakana. Varsinkin hihan kaava on hyvä piirtää ensin paperille, sovitella ja sitten piirtää vielä uudestaan kankaalle ja sovitella. Vasta sitten kannattaa leikata varsinainen kangas. Silloinkin tulee muistaa että esimerkiksi villa käyttäytyy varsin eri tavoin kuin vanha lakana.

Nappeja sekä alkioina että jo puolivalmiina / Buttons at the starting point and halfway done

Napitettu mekko tarvitsee huimasti nappeja. Tässä näkyy nappien käynnistetty tuotantolinja: leikattuja villanpaloja ja puolivalmiita muotoiltuja nappeja, valmiina kiinnitettäväksi mekkoon. Muotoilen kangasnapit vielä viimeisen kerran kiinnitysvaiheessa.

Mekko ilman nappeja ja hihoja. / Dress without sleeves and buttons

Kuva on vähän sumuinen (testailin itselaukaisijaa), mutta siinä näkyy mekko tämän hetken tilassa, ilman nappeja ja hihoja. Materiaalina harmaa villa, vuoritettu hurjalla hieman krapinvärisellä ruosteenpunaisella villalla. Molemmat toimikasta. Harmaa villa on huovutettu tiiviiksi ja paksuksi. Harmaa villa on Naturtuchesta, vuori Matan tekstiilistä.

Mekon on tarkoitus olla löysä. Tietenkin se saa näyttämään siltä, että olisi viimeisillään raskaana vaikkei ole. Siitä tunnistaa hyvän keskiaikamekon. ;) Olen kyllä tyytyväinen siihen, miten kauniisti se laskeutuu huolimatta paksuudestaan.

Kaula-aukon viimeistely lähikuvassa / Close-up of neckline finish

Kauempaa sitä hädin tuskin huomaa / Further away you can hardly see it

Jokaisessa projektissa pitää kokeilla jotain uutta. Tässä testasin uutta tapaa huolitella kaula-aukko. Yleensä varmistan vinoon leikatun pääntien muodossa pysymisen kääntämällä pääntien silkkinauhan avulla. Nyt silkkiä oli tarjolla pelkästään valkoisena. Valkoinen nauha olisi kuitenkin ollut turhan näkyvä.

Kokeilin Grönlannin löydöissä käytettyä, Woven into the Earth-kirjassa esiteltyätekniikkaa, jossa reuna käännetään kahdellä rivillä minimaalisen pieniä etupistoja (tunnetaan myös termillä stab stitch) jotka tehdään lähelle käännettyä reunaa. Ns. raaka reuna viimeistellään ompelemalla reunaan kiinni villalanka tihein luotospistoin. Parhaiten tekniikka sopii paksuhkolle kankaalle, jolla ei ole taipumusta liestymiseen. Alkuperäisissä sekä ompelulanka että vahvikelanka ovat villaa, mutta koska käsillä ei ollut ompeluun soveltuvaa villalankaa, käytin samaa pellavaa jolla olen ommellut koko mekon.

Olin ihan yllättynyt siitä, miten siisti ja huomaamaton tapa tämä olikaan. Kuten kuvista näkee, lankaa (kanervanvärinen) hädin tuskin huomaa. Etuna on myös se, ettei paksua tuplavillaa tarvitse kääntää kahdesti, vaan yksinkertainen taite riittää. Käytössä näkee, miten hyvin se auttaa kaula-aukkoa pitämään muotonsa.

Olen taas tässä projektissa ammentanut aika paljon uutta Woven into the Earthista. Se on kyllä kumma kirja. Aina kun tarkistaa jotain yksityiskohtaa, jämähtää lukemaan. Ja vaikka sen on lukenut varmaan sadasti, aina löytyy uusia ja kiehtovia juttuja.

****

Here’s a few glimpses on how the warm dress is progressing. I realised there had been no pictures up here yet, since my camera troubles started just when I started working on this project.

I’d misplaced my sleeve pattern and had to make a new one. I’m glad I did, since this dress needs a different, simpler and looser sleeve. And I love drafting sleeve patterns.

(see pictures of sleeves)

The sleeves have now been cut and the other one has been sewn up. I first drafted the patttern on paper, then transferring it onto a piece of old sheet (with a very groovy pattern) and only then onto the wool, trying the pattern on at each step. Especially with sleeves, which go on arms with lots of movement, it’s important to make a fabric version of the pattern. But it is also worth noting that a cotton sheet and wool behave slightly differently too.

(see button picture)

The dress will button up, so a lot of buttons are required. Here’s a picture of the activated button assembly line:  some fabric ready to be made into buttons and buttons that are halfway done. I always finish the shaping of the button when attaching it, but these “baby buttons” do already look like the real thing!

(see picture of the dress without sleeves)

Here is the dress (in a fuzzy picture, I tried out the self-timer on the camera), waiting for sleeves and buttons to be attached. The dress is made with grey wool twill from Naturtuche, the lining is a dark madder red wool twill from Matan tekstiili (a local fabric shop).  The grey wool is thick and felted, the lining is thinner.

The dress is meant to be loose to fit other warm layers underneath. And like many medieval dresses, it makes you look pregnant, even if you’re not. :) I am, however, very happy with the way it drapes even though it’s very thick. And it’s so warm!

(see neckline pics)

Every project needs something new.  In this dress, I tried out a new way of finishing necklines. Usually I use a narrow silk band to finish off necklines – it makes a very flat finish and keeps the neckline from stretching. This time, however, I only had access to white silk, which I thought would somehow have been too much of a contrast.

So this time I tested a way of finishing necklines that has been excavated from Greenland: I sewed two rows of tiny stab stitches fairly close to the fold and then attached a simple wool thread to the edge of the turned edge, attaching it with very small and tightly set  hem stitches.  The techinque is most suitable for slightly thicker wool with little tendency to fray. The Greenland garments had been stitched with a specially made woolen sewing thread. I didn’t have wool suitable for sewing, so I used the linen thread I had used for sewing the dress.

I was happily surprised of how neatly the neckline turned out.  As you can see in the pictures, the thread is hardly visible, it disappears into the seam. It gives a way of finishing the neckline with turning it over just once, which is useful when working with thick wool. After the dress gets some wear, we’ll see how well the thread keeps the neckline in its shape.

Working with this  project, I’ve been reading Woven into the Earth quite a bit. It’s a wonderfully interesting book. I must have read it tens of times, but every time I look to it for some info, I seem to find something new and find myself getting stuck reading it.

Belgia / Belgium

Brysselissä ja Bryggessä oli mainiota. Varsinkin Brygge oli keskiaikaharrastajalle aivan uskomattoman mahtava  paikka. Vanha kaupunki oli eheä ja näyttävä keskiaikainen kaupunkikokonaisuus ja  kanavien halkomana lisäksi tietenkin todella kaunis (myös hirveässä kylmässä ja sateisessa säässä). Bryssel varsinaisesti ole kauneudestaan tunnettu, mutta sielläkin on paljon nähtävää.

Ennen matkaa sain hyviä vinkkejä siitä, mitä kannattaa käydä katsastamassa. Niiden avulla tein varsinaisen supermuseokierroksen: Brysselissä kävin kansallisessa historiallisessa museossa eli Koninklijke Musea voor Kunst en Geschiedenis:ssä, Bryggessä kävin Arkeologisessa museossa, Gruuthusissa, beguiiniluostarissa  ja kaupungintalolla sekä kurkkimassa kirkkoihin. Lisäksi varasin aikaa kaupungilla kiertelemiseen. Melkein jokainen talo oli ihastuttava ja kiinnostava. Bryggessä historiaa on joka nurkan takana, välillä aika yllättävissäkin paikoissa.

Bryggessä on myös liuta museoita, joissa on nähtävillä “flaamilaisia primitiivejä”, eli taideteoksia maalareilta kuten van Eyck ja Memling. Päätin tällä kertaa kuitenkin keskittyä enemmän esineistöön ja jättää maalaustaiteen toiseen kertaan. Museokaupasta otin seuraavaan kertaa varten hyvän kirjasen näiden taiteilijoiden tuotannosta. Samalla reissulla tarttui mukaan myös Heilig en Profaan , joka on osoittautunut mainioksi ostokseksi. 1000 keskiaikaista tinamerkkiä, sekä uskonnollisia että maallisia (kuten nimestä kuulee) sekä erinomaisia artikkeleita näistä. Kirja on hollanniksi paria tekstiä lukuunottamatta, mutta kyllä siitä kovapäisenä ottaa selvän. Kirjasarjan kakkososa pitää kyllä joskus ostaa, ehdottomasti.

Museoissa tulee otettua kovasti kuvia ihan omaksi ilokseen ja tavallaan muistiinpanoiksi. Tässä reissulta jotain kohokohtia. Enemmänkin kuvia on, mutta ihan vielä en ole varma laitanko niitä Neulakon galleriaan, koska olen vähän kypsänä tuohon galleriasovellukseen ja mietin sen vaihtamista kokonaan uuteen. (Gruuthusista ei kuvia, sillä siellä oli kuvaaminen kielletty.)

******

I had a blast in Belgium, mostly thanks to the great tips I got on what to see. I visited both Brussels and Bruges. Especially the latter is a great place to visit for any medieval enthusiast. The whole town is lovely, it was great to just walk around, go ooh and aah next to almost every other building in the Old town. Even the awful weather didn’t dull the charm of the canals, the buildings and the winding streets. The thing about Bruges is that there’s history lurking everywhere.

I did a supertour of the museums. In Brussels I went to the National History Museum, which is very nice, although the textiles room with the english embroidery I had expected to see was unfortunately closed (for repairs?). They had some very nice aquamaniles, candle holders, ivory mirror casings, a beautiful crown etc.

In Bruges I made a decision to save the works of the flemish primitives like Memling and van Eyck for another visit and concentrate on objects and buildings instead of works of art. I went to the Old town hall with 1370s sculpted consoles (replacements on the outside walls, some of the originals on display inside) With a very amusingly pompous neo-gothic interior, with some actual gothic bits too. I also visited the Archaeological museum; I think I enjoyed the shoe display the most – they had a very interesting leather patten and possibly the prettiest medieval shoe I’ve ever seen on display (see below). And good ceramics as well! it would have been nice would there have been more info on the objects available (dating, where they had been found etc), but I did appreciate the way the display had been built up, I think especially child visitors would appreciate it.

Then I went to the Gruuthuusemuseum, once a dwelling of a well-to-do 15th century family, the building itself is worth seeing. The private chapelroom in the Onze Lieve Vrouwekerk accessible by a small bridge from the house is quite likely the height of medieval luxury. Some nice things on display too, i.e. opus anglicanum liturgical embroidery and carved devotional tablets made out of ivoryas well as nice everyday items like tripods and other cooking related items.

The Museum shop had the Heilig en profaan-books on pewter badges, I got the first one, which was a very good purchase. The book covers 1000 medieval pewter badges (both religious and secular, as the name says) and has some very insightful articles on them as well. It’s mostly in dutch with some english text, but with a bit of effort I can make out what the dutch text says too.

I also saw some of the Onze Lieve Vrouwekerk, of which I got a small peek, on sunday most of the churches were in use and not accessible to tourists. On Sunday I also visited the beautiful Bequinage.

I took quite a bit of pictures and here are some of the highlights. I don’t know when or whether I’ll post most of them into the gallery – I’m not very satisfied with the gallery programme I’m running now and am looking for a new, better one. So perhaps I’ll decide what to do with the gallery first and then upload all the pictures. (No pictures from Gruuthus, since pics weren’t allowed)

Klikkaa pikkukuvat isommiksi / Click on the thubnails to enlarge

Ihana Brygge /Lovely Bruges:

Kanava / Channel

Silta / Bridge

*******************************************************************

Historiallisen museon parhaita paloja / National History museum highlights:

Pronssinen aquamaniili eli käsienpesukannu Phyllis ja Aristoteles-teemalla / Bronze aquamanile with Phyllis and Aristoteles

Norsunluinen peilin kehys, luultavasti valmistettu ranskassa / Ivory mirror casing, probably of french origin

Kruunu

Kruunu, huomaa palarakenne / Crown, hinged construction

*******************************************************************

Arkeologinen museo / Archaeological museum:

Patiini, joka oli nahkasta mutta ei kerrostettu / Leather pattern, not layered

Ihana kenkä

Kaunein keskiaikainen kenkä jonka tiedän / The prettiest medieval show I've seen this far

Ihanan kengän kaunis profiili / Pretty profile of pretty shoe, no dating

******************************

Näitä sanottiin paistinpannuksi / These were labeled as a frying pan

Kukkaro

Kukkaro, jossa samanlainen tinaniitti kuin vyössäni / Purse, with a similar pewter fitting that on my belt

*******************************************************************

Kävin Bryggessä museohoppaamisen välissä keskusaukiolla kahvilla. Kahvilan naistenhuoneesta tein yllättävän löydön: Siellä oli takanreunus, jota koristaneessa veistoksessa oli nainen O:n muotoisessa ryppyhunnussa. En juksaa! Bryggessä historia vaanii kaikkialla.

Amid all the museumhopping, went for a coffee at a cafe close to the Belfry, used the ladies room and in there I discovered a mantelpiece, with sculptures – one of which appeared to be a woman in an O-shaped frilled headdress.  I kid thee not! in Bruges, there’s history everywhere!

Naisten vessa ja takka / Ladies room w. fireplace

Ryppyhuntu sivulta / Frilled headdress side

Ryppyhuntu edestä / Frilled headdress front